Ben McDonald

CollegeEdit

Louisianan osavaltionyliopistossa myös yliopistokoripalloa pelannut McDonald on 180-senttinen. Hän johti myös vuoden 1988 Yhdysvaltain olympiajoukkueen pesäpallon kultamitaliin voittamalla täydet pelit isäntämaa Etelä-Koreaa ja Puerto Ricoa vastaan. Kolmen vuoden yliopistouransa aikana LSU:ssa McDonald auttoi joukkueensa kahdesti College World Seriesiin. Hän luovutti huomattavan walk-off grand slamin Stanfordin Paul Careylle vuoden 1987 sarjassa. Hänen paras yliopistokautensa oli vuonna 1989, jonka hän päätti 14-4-tuloksella, 3,49 ERA:lla ja Southeastern Conference -ennätyksellä 202 strikeoutilla. Sinä vuonna hänet valittiin All-American joukkueen jäseneksi ja hän voitti Golden Spikes -palkinnon. Vuonna 1989 hän pelasi kesällä yliopistopesäpalloa Cape Cod Baseball Leaguen Orleans Cardinalsin joukkueessa, jossa hän pelasi yhden aloituksen.

Minor LeaguesEdit

Samana kesänä Baltimore Orioles valitsi McDonaldin kesäkuun varaustilaisuuden ensimmäiseksi pelaajaksi. Hän on ainoa LSU:n tiikeri, joka on valittu ykköseksi, ja häntä seuraa lyhytsyöttöpelaaja Alex Bregman, joka valittiin juniorina ollessaan MLB:n vuoden 2015 draftin ensimmäisen kierroksen toisella valinnalla.

Hänet oli aiemmin valinnut Atlanta Braves vuoden 1986 draftin 27. kierroksella, mutta hän päätti tuolloin lähteä yliopistoon sen sijaan, että olisi tehnyt sopimuksen. Hän allekirjoitti sopimuksen Oriolesin kanssa 19. elokuuta, ja 6. syyskuuta hän debytoi pääsarjassa. McDonald oli toinen hänen draft-luokkansa jäsenistä, joka saavutti major-joukkueet, tullen kolme päivää olympiajoukkuetoverinsa John Olerudin jälkeen.

Baltimore OriolesEdit

McDonald liittyi Oriolesin aloittavaan rotaatioon vuonna 1990, ja ensimmäisessä major-liigakäynnissään 21. heinäkuuta hän heitti täydellisen pelikatkon Chicagoa White Soxia vastaan. Kauden päätteeksi hän sijoittui vuoden tulokas -äänestyksessä kahdeksanneksi, kun palkinnon sai sieppari Sandy Alomar, Jr. McDonald vietti Oriolesissa seitsemän kautta, ennen kuin lähti vapaana agenttina vuonna 1996 Milwaukee Brewersiin. Hän ei koskaan johtanut liigaansa missään tärkeässä kategoriassa, mutta sijoittui eri aikoina 10 parhaan joukkoon esimerkiksi täydellisissä peleissä, voitoissa, ERA:ssa, WHIP:ssä ja strikeouteissa. McDonald oli Major League -historian ensimmäinen ykkösvaraus, joka voitti kolme ensimmäistä aloitustaan, ja tähän saavutukseen on yltänyt Gerrit Cole.

Milwaukee BrewersEdit

Ollessaan Brewersissa McDonald alkoi kärsiä olkapääongelmista, ja häneltä jäi osa kaudesta 1997 väliin. Hänet kaupattiin Cleveland Indiansiin kyseisellä offseasonilla kaupassa, joka toi Marquis Grissomin ja Jeff Judenin Milwaukeehen vaihdossa häneen, Mike Fettersiin ja Ron Villoneen. McDonald ei kuitenkaan koskaan pelannut Indiansissa, sillä 26. helmikuuta 1998 tehty kiertäjäkalvosimen korjausleikkaus epäonnistui. Hän joutui lopulta lopettamaan uransa, ja Brewers lähetti Mark Watsonin Clevelandiin ratkaistakseen velvoitteensa asiassa.

McDonald päätti uransa ennätyksellä 78-70, 894 strikeoutilla ja 3,91 ERA:lla 1211⁄3 pelatulla sisävuorolla. Hän ei koskaan pelannut postseasonissa.

Vuonna 2008 McDonald valittiin College Baseball Hall of Fameen.