Behaviorismi

Behaviorismi on maailmankatsomus, jossa oletetaan, että oppija on pohjimmiltaan passiivinen ja reagoi ympäristön ärsykkeisiin. Oppija aloittaa puhtaalta pöydältä (eli tabula rasa) ja käyttäytymistä muokataan positiivisen vahvistamisen tai negatiivisen vahvistamisen avulla. Sekä positiivinen että negatiivinen vahvistaminen lisäävät todennäköisyyttä, että edeltävä käyttäytyminen toistuu. Sitä vastoin rangaistus (sekä positiivinen että negatiivinen) vähentää todennäköisyyttä, että edeltävä käyttäytyminen toistuu. Positiivinen tarkoittaa ärsykkeen antamista; negatiivinen tarkoittaa ärsykkeen pidättämistä. Oppiminen määritellään siis oppijan käyttäytymisen muutokseksi. Paljon (varhaista) behavioristista työtä tehtiin eläimillä (esim. Pavlovin koirat) ja yleistettiin ihmisiin.

Behaviorismi edeltää kognitivistista maailmankuvaa. Se hylkää strukturalismin ja on loogisen positivismin jatke.

Radikaali behaviorismi

BF Skinnerin kehittämä radikaali behaviorismi kuvaa tiettyä koulukuntaa, joka syntyi behaviorismin valtakaudella. Se eroaa muista behaviorismin koulukunnista suurilla eroilla, jotka liittyvät mm. välittävien rakenteiden hyväksymiseen ja tunteiden rooliin.