Azoksistrobiini

Hyönteismyrkyt

Joidenkin synteettisten hyönteismyrkkyjen, kuten syantraniliprolin, flonikamidin, spirotetramaatin ja terpeenien, on todettu olevan suhteellisen turvallisia O. insidiosus -kasvintuhoojan kannalta (Srivastava et al., 2014). Joidenkin valittujen fungisidien, kuten atsoksistrobiinin, raportoitiin olevan yhteensopivia Aphidius colemani Viereckin ja O. laevigatusin kanssa puuvillakirvan ja läntisen kukkatripsin IPM-torjunnassa, jotka saastuttavat kurkkua monihuoneviljelyssä Koreassa (Choi et al., 2013). Abamektiini, λ-syhalotriini, akrinahtriini ja atsadirachtiini eivät olleet yhteensopivia Orius spp. kanssa (Bosco et al., 2012). Bosco et al. (2012) ja Pascual et al. (2014) kuitenkin raportoivat, että Spinosadilla oli selvä haitallinen vaikutus Orius spp. viljelykasveihin, kuten oliiviin, paprikaan ja mansikoihin. Jotkin tuotteet, kuten Etofenprox, antoivat ristiriitaisia tuloksia kenttä- ja laboratoriokokeissa, mikä vahvistaa monien testausmenetelmien tarpeen arvioitaessa torjunta-aineiden vaikutuksia hyödyllisiin hyönteisiin.

Bt-kasvit

Transgeeniset viljelykasvit (puuvilla, maissi, brinjal) ovat ensiarvoisen tärkeitä integraalisena osana IPM-järjestelmiä. Spekuloitiin, olisiko siirtogeenisellä maissilla (tai muilla siirtogeenisillä viljelykasveilla) haitallinen vaikutus kotoperäisiin anthocorideihin. Etelä-Böömissä ei raportoitu Bt-maissin muista kuin kohdelajeista johtuvia vaikutuksia näihin kotoperäisiin luonnollisiin vihollisiin, mukaan luettuina muurahaiskasvien saalistajat (Habustova et al., 2014). Lumbierres et al. (2012) raportoivat, että O. majusculusin nauttimalla Bt-proteiinilla kasvin lehtien tai siitepölyn kautta tai ravintoverkon kautta ei ole kielteisiä vaikutuksia sen biologisiin parametreihin, kun taas positiivinen vaikutus havaittiin lisääntyneen hedelmällisyyden ja lyhentyneen kehitysajan osalta.

Muut bioagenteista

Tutkimuksia suoritettiin, joissa selvitettiin antokoridaalien yhteensopivuutta trikogrammaatidien kanssa (Gupta ja Ballal, 2007). Kun annettiin valita sekä C. cephalonican että H. armigeran parasiittamattomien ja loisittujen (Trichogrammma chilonis Ishii.) munien välillä, B. pallescens ja O. tantillus söivät mieluummin parasiittamattomia munia. Tämä osoittaa, että voi olla mahdollista yhdistää antokoridien levittämistä trichogrammatidien kanssa eri viljelykasvien ekosysteemejä saastuttavien tripsien/lepidopteratuholaisten biotorjunnassa.

Vuorovaikutus O. majusculus ja entomopatogeenisten sienien Metarhizium brunneum (Petch) ja Neozygites floridana (Weiser & Muma) (mansikkaa saastuttavan T. urticae -bakteerin bioagenssit) välistä vuorovaikutusta tutkittiin Jacobsen et al. (2015). Havaittiin, että O. majusculusin etsintäaika oli alhaisempi lehtikiekoilla, joilla oli M. brunneumin itiöitä, verrattuna siihen, ettei sienen itiöitä ollut, ja korkeampi lehtikiekoilla, joilla oli N. floridanan itiöitä. Ladurner ym. (2012) raportoivat, että O. laevigatus on yhteensopiva Beauveria bassianan (kanta ATCC 74040) kanssa, ja Gao ym. (2012) raportoivat myös O. sauterin yhteensopivuudesta Beauveria bassiana (Bals-Criv) Vuill. (kanta Bb-RSB). Pourian et al. (2011) tutkimuksessa O. albidipenniksen havaittiin kykenevän havaitsemaan ja välttämään alueita, jotka oli käsitelty entomofungaalisella biolääkkeellä Metarhizium anisopliae (Metchnikoff).

O. laevigatusin ja Macrolophus pygmaeus Ramburin yhdistetyt vapautukset vaikuttivat erinomaiselta vaihtoehdolta trippien ja kirvojen torjuntaan kasvihuoneessa kasvatetussa makeassa paprikapaprikasvustossa (Messelink ja Janssen, 2014). O. majusculusin, saalistavien kääpien, saalistavien kirvojen ja loispistiäisten yhdistetty käyttö tehosti selvästi paprikaa saastuttavien kirvojen ja kirvojen tukahduttamista, mikä tukee näkemystä, jonka mukaan biologisen torjunnan kannalta potentiaalisesti negatiivista lajinsisäistä saalistusta voidaan kompensoida generalististen saalistajien positiivisilla vaikutuksilla useiden tuholaisten torjunnassa (Messelink ym., 2011, 2013). Tunisiassa O. laevigatusin ja petopunkin Amblyseius swirskii Athias-Henriot yhdistetyt levitykset olivat tehokkaita kasvihuonepippuria saastuttavan F. occidentalis -lajin torjunnassa (Elimem ja Chermiti, 2012a). Suojatuissa mansikkakasvustoissa Neoseiulus spp:n ja Orius sp:n yhdistetty käyttö torjui menestyksekkäästi F. occidentaliksen Ranskassa ja Espanjassa (Sampson et al., 2011). Ruotsissa saalistajat Amblyseius (= Neoseiulus) cucumeris (Oudemans) ja O. insidiosus olivat erittäin tehokkaita, kun ne vapautettiin yhdessä neljään koristekasviin (Saintpaulia, Impatiens, Gerbera ja Brachyscome multifida), jotka olivat F. occidentalis -kasvintuhoojan saastuttamia kasvihuoneissa (Sorensson ja Nedstam, 1993).

Husseini ym. (2010) arvioivat kasvien laadun vaikutusta Aphidoletes aphidimyza (Rondani) (Diptera: Cecidomyiidae) ja O. laevigatus -lajin väliseen intraguild-predaatioon A. gossypii -lajin ollessa jaettuna saaliina kasvihuonekurkkukannalla Cucumis sativus L.:llä (erilaisilla N-lannoitustasoilla). N-lannoitustasosta riippumatta O. laevigatus yksinään oli tehokkaampi kirvojen torjunnassa kuin A. aphidimyza yksinään. He päättelivät kuitenkin, että näiden kahden saalistajan välillä oli heikko epäsymmetrinen intraguild-predaatio, joka ei vaikuttanut niiden saalistustehokkuuteen.

Murata ym. (2007) arvioivat varastopiraattikärpästä X. flavipes ja reduviidikärpästä Amphibolus venator (Klug) vehnäjauhoja saastuttavaa Tribolium confusumia vastaan. Vapauttamalla X. flavipes yksinään saavutettiin 96,9 prosentin tukahduttaminen T. confusumiin, A. venator yksinään 76,2 prosentin tukahduttaminen ja molemmat ötökät yhdessä 95,6 prosentin tukahduttaminen. Amphibolus venator hyökkäsi X. flavipesin aikuisten kimppuun mutta ei X. flavipesin nymfien kimppuun, mikä osoittaa, että eri varastotuholaisten hallitsemiseksi voitaisiin suunnitella yhdistettyjä vapautuksia.