Bacharach
1100-luvun alussa Bacharach sai ensimmäisen asiakirjamainintansa. Saattaa olla, että jo 7. vuosisadalla kuninkaallinen alue siirtyi Kölnin arkkipiispa Kunibertin omistukseen; tähän viittaa Kunibertskapelle (kappeli) nykyisen Wernerkapellen paikalla. Kölnin tilan Vögte oli Pfalzin vaalipiiri, joka ajan mittaan syrjäytti Kölnin vaikutusvallan. Kreivi Palatinuksella oli jo niin paljon vaikutusvaltaa, että hän asui Stahleckin linnassa. Hänen seuraajansa Konrad von Staufenin tytär meni Stahleckin linnassa salaa naimisiin suvun vihollisina olleiden Welfien pojan kanssa, mikä johti siihen, että Bacharachin ja itse asiassa koko Pfalzinin kreivikunta joutui lyhyeksi aikaa Henrik Brunswickin haltuun. Vuonna 1214 Wittelsbacheista tuli Bacharachin uudet herrat. Yhdessä Kaubin Unteramtin kanssa he saivat täältä tärkeimmän tullimaksunsa ja tulonlähteensä. Vuonna 1314 päätettiin valita Saksan kuninkaaksi Ludvig Baijerilainen. Lisäksi Bacharach oli viinikaupan tärkein siirtopaikka, sillä tynnyrit purettiin täällä pienemmistä laivoista, joita tarvittiin Binger Lochin (kvartsiittinen riutta Reinin yläjuoksulla lähellä Bingeniä) ohittamiseen, ja lastattiin suurempiin laivoihin. Siitä lähtien viini kantoi nimeä Bacharacher. Myös Hunsrückin puukauppa toi Bacharachille merkitystä, ja vuonna 1356 Bacharachille myönnettiin kaupungin oikeudet.
Hyvin näkyvästi erottuu Wernerkapelle, kaupungin reinromanttinen merkkipaalu, joka sijaitsee matkalla Stahleckin linnoitukseen ylöspäin kaupungista. Se on laajennettu Kunibertkapelle, ja se on vielä nykyäänkin keskeneräinen goottilainen raunio. Sen nimenkantaja on Werner of Oberwesel, joka tunnetaan hänen kuolemansa aiheuttamien pogromien yhteydessä. Aikakaudelle tyypillisen kristillisen verilöylyn mukaan paikallisen juutalaisyhteisön jäsenet murhasivat 16-vuotiaan Wernerin suurtorstaina 1287 ja käyttivät hänen verensä pääsiäisen viettoon. Tämän väitetyn rituaalimurhan vuoksi syntyi juutalaisvastainen väkijoukko, joka järjesti pogromin ja hävitti juutalaisyhteisöt Keski-Reinin ja Ala-Reinin sekä Moselin alueilta. Kansankristillisyydessä syntyi Wernerin kultti, joka poistettiin Trierin piispakunnan kalenterista vasta vuonna 1963.
Vuonna 1344 aloitettiin kaupunginmuurin rakennustyöt, ja se saatiin valmiiksi jo noin vuonna 1400. Vuonna 1545 kaupungista tuli Pfalzin läänin ohella protestanttinen kreivi Friedrich II:n johdolla. Stahleckin linna ja kaupunginmuuri eivät voineet estää Bacharachia käymästä läpi kahdeksan sotilaallisen miehityksen muutosta kolmikymmenvuotisessa sodassa eivätkä sodan aiheuttamia ryöstöjä. Lisäksi useat kaupunkipalot aiheuttivat lisää tuhoa. Sitten vuonna 1689 yhdeksänvuotisessa sodassa taistelleet ranskalaiset joukot räjäyttivät Stahleckin linnan ja neljä kaupunginmuurin tornia.
Vuonna 1794 Ranskan vallankumousjoukot miehittivät Reinin vasemmanpuoleisen rantakadun, ja vuonna 1802 Bacharachista tuli tilapäisesti ranskalainen. Kuudennen koalition sodan aikana preussilainen kenttämarsalkka Blücher ylitettyään Reinin Kaubin kohdalla tuli uudenvuodenyönä 1813-1814 joukkojensa kanssa Bacharachin ja Steegin laakson läpi matkalla Ranskaan. Tästä tapahtumasta muistuttaa muistokivi hieman alajuoksulla, Kaubia vastapäätä. Wienin kongressin jälkeen kaupunki ja Reinin vasen ranta Bingerbrückiä myöten siirtyivät Preussille. Sataman liettymisen jälkeen Bacharach vaipui horrokseen, josta se heräsi vasta Rheinromantik-joen myötä. Ensimmäisten merkittävien vierailijoiden joukossa oli ranskalainen kirjailija Victor Hugo.
Bacharachin rakennusmuistomerkkien hoitaminen ja ylläpito, jota vauhditti 1900-luvun alussa Rheinischer Verein für Denkmalpflege und Landschaftsschutz (Rheinischer Verein für Denkmalpflege und Landschaftsschutz), joka ryhtyi hoitamaan tuolloin erittäin uhanalaisia kaupunginmuurin ja Stahleckin linnan rauniotehtäviä, sekä Rheinland-Pfalzin osavaltion suuri omistautuminen Wernerkapelle ovat pitäneet huolen siitä, että Bacharach on edelleen Rheinromantikin helmi ja monipuolinen keskiaikaisen arkkitehtuurin dokumenttikohde Keski-rinteellä. Wernerkapellen raunio on monumenttisuojan alla, ja sen eteen on asetettu muistolaatta, jossa muistutetaan juutalaisiin asukkaisiin kohdistuneista epäinhimillisistä rikoksista ja jossa on myös sitaatti paavi Johannes XXIII:n rukouksesta, jossa pyydetään muutosta kristittyjen ajattelussa heidän suhteessaan juutalaisiin:
”Tunnustamme tänään, että vuosisatoja kestänyt sokeus on peittänyt silmämme niin, ettemme enää nähneet valittujen kansasi hyvyyttä emmekä tunnistaneet esikoisveljiemme piirteitä. Me havaitsemme nyt, että otsassamme on Kainin merkki. Vuosisatojen kuluessa veljemme Abel on maannut vuodattamassamme veressä, ja hän on itkenyt kyyneleitä, jotka me synnytimme, koska me unohdimme rakkautesi. Anna meille anteeksi kirous, jonka epäoikeudenmukaisesti kiinnitimme juutalaisten nimeen. Anna meille anteeksi, että naulasimme Sinut heidän lihassaan toisen kerran ristille. Sillä me emme tienneet, mitä teimme……….”
Tänä päivänä Bacharach kukoistaa matkailusta, ja Bacharachin viinit nauttivat edelleen kansainvälistä suosiota. Ei pidä kuitenkaan unohtaa ongelmia, jotka johtuvat väestön vähenemisestä, joka puolestaan johtuu tulevaisuudennäkymien puutteesta.
YhdistymisetEdit
7. kesäkuuta 1969 aiemmin itsehallinnollinen Steegin kunta yhdistettiin Bacharachiin.
KaupunkikumppanuudetEdit
-
Overijse, Flanderin Brabant, Belgia
-
Santenay, Côte-d’Or, Ranska
Kaupungin vaakunaTiedosto
Kaupungin vaakuna voitaisiin kuvata näin: Per fess nombril point sable leijona rampant Or aseistettu, langued ja kruunattu gules, ja bendy lozengy argent ja azure.