Belphegor

Belphegor sai alkunsa Baal-Peorista, mooabilaisesta jumalasta, johon israelilaiset kiintyivät Shittimissä (4. Moos. 25:3) ja johon liittyi siveettömyyttä ja orgioita. Sitä palvottiin falloksen muodossa. Demonina häntä kuvataan kabbalistisissa kirjoituksissa ”hajottajana”, kuudennen Sephirothin ”kauneuden” vastineena. Kun hänet kutsutaan, hän voi antaa rikkauksia, keksintöjen voimaa ja nerokkaita keksintöjä. Hänen tehtävänsä demonina oli kylvää eripuraa ihmisten välille ja vietellä heidät pahuuteen rikkauksia jakamalla.

Collin de Plancyn Dictionnaire Infernal -teoksen mukaan Belphegor oli Helvetin lähettiläs Ranskassa. Näin ollen hänen vastustajansa on Maria Magdaleena, yksi Ranskan suojeluspyhimyksistä.

Belphegor esiintyy myös John Miltonin teoksessa Kadonnut paratiisi ja Victor Hugon teoksessa Meren raatelijat. Italialaisen diplomaatin Niccolò Machiavellin kirjoittama Belfagor arcidiavolo julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1549, ja siinä kerrotaan, kuinka demoni tulee maan päälle etsimään itselleen puolisoa. Tästä tarinasta tuli Ottorino Respighin oopperan Belfagor alkuperäinen lähdemateriaali, joka sai ensi-iltansa Milanon Scalassa vuonna 1923.