Backchannel (kielitiede)

Termin keksi Victor Yngve vuonna 1970 seuraavassa kohdassa: ”Itse asiassa sekä vuorossa oleva henkilö että hänen keskustelukumppaninsa ovat samanaikaisesti sekä puhumassa että kuuntelemassa. Tämä johtuu siitä, että on olemassa niin sanottu takakanava, jonka kautta vuorossa oleva henkilö vastaanottaa lyhyitä viestejä, kuten ’kyllä’ ja ’uh-huh’, luopumatta vuorostaan.”” Takakanavavastaukset ovat osa inhimillistä perusvuorovaikutusta, koska saadakseen aikaan tuottavaa tai mielekästä ihmisen ja henkilön välistä vuorovaikutusta ihmisten on tehtävä yhteistyötä toistensa kanssa osallistuessaan keskusteluun. Tämä tarkoittaa sitä, että kun kaksi ihmistä osallistuu keskusteluun, yleensä toinen puhuu ja toinen kuuntelee, ja kuuntelija voi osoittaa puhujalle, että hän tekee yhteistyötä takakanavavastausten avulla.

Termi ”takakanava” on suunniteltu viittaamaan siihen, että keskustelun aikana toimii samanaikaisesti kaksi viestintäkanavaa. Vallitseva kanava on puhujan kanava, joka ohjaa ensisijaista puhevirtaa. Toissijainen viestintäkanava (tai takakanava) on kuulijan kanava, jonka tehtävänä on antaa jatkoa tai arvioita, jotka määrittelevät kuulijan ymmärtämystä ja/tai kiinnostusta. Toisin sanoen termiä ”takakanava” käytetään erottamaan keskusteluun osallistuvien henkilöiden roolit toisistaan. Puhuvan henkilön ajatellaan viestivän ”etukanavan” kautta, kun taas kuuntelevan henkilön ajatellaan viestivän ”takakanavan” kautta. Termi ”takakanava” ei välttämättä määrittele kuuntelijan roolia keskustelussa, mutta se auttaa ymmärtämään, miten kuuntelijan roolissa oleva henkilö vastaa puhujan roolissa olevaan henkilöön. Viimeaikaisessa tutkimuksessa, joka on nähtävissä jäljempänä, on myös ehdotettu uusia termejä näille kahdelle toiminnalle. He ovat ehdottaneet termiä geneerinen (generic) jatkajien (continuers) tilalle ja spesifinen (specific) arvioiden (assessments) tilalle.

Tavallisesti takakanavan käyttötapa olisi se, että henkilö kertoisi tarinaa tai selittäisi jotakin yhdelle tai useammalle keskusteluun osallistuvalle henkilölle, jotka vastaisivat hänelle lyhyillä verbaalisilla viesteillä tai ei-verbaalisella kehonkielellä. Osoittaakseen, että he kuuntelevat ja kiinnittävät huomiota puhujaan, he saattavat tuottaa ääniä kuten ”oikein”, ”joo” jne. tai nyökätä. Tällaiset kuittaukset tai pienet eleet auttavat puhujaa ymmärtämään, että kuulijat ovat kiinnostuneita ja hänen pitäisi jatkaa kertomustaan.

Viime vuosina tutkijat ovat haastaneet valtavirran määritelmän lisäämällä ”takakanavan” määritelmään ”valinnaisuuden”. Takakanavan käyttö ei ole koskaan välttämätöntä, vaan se on aina täydennys jo olemassa olevaan keskusteluun.

LuokitteluEdit

Yhteistyöperiaatteen esitteli ensimmäisen kerran vuonna 1975 brittiläinen kielifilosofi Paul Grice. Periaate merkitsee, että sekä puhuja että kuulija osallistuvat ja tekevät yhteistyötä keskenään koko keskustelun ajan, jotta he ymmärtäisivät toisiaan. ”Tee panoksesi sellaiseksi, jota sen esiintymisvaiheessa edellyttää sen puhevaihdon hyväksytty tarkoitus tai suunta, johon olet osallistumassa.”:45 Yhteistyöperiaate koostuu neljästä seuraavasta maksiimista: kvantiteetin maksiimi, laadun maksiimi, suhteiden maksiimi ja tavan maksiimi.:47 Kvantiteetin maksiimi tarkoittaa sitä, että on olemassa riittävästi tietoa, jotta asiayhteys voidaan ymmärtää oikein. Toinen maksiimi, laadun maksiimi, edellyttää puhujalta, että hänen puheensa on tuettu todisteilla ja tosiasioilla, jotta estetään väärän tiedon vuotaminen. Suhteellisuusperiaatteella varmistetaan, että puhuja on asiallinen ja pysyy keskustelun pääkohdassa tai aiheessa. Viimeinen ja neljäs maneerin maksiimi vastaa siitä, että päästään suoraan asiaan, ollaan selkeitä, lyhyitä ja että esitys on selkeästi ilmaistu tai täsmällinen.

SovellettavuusEdit

Taustakuunteluvastaukset voivat osoittaa, että kuulija ymmärtää, on samaa mieltä, yllättynyt, suuttunut ja enemmänkin siitä, mitä puhuja sanoo. Takakanavaviestintää esiintyy kaikissa kulttuureissa ja kielissä, vaikka sen esiintymistiheys ja käyttö voi vaihdella. Esimerkiksi takakanavavastaukset ovat keskeinen osa puhuttuja kieliä, mutta ne ovat tärkeitä myös viittomakielissä. Toinen esimerkki eri kielten takakanavavastauksissa esiintyvästä vaihtelusta on se, että saksalaiset tuottavat vähemmän takakanavavastauksia ja käyttävät niitä harvemmin. Kulttuurien välisessä kohtaamisessa voi syntyä sekaannusta tai häiriöitä, jos molempien osapuolten osallistujat eivät ole tottuneet samoihin takakanavanormeihin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun ihmiset oppivat toisen kielen, he oppivat tai sopeutuvat siihen, miten kyseisen kielen äidinkieliset puhujat käyttävät takakanavavastauksia. Tämä voi tapahtua sen suhteen, kuinka usein henkilö tuottaa takakanavavastauksia tai miltä nämä vastaukset kuulostavat.