Basidium
Useimmissa basidiomycota-heimoissa basidiosporat ovat ballistosporia – ne purkautuvat väkisin. Työntövoima saadaan purkautuvan itiön painopisteen äkillisestä muutoksesta. Tärkeitä tekijöitä väkisin purkautumiseen ovat Bullerin pisara, nestepisara, jonka voidaan havaita kerääntyvän jokaisen basidiospoorin proksimaaliseen kärkeen (hilar appendage), itiön kiinnittyminen viereiseen sterigmaan ja hygroskooppisten alueiden esiintyminen basidiospoorin pinnalla.
Basidiospoorin kypsyessä soluseinämässä esiintyvät sokerit alkavat toimia kondensaatiokohteina ilmassa olevalle vesihöyrylle. Kaksi erillistä kondensaatioaluetta ovat kriittisiä. Tukevaa basidiumia lähimpänä olevaan itiön terävään kärkeen (hilum) kerääntyy Bullerin pisara suurena, lähes pallomaisena vesipisarana. Samaan aikaan tiivistymistä tapahtuu ohuena kalvona itiön adaksiaalipinnalla. Kun nämä kaksi vesipisaraa sulautuvat yhteen, pintajännityksen vapautuminen ja massakeskipisteen äkillinen muutos johtavat basidiospoorin äkilliseen purkautumiseen. Huomionarvoista on, että Money (1998) on arvioinut itiön alkukiihtyvyydeksi noin 10 000 g.
Basidiosporeiden onnistunut purkautuminen voi tapahtua vain, jos käytettävissä on riittävästi vesihöyryä, joka voi tiivistyä itiöön.
Evolutiivinen menetys väkisinpurkautumisessaEditio
Joillakin basidiomykeeteillä ei ole väkisinpurkautuvaa purkautumisominaisuutta, vaikkakin ne silti edelleen muodostavatkin basidiosporeita. Kussakin näistä ryhmistä itiöiden leviäminen tapahtuu muiden purkausmekanismien avulla. Esimerkiksi järjestyksen Phallales (haisusienet) jäsenet turvautuvat hyönteisvektoreihin leviämisessä; Lycoperdales (muhkupallot) ja Sclerodermataceae (maapallot ja sukulaiset) kuivien itiöiden leviäminen tapahtuu, kun basidiocarpit häiriintyvät; ja Nidulariales (linnunpesäsienet) lajit käyttävät roiskekuppimekanismia. Näissä tapauksissa basidiosporeista puuttuu tyypillisesti hiluslisäke, eikä väkisinpurkautumista tapahdu. Jokaisen esimerkin ajatellaan edustavan kaikkien basidiomykeettien esi-isien väkisinpurkautumismekanismin itsenäistä evolutiivista häviämistä.