Automuseo Nanjingissa / 3Gatti Architecture Studio

”Talo on kone, jossa eletään.”

– Le Corbusier

Tällä lausunnolla Le Corbusier tunnustaa teknologian/massatuotannon ja niiden uusien elämäntapojen välisen suhteen, joita moderni liike pyrki toteuttamaan. Hänelle talo oli staattinen auto, suunniteltu funktionaalinen esine, jota voitiin tuottaa massatuotantona. Kun Villa Savoye valmistui vuonna 1929, Detroitissa tuotettiin 5,3 miljoonaa autoa.

Tästä lähtien arkkitehtuuri ja auto aloittivat pitkäkestoisen suhteen, esimerkkeinä Albert Kahnin Fordille tekemät rakennukset, Giacomo Matte-Truccon Torinon Fiat-tehdas, Archigramin Drive-In House -konsepti, UN Studion Mecedes Benz -museo ja Herzog & de Meuronin hiljattain suunnittelema Lincoln Rd 1111 -parkkipaikka.

Tältä linjalta löytyy 3Gatti Architecture Studion uusi Nanjingin automuseo, joka sai ensimmäisen palkinnon kansainvälisessä kutsukilpailussa. Hanke ei ainoastaan esittele autoa epätavallisella tavalla, vaan antaa myös mahdollisuuden kokea museon autolla:

”Car Experience” on hanke rakennuksesta, joka on omistettu autolle: auto halun esineenä, tutkittavana maailmana, tutkittavana teknologiana, näytteillä olevana esineenä ja keinona matkustaa rakennuksen sisällä.

¬Tässä automaailma risteää inhimillisen ja orgaanisen maailman kanssa luoden uudenlaisen tektonisen rakenteen tavanomaisista litteistä avotiloista, aukioista… poikkeavilla menetelmillä, kaikki inhimillisessä mitassa. Täällä kaikki on suunnattu autoon – auto on viitekohta.

Täällä ei ole portaita eri kerroksiin, seiniä ja hissejä, vaan ramppeja, jotka kiemurtelevat mutkittelevasti ylöspäin luoden virtaavan tilakäsityksen, jossa autojen virta voi liikkua vapaasti ja päästä rakennuksen eri tasoille.

Yleisessä mittakaavassa alue muistuttaa tektonisesti tietä, ja sen rakenne muistuttaa korotettua moottoritietä tai parkkipaikkaa, mutta inhimillisemmässä mittakaavassa rakenne on yhtä monimutkainen, ergonominen ja hienostunut kuin auton sisätilat.

Rakennuksen päärakenne on spiraaliramppi, jonka lasinen väliseinä erottaa ulko- ja sisätilat. Sisäosassa, joka on varattu jalankulkijoille, kaltevuus on asteittaisempi, kun taas ulkoinen ja jyrkempi puoli on tarkoitettu autojen kulkua varten.

Rakennuksen typologia kehittyy peräkkäin, ja sen rakenne muistuttaa elokuvan rakennetta, jonka kiistaton päähenkilö on auto. Itse asiassa kävijän on elokuvan katsojan tavoin pakko seurata ruutu kerrallaan museon arkkitehdin sanelemaa fyysistä ja psykologista reittiä.

Kävijä saapuu museoon omalla autollaan ja aloittaa näyttelyn matkan kuin safarilla, kulkemalla ulkoista kierrettä ylöspäin ja kokemalla melko ”äärimmäisen” tuntemuksen – sillä ramppi koostuu nopeista nousuista ja laskuista, jotka luovat aaltoilevan, epätasaisen pinnan, joka helpottaa autojen esittelyä eri kulmista ja antaa kävijälle mahdollisuuden tarkkailla niitä joko ylhäältä tai alhaalta. Tämä vuorotteleva liike ja sen käytännöllinen mutta huvittava tehtävä luovat vastaavan visuaalisen efektin rakennuksen ulkojulkisivuun, joka näyttää taitellulta ja uudelleen taitellulta paperiarkilta, jossa jokainen taitos tarjoaa mahdollisuuden esitellä sopivassa kulmassa autoja, jotka on kiinnitetty kaltevaan lattiaan.

Autolla saapuvan kävijän reitti museon läpi alkaa siis maanpinnan tasolta ja nousee kierrerampin kautta rakennuksen yläosaan. Sinne hän voi pysäköidä autonsa ja astua museoon jalkaisin seuraten näyttelyn laskeutumista maanpinnan tasolle asteittaisempaa kierrettä pitkin. Tämän jälkeen hän voi palata hissillä takaisin rakennuksen yläosaan noutamaan autonsa; jos hän on saapunut autolla, jonka kuljettaja odottaa häntä maanpinnan tasolla sijaitsevalla lyhytaikaisella pysäköintialueella, hän voi siirtyä sinne suoraan alhaalta ja poistua sieltä.

Museossa käynti jakaantuu näin kahteen kokemustyyppiin:

Ensimmäinen on kokemus, joka syntyy, kun kulkee omalla autollaan ylös. Ylös noustessa edetään kronologisesti alhaalla olevista uudenaikaisemmista autoista saavuttaakseen lopulta ylimmällä tasolla olevat vintage-autot. Tällä reitillä lähdetään liikkeelle maanpäälliseltä näyttelytasolta, jossa katto on 9 metriä korkea, ja saavutaan vähitellen spiraalin huipulla olevaan korkeimpaan näyttelyyn, jossa katto on vain 4,5 metriä korkea.

Tämän reitin aikana autojen ramppi on epätasainen, ja äkilliset nousut ja laskeutumiset sekä näytteille asetettujen autojen kaltevuus kannustavat katsojaa vaihtamaan tiheästi sekä tarkennusta että katselupistettä; tämä tuottaa monipuolisen kokemuksen, joka on rikas visuaalisten ja havaintokokemusten osalta.

Toiseksi kokemuksena on kokemus jalkaisin laskeutumisesta. Edellisestä kokemuksesta poiketen laskeutuminen alkaa kronologisesti ylhäällä olevasta vanhojen autojen näyttelystä ja saapuu pohjakerroksessa oleviin uudenaikaisempiin autoihin. Laskeutuvassa spiraalirampissa on kaltevuus, joka vaihtelee asteittain 0 prosentista 7 prosenttiin, joten lattia kallistuu huomaamattomasti ja vie katsojan maanpinnan tasolle vähin ponnistuksin, kuin liukumäessä. Näin näyttelyä on mahdollista ihailla täysin ilman, että portaat, hissit tai muut esteet häiritsevät; kävijän katse voi vaeltaa vapaasti ja vapaasti. points

Luiskan pinnalla on satunnaisesti lattiasta ja katosta ulkonevia lasilohkareita eli ”prismoja”. Niiden koko, syvyys ja tyyppi riippuvat niiden käyttötarkoituksesta, sillä kukin niistä on tarkoitettu johonkin erilaiseen tarkoitukseen, esimerkiksi jos alue on tarkoitettu avotilatoiminnoille tai jos se on tarkoitettu suurempaa yksityisyyttä vaativille toiminnoille, kuten toimistotiloille, kokoushuoneille, neuvotteluhuoneille, laboratorioille, kylpyhuonetiloille tai keittiöille.

Rakennuksen ulkoseinäjulkisivut ovat täysin läpäiseviä, ja ne paljastavat näkymällä eri tasojen keskinäisen vuorovaikutussuhteen sekä sisäisten ja ulkoisten spiraalien sujuvuuden. Rakennus voisi näyttäytyä urbaanina autonäyttelytilana, jonka nurkat ja kulmat ovat täynnä houkuttelevia kiiltäviä autoja.

Hankkeen tavoitteena on tulla kansainväliseksi vertailukohteeksi automaailmassa ja erehtymättömäksi maamerkiksi Nanjingin alueelle, Sen tunnistaa välittömästi jokainen, joka kulkee ympäröivillä teillä, mutta se näkyy myös taivaalta ja, miksipä ei, jopa satelliiteista, joista yhä useammat internet-nautit tutkivat maapallon nähtävyyksiä.

Tämä viesti on osa sponsoroitua sarjaa, jossa tuodaan esiin nykyaikaisen elämän ja arkkitehtuurin yksityiskohtia. Sisältöä sponsoroi Gillette, mutta ArchDaily kuratoi, valitsee ja esittää sen itsenäisesti.

Ohjelma: Auto- ja autonosien näyttely, opetuslaitteistot, suunnittelukeskus, toimisto, työpajojen laboratoriot, tekniset laboratoriot, kokoushuoneet, tilat erikoistapahtumille, ravintolat, vähittäiskauppa, myyntitoimisto.

Kilpailu: Kansainvälinen kutsukilpailu ensimmäinen palkinto Arkkitehti: 3GATTI ARCHITECTURE STUDIO Pääarkkitehti: Francesco Gatti Projektipäällikkö: Suvi Nie Yhteistyökumppanit: Nicole Ni, Muavii Sun, Jimmy Chu, Luca Spreafico, Damiano Fossati, Kelly Han.

Client: Jiangsu Head Investment group CO.,LTD Sijainti: Jiangsu Head Investment group CO.,LTD: Jiangning area, high-tech zone, Nanjing, Kiina Kokonaispinta-ala: 15000 neliömetriä Suunnitteluaika: Suunnitteluaika: Toukokuu 2008 Suunniteltu rakennusaika: 2009 Materiaalit: Materiaalit: teräsrakenne, hartsipinnoite, lasiseinät

.