Bell Island (Newfoundland ja Labrador)
Bell Islandin, kuten muunkin Newfoundlandin saaren, asuttivat todennäköisesti merenkulun arkaais- ja/tai dorset-ihmiset, ja Bell Islandin, kuten muunkin Newfoundlandin saaren, asuttivat luultavasti beothukit (Beothuk Nation) Euroopan löytöaikoina.
Ensimmäiset eurooppalaiset asukkaat asettuivat saarelle 1700-luvulla ja yrittivät harjoittaa maanviljelyä ja kalastusta, ja saaren elinkeinoelämä oli omavaraistaloutta suurimman osan 1800-luvusta. Ensimmäinen kirjattu uudisasukas oli englantilainen Gregory Normore vuonna 1740.
Talous laajeni valtavasti 1890-luvulla, kun rautamalmin louhinta alkoi Wabanan yhteisön lähellä.
Wabanasta kasvoi saaren suurin yhteisö, ja kaivoksesta tuli yksi suurimmista rautamalmin tuottajista Koillis-Pohjois-Amerikassa. Kaivoksen louhokset ulottuivat Conception Bayn merenpohjan alle, mikä loi yhden maailman laajimmista merenalaisista rautakaivoksista.
Suurin osa Bell Islandin malmista kuljetettiin lastauslaitoksista Sydneyhin, Nova Scotiaan, jossa se sulatettiin terästehtaassa. Sydneyn terästehtaan ja Bell Islandin rautakaivoksen omisti Dominion Steel and Coal Company (DOSCO), joka oli aikoinaan yksi Kanadan suurimmista yksityisistä työnantajista.
Toisen maailmansodan aikaEdit
Bell Islandille sijoitettiin toisen maailmansodan alkuvaiheessa kaksi QF:n 4,7-tuumaista 4,7-tuumaista B-merkkistä B-Mark IV*-tykkiä. Ne ovat yhä nähtävissä kiinnikkeissään.
Toisen maailmansodan aikana saksalaiset sukellusveneet hyökkäsivät rautamalmia kuljettavien irtolastialusten ankkuripaikalle kahdessa hyökkäyksessä 5. syyskuuta ja 2. marraskuuta 1942: U-513 ja U-518. Neljä alusta upposi ja 70 kauppamerenkulkijaa menetti henkensä:
- SS Saganaga
- SS Lord Strathcona
- SS P.L.M 27
- SS Rose Castle
Neljän rahtilaivan lisäksi erehtynyt saksalainen torpedo osui myös DOSCO:n rauta-malmin lastauslaituriin rannalla. Muistomerkki kohoaa Lance Coven vesille, jossa hylyt sijaitsevat vain muutaman sadan metrin päässä rannikolta. Bell Island oli yksi niistä harvoista paikoista Pohjois-Amerikassa, joissa vihollisen hyökkäyksiä nähtiin sodan aikana, ja ainoa paikka Pohjois-Amerikassa, johon saksalaiset joukot hyökkäsivät suoraan toisen maailmansodan aikana (koska harhautunut torpedo osui maihin).
Rautamalmikaivoksen sulkeminenTiedosto
Bell Islandin rautamalmikaivoksen toiminta oli maanalaista, ja sen käyttäminen oli erittäin kallista. 1950-luvulla Quebecin koillisosasta ja Labradorin länsiosasta löydettiin joitakin maailman suurimpia maanpäällisiä rautamalmiesiintymiä. Kun Quebec North Shore and Labrador Railway -rautatie rakennettiin vuosikymmenen loppupuolella, Bell Islandin rautamalmista tuli kilpailukyvytöntä.
1960-luvun alussa Cape Breton Islandin teräs- ja hiiliteollisuus alkoivat horjua ulkomaisen kilpailun edessä. Vuonna 1966 Sydneyn terästehtaan ja läheisten hiilikaivosten oli määrä sulkea. Samaan aikaan rautamalmin louhinta Wabanassa lopetettiin.
Bell Islandin luonnonvaroihin perustuva talous kärsi kovasti sulkemisesta, mikä johti asukkaiden suureen poismuuttoon. Osa muutti läheiseen kasvavaan suurkaupunkikeskukseen St John’siin. Viime vuosikymmeninä on tapahtunut päinvastainen muutto, jossa Bell Islandille rakennetaan asuntoja asukkaille, jotka haluavat pendelöidä lautalla (20 minuuttia kumpaankin suuntaan) Portugal Coveen ja matkustaa töihin kaupunkiin.
Conception Bayn luonnonkauniilla ja suojaisilla vesillä on myös lisääntynyt huviveneily, kun esikaupunkiyhteisöt kasvavat lähellä sijaitsevan Conception Bay Southin ympärillä.
Syyskuussa 2015 ilmaistiin huoli Bell Islandin kaivoksen hylättyjen tunneleiden mahdollisesta sortumisesta. Eläkkeelle jäänyt kaivosmies Peter Young kertoi CBC Radion On The Go -ohjelmassa, että hylättyjen kaivosten alla oleviin, jopa kahden kilometrin pituisiin tunneleihin sisältyy laajamittaisen katastrofin mahdollisuus. Hänen mielestään romahdus käynnistäisi paikallisen maanjäristyksen, joka aiheuttaisi toissijaisesti kaivoksen ympärillä olevan Conception Bayn vedenpinnan laskun, mikä puolestaan voisi aiheuttaa tsunamin ympäröivästä merestä.