banaaniblogi

Kuten jotkut lukijat tietävät, minulla on meneillään henkilökohtainen projekti, joka on kokoelma runoja hedelmistä. Ei sillä, että minulla olisi varsinaisesti jotain hedelmiä kohtaan, mutta minulla on aivan varmasti suuri juttu (hyi) kevyestä säkeistöstä. Hedelmät ovat hedelmällisiä tähän, kuten kävi ilmi. Mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin irrottautua kaikista käsillä olevista tehtävistä ja työstää uutta hedelmärunoa. Auttaako se minua noudattamaan määräaikoja töissä? Ei, mutta elämä on muutakin kuin määräaikoja.

Jokainen hedelmä saa omanlaisensa runotyylin; esimerkiksi granaattiomenaruno noudattaa täsmälleen Lewis Carrollin Jabberwockyn metriikkaa, koska tavut täsmäävät täsmälleen; meloniruno on kirjoitettu kuorolle; vielä keskeneräinen ananasruno on viktoriaaninen odysseia A-A-B-C-C-C-B-riimikaavassa jne. Toivon, että voin jonain päivänä julkaista ne kaikki – jos tiedätte jonkun, joka julkaisee viihdyttävää runoutta hedelmistä, kertokaa minulle. Kokonaisuutena niissä on mielestäni tiettyä viehätystä, ja niihin on myös piirroksia, joita olen tehnyt.

Jos klikkaat ”Runous”-tunnistetta täällä blogisivulla, löydät kokoelman muut runot, jotka olen julkaissut PaperGirlissä. Kiinnitetään nyt huomiomme joukon uusimpaan (hei!) ja nautitaan ”The Divine Miss L.B., Solo Banana”. Valitsin banaanirunoon limerikin, koska banaanit ovat hauskoja esineitä, myös hieman irstaita – aivan kuten useimmat limerikit. En lähtenyt kirjoittamaan mitään rietasta, mutta se, mitä päädyin kirjoittamaan, ei todellakaan ole sitä, mitä odotin. Eikö runojen kirjoittaminen olekin ihanaa?”

Huomautus: Runon kannalta on ratkaisevan tärkeää, että lausut sen ääneen – kyllä, juuri nyt – siirappisella, paksulla eteläisellä aksentilla. Olen täysin tosissani. Se ei toimi muuten. Käyttäkää parasta Blanche du Bois’ta.

Jumalainen neiti L.B., Solo Banana
by Mary Fons (c) 2014

Sanoi jumalallinen neiti Lady Banana,
(Syntynyt ja kasvanut syvimmässä Savannahissa) –
”Kulta, olen ihan aito,
Syntyneellä välipalalla a-kuorittu –
Ei voi mitään sille, jos rakastat minua, vai mitä?”

Suitorit tulivat kaukaa ja kaukaa vain tapaamaan ’huh,
Se oli John, oli James, oli Peet’uh;
Mutta kukaan heistä ei sopinut,
Niinpä Banaani hajaantui,
Vinttasi ”Heippa!” ja’ syttyi kuin gepardi.

”Yksinelämä, se sopii minulle hyvin”
Sanoi Mademoiselle la B. Devine –
”Miksi olla velkaa?
Minun elämäni on kultaista”
Ja kääntyi auringonpaisteeseen päin.

Kiinni.