Barbaro (hevonen)
Barbaron vammat olivat hengenvaarallisia. Toisin kuin muut nisäkkäät, kuten koirat, hevonen ei selviä inhimillisissä olosuhteissa kolmella jalalla. Hevosen murtunut jalka voi johtaa komplikaatioihin, kun muut jalat yrittävät kantaa hevosen ruumiin painon.
Alkuperäinen leikkausMuutos
Vuonna 1971 Hoist The Flagille tehtiin menestyksekäs uraauurtava leikkaus samanlaisen vamman vuoksi kuin Barbarolle. Kun Barbaro oli viety Pennsylvanian yliopiston New Bolton Centeriin Kennett Squareen Pennsylvanian osavaltiossa hoidettavaksi, hänet määrättiin hevoskirurgi tohtori Dean Richardsonin hoitoon. New Bolton Center on tunnettu erikoishoidostaan erityisesti monimutkaisia luuleikkauksia tarvitseville eläimille. Kilpailun jälkeisenä päivänä Richardson suoritti fetlock- ja pasternivelten fuusioleikkauksen jalan vakauttamiseksi ja sen vahvistamiseksi niin, että Barbaro pystyi kävelemään sillä. Toimenpide kesti viisi tuntia ja oli yksi vaikeimmista leikkauksista, joita Richardson oli tehnyt. Kirurginen tiimi istutti onnistuneesti varsan loukkaantuneeseen jalkaan Synthesin ruostumattomasta teräksestä valmistetun lukituspainelevyn (LCP) ja 27 ruuvia, jotka yhdistivät murtuman ja nivelet. He käyttivät LCP-levyä, koska sen ruuvit kierteitetään levyyn maksimaalisen lujuuden takaamiseksi. Richardson oli yksi ensimmäisistä hevoskirurgeista, jotka käyttivät tätä uutta tekniikkaa, joka on alun perin suunniteltu ihmisille. LCP:n päälle asetettiin lasikuitukipsi suojaamaan rakennetta entisestään. Barbaro laitettiin toipumisaltaaseen kello 19.40.
Noin tunnin altaassa olon jälkeen, noin kello 21.00 EDT, Barbaro alkoi rauhallisesti herätä nukutuksesta. Se nousi seisomaan ja hölkkäsi sitten käytännössä karsinaansa. Se söi ja pystyi mukavasti painamaan loukkaantunutta jalkaa. Vammakohdan verenkierto oli erittäin hyvä, mutta Richardson antoi Barbarolle silti 50-50:n mahdollisuuden selviytyä. Seuraavana aamuna Barbaro oli jo osoittanut kiinnostusta joihinkin laitoksen tammoihin. Se käveli hyvin raajallaan ympäri karsinaa ja oli tilaansa nähden varsin aktiivinen; sen ensimmäinen toipumisviikko sujui hyvin. Kipsi vaihdettiin 13. kesäkuuta ja uudelleen 3. heinäkuuta.
KomplikaatiotEdit
Heinäkuun ensimmäisellä viikolla ilmeni komplikaatioita, ja Barbarolla oli ongelmia molempien takajalkojen kanssa. Vammattomaan vasempaan jalkaan kehittyi paise, joka hoidettiin paikallisesti, mutta Barbarolla oli kuumetta koko viikonlopun ajan, eikä se pystynyt painamaan loukkaantunutta oikeaa jalkaansa pitkään aikaan.
13. heinäkuuta Barbarolle oli kehittynyt vakava laminiitti vasempaan takajalkaterään – potentiaalisesti henkeä uhkaava sairaus, joka on tavallinen hevosilla, jotka siirtävät painoa yhdelle kaviolle pitkiäkin aikoja pitääkseen paineen poissa loukkaantuneelta kaviolta. Toimenpiteellä, jota kutsutaan kavion seinämän resektioksi, poistettiin 80 prosenttia Barbaron vasemmasta takajalkaterästä. Jäljelle jäänyt 20 prosenttia kavion seinämästä oli kiinnittynyt sorkkaluuhun ja oli edelleen elävää kudosta, mutta oli epäselvää, kuinka suuri osa siitä kasvaisi takaisin. Molemmat takajalat olivat kipsissä. Richardson totesi, että hänen suunnitelmissaan oli rajoittua aggressiivisiin mutta tavanomaisiin hoitoihin; hän ei käyttäisi mitään kokeellisia menetelmiä. Barbarolle annettiin erityinen tukisaapas laminaarista sorkkaa varten ja hänelle annettiin kipulääkkeitä; karsinaan tuotiin tukiside, jotta se voisi ottaa painon pois kavioistaan tuntikausiksi kerrallaan.
Hidas toipuminenMuutos
8. elokuuta Barbaron murtunut oikea jalka oli sulautunut niin pitkälle, että eläinlääkärit olisivat korvanneet kipsin raudalla, jos sen vasen jalka olisi ollut terve. Sen vasemman jalan koronakaistale (alue, josta kavio kasvaa) näytti terveeltä ja kaikki merkit olivat rohkaisevia. Elokuun 15. päivänä kerrottiin, että Barbaro oli saanut laiduntaa ulkona ensimmäistä kertaa onnettomuutensa jälkeen. Kaksi päivää myöhemmin Barbaro ei enää käyttänyt slingiä painonsa tukemiseen, ja sen käyttö lopetettiin. Seuraavana päivänä, 18. elokuuta, röntgenkuvat osoittivat, että Barbaron oikean jalan murtuma oli lähes täysin sulautunut.
Syyskuun 26. päivään mennessä oli päätetty, että Barbaron kipsiä ei vaihdeta niin kauan kuin Barbaro viihtyy siinä. Sen vasen takasorkka oli kasvanut takaisin noin 18 millimetriä ja tukikenkä oli korvattu siteellä. Sorkan olisi kasvettava vähintään kolminkertaiseksi, mikä voisi kestää yli kuusi kuukautta.
Lokakuun 10. päivänä Barbaron kipsi ja suojakenkä vaihdettiin. Sen vasen takasorkka parani vähitellen laminiitista. Kasvua oli tapahtunut hyvin neljänneksissä (lähempänä kantapäätä), mutta sorkan etuosan paraneminen vaati vielä kuukausia.
Barbaro saavutti toisen virstanpylvään 6. marraskuuta 2006, kun hänen kipsinsä poistettiin pysyvästi ja korvattiin lastoitetulla sidoksella. Barbaron laminiittinen kavio ei osoittanut uusia ongelmia, mutta olisi tarvittu useita kuukausia kasvua ennen kuin se olisi voitu diagnosoida tarkemmin. Joulukuun 12. päivän tienoilla Barbaron oikean takajalan side poistettiin kokonaan. Tästä ilmoitettiin lehdistötilaisuudessa keskiviikkona 13. joulukuuta.
Lisäkomplikaatioita ja kuolemaEdit
Tammikuun 2007 alkupuolella laminiittinen vasen kavio aiheutti uusia komplikaatioita. Tammikuun 10. päivänä toinen osa kaviosta poistettiin kirurgisesti. Seuraavien päivien päivityksistä kävi ilmi, että Barbaron oikeaan takajalkaan oli laitettu uudelleen kipsi tueksi ja että aggressiivinen kivunhoito ja tukisiteen käyttö oli aloitettu uudelleen. Barbaron tila oli kuitenkin parempi kuin edellisenä heinäkuussa.
Toisena takaiskuna Barbarolle kehittyi oikeaan takajalkaterään syvä paise, joka yleensä johtuu puutteellisesta pitoharjoittelusta. Tammikuun 27. päivänä tehtiin lisäleikkaus, jossa Barbaron oikean jalan parantuneisiin luihin asetettiin kaksi terästappia osana ulkoista luuston kiinnityslaitetta. Näin oikea jalka voisi kantaa enemmän painoa, mutta toimenpide oli riskialtis, sillä suurin vaara oli, että luut voisivat murtua uudelleen. Myöhemmin samana viikonloppuna Barbaron etusorkat, jotka olivat pysyneet terveinä koko koettelemuksen ajan, osoittivat selviä merkkejä laminiitista, joka johtui siitä, ettei Barbaro pystynyt kantamaan painoa takajalkojensa varassa. Näin ollen Barbaro ei enää voinut mukavasti painaa minkään jalkansa päälle.
Barbaro lopetettiin eutanasiassa 29. tammikuuta 2007 noin kello 10.30 EST omistajiensa Roy ja Gretchen Jacksonin päätöksellä, jotka ilmoittivat, että heidän mielestään Barbaron kipu ei ollut enää hallittavissa.
Ponnisteluistaan Barbaron pelastamiseksi Turf Publicists of America äänesti Richardsonin palkitsemista vuoden 2006 Big Sport of Turfdom Award -palkinnolla.