Barbituraatti
Barbituraatti, mikä tahansa orgaanisten yhdisteiden luokkaan kuuluva yhdiste, jota käytetään lääketieteessä rauhoittavina lääkkeinä (rauhoittavan vaikutuksen aikaansaamiseksi), hypnoosilääkkeinä (unen aikaansaamiseksi) tai anestesian lisänä. Barbituraatit ovat malonihaposta ja ureasta muodostuvan barbituurihapon (malonyyliurean) johdannaisia. Barbitaali syntetisoitiin ensimmäisen kerran vuonna 1903, ja fenobarbitaali tuli saataville vuonna 1912. Barbituraatit vaikuttavat lamaannuttaen keskushermostoa, erityisesti aivojen tiettyjä osia, vaikka niillä on taipumus lamaannuttaa kaikkien kehon kudosten toimintaa. Useimmilla niistä on rauhoittava vaikutus pieninä annoksina ja hypnoottinen vaikutus suurempina annoksina. Barbituraatit on suurelta osin korvattu rauhoittavina lääkkeinä bentsodiatsepiineillä ja muilla lievillä rauhoittavilla lääkkeillä, joilla on vähemmän epäsuotuisia sivuvaikutuksia ja vähemmän väärinkäyttöpotentiaalia.
Barbituraatit luokitellaan vaikutuksen keston mukaan. Pitkävaikutteisten barbituraattien, kuten barbitaalin ja fenobarbitaalin, vaikutus voi kestää jopa 24 tuntia; näitä lääkkeitä käytetään yhdessä muiden lääkkeiden kanssa epilepsian hoidossa, jossa niiden pitkäaikainen masennusvaikutus auttaa estämään kouristuksia. Keskipitkävaikutteiset barbituraatit, kuten amobarbitaali ja butabarbitaalinatrium, vaikuttavat 6-12 tuntia, ja niitä käytetään unettomuuden lievittämiseen. Lyhytvaikutteisia barbituraatteja, kuten pentobarbitaalia ja sekobarbitaalia, käytetään nukahtamisvaikeuksien voittamiseen. Ultrashort-vaikutteisia barbituraatteja, kuten tiopentaalinatriumia ja tiamylaalia, käytetään suonensisäisesti tajuttomuuden aikaansaamiseksi sujuvasti ja nopeasti leikkaukseen tuleville potilaille, minkä jälkeen käytetään kaasumaisia nukutusaineita tajuttomuuden ylläpitämiseksi.
Barbituraattien – erityisesti sekobarbitaalin ja pentobarbitaalin – pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa niille toleranssin kehittymisen ja vaatia paljon alkuperäistä terapeuttista annosta suurempia määriä. Barbituraatin epääminen tavanomaiselta käyttäjältä voi saada aikaan vieroitusoireyhtymän, joka viittaa fysiologiseen riippuvuuteen lääkkeestä. Barbituraattien yliannostus voi johtaa koomaan ja jopa kuolemaan keskushermoston ja hengityselimistön vakavan lamaantumisen vuoksi.
Barbituraatit tulivat tunnetuiksi ”hölmöläisinä” toisen maailmansodan aikoihin, kun niitä käytettiin auttamaan sotilaita selviytymään taisteluolosuhteista. 1940-luvun ja 70-luvun välillä barbituraattilääkkeiden väärinkäytöstä tuli kuitenkin hyvin yleistä länsimaisissa yhteiskunnissa. Pohjois-Amerikassa nuorisojoukot ja poikkeavat alakulttuurit käyttivät barbituraatteja laajalti masennuslääkkeinä, ja ne saivat mainetta, koska niitä käytettiin usein yhdessä muiden aineiden (esim. stimulanttien, kuten amfetamiinien) kanssa. Alkoholi tehostaa huomattavasti barbituraattien masennusvaikutusta, ja 1950- ja 60-luvuilla alkoholin kanssa otetuista barbituraateista tuli yleinen tekijä itsemurhatapauksissa. Huumeista tuli usein huumeiden vastaisten kampanjoiden kohde. Barbituraattien käyttö ja saatavuus Yhdysvalloissa väheni jyrkästi vuonna 1970 annetun liittovaltion huumausaineiden väärinkäytön ehkäisyä ja valvontaa koskevan lain (Comprehensive Drug Abuse Prevention and Control Act) jälkeen. Katuhuumeena barbituraatit korvattiin 1970-luvulla suurelta osin muilla aineilla, erityisesti PCP:llä.