Autoinokulaatio

Autoinokulaatio on johdettu latinan kantasanoista ”autos” ja ”inoculate”, jotka tarkoittavat ”itsensä istuttamista” tai ”itsensä tartuttamista” tai ”jonkun asian istuttamista itsestään”. Autoinokulaatio voi viitata sekä hyödyllisiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin (esim. rokottaminen) että ei-hyötyisiin tai haitallisiin luonnollisiin prosesseihin (esim. infektio tai sairaus). Yksi hyödyllinen autoinokulaatiomenetelmä on se, että ihmisen kehosta poistetaan soluja, joita muutetaan lääketieteellisesti ja istutetaan (”istutetaan” tai ”tartutetaan”) uudelleen samaan organismiin tai henkilöön jonkin diagnoosi- tai hoitotavoitteen saavuttamiseksi. Esimerkiksi kantasoluhoitoihin kuuluu kantasolujen kerääminen omasta luuytimestä ja näiden solujen palauttaminen (autoinokulaatio) myöhempänä ajankohtana, joskus näiden kantasolujen muuttamisen jälkeen. Autoinokulaatiota voidaan käyttää myös potilaan oman terveen luuytimen siirtoon sen jälkeen, kun hän on toipunut kudosta vaivaavasta sairaudesta. Autoinokulaatiolla voidaan viitata myös prosessiin, jossa virukset lisääntyvät elimistössä istuttamalla itsensä elimistön soluihin, muuttamalla näiden solujen aineenvaihduntaa, DNA:n korjaus- ja replikaatioprosesseja ja käyttämällä näitä prosesseja lisääntyäkseen ja siirtyäkseen koko elimistössä. Esimerkiksi syylät ja Molluscum contagiosum voivat levitä tällä menetelmällä, jos syyläkudoksen soluja (papilloomaviruksen muuttamia ihosoluja) kuljetetaan mekaanisesti toiseen kehon osaan. Tämä syylän siirtyminen tai autoinokulaatio voi tapahtua organismin yhden osan mekaanisella koskettamisella toiseen, kitkalla, joka poistaa osan tartunnan saaneista soluista ulkoiselle pinnalle (tai toiseen organismiin) ja tuo sitten nämä solut uudelleen kosketukseen joutuessaan kehon kanssa muualle, tai kun syylän soluja tai kudosta kuljetetaan organismin verenkierron kautta.