Bernadette Devlin McAliskey
Bogsiden taisteluEdit
Osallistuttuaan asukkaiden puolella Bogsiden taisteluun elokuussa hänet tuomittiin joulukuussa 1969 mellakointiin yllyttämisestä, mistä hän istui lyhyen vankeusrangaistuksen. Tultuaan uudelleen valituksi vuoden 1970 parlamenttivaaleissa Devlin ilmoitti istuvansa parlamentissa itsenäisenä sosialistina.
Yhdysvaltain-kiertueEdit
Lähes heti Bogsiden taistelun jälkeen Devlin teki elokuussa 1969 Yhdysvaltain-kiertueen, joka herätti runsaasti huomiota tiedotusvälineissä. Hän tapasi Black Panther Party -puolueen jäseniä Wattsissa, Los Angelesissa, ja antoi heille tukensa. Hän esiintyi Johnny Carson Show’ssa. Useissa puhetilaisuuksissa hän rinnasti Yhdysvalloissa kansalaisoikeuksia tavoittelevien afroamerikkalaisten taistelun Pohjois-Irlannin katolilaisiin, joskus yleisönsä hämmennykseksi. Eräässä tilaisuudessa Philadelphiassa hän joutui yllyttämään afroamerikkalaista laulajaa laulamaan ”We Shall Overcome” irlantilais-amerikkalaiselle yleisölle, josta monet kieltäytyivät seisomasta laulun aikana. Detroitissa hän kieltäytyi astumasta lavalle, kunnes tilaisuudesta pois suljetut afroamerikkalaiset päästettiin sisään. New Yorkissa pormestari John Lindsay järjesti seremonian, jossa Devlinille luovutettiin New Yorkin kaupungin avain. Devlin, joka oli turhautunut irlantilais-amerikkalaisen yhteisön konservatiivisiin elementteihin, jätti kiertueen palatakseen Pohjois-Irlantiin ja uskoen, että New Yorkin vapauden pitäisi kuulua amerikkalaisille köyhille, lähetti Eamonn McCannin luovuttamaan avaimen hänen puolestaan Mustien Panttereiden puolueen Harlemin osaston edustajalle.
Bloody SundayEdit
Oltuaan todistamassa Bloody Sunday -verilöylyä Derryssä vuonna 1972 Devlin raivostui siitä, että puhemies Selwyn Lloyd eväsi häneltä myöhemmin johdonmukaisesti puheenvuoron parlamentin alahuoneessa, vaikka parlamentaarinen konventio määräsi, että jokaiselle parlamentin jäsenelle, joka oli todistamassa keskustelun kohteena olevaa tapahtumaa, annettiin tilaisuus puhua siitä siinä.
Verisunnuntaita seuraavana päivänä Devlin löi konservatiivista sisäministeriä Reginald Maudlingia kasvoihin, kun tämä väitti alahuoneessa virheellisesti, että laskuvarjojääkärirykmentti oli ampunut itsepuolustukseksi verisunnuntaina.
Toista vuotta myöhemmin Britannian entinen pääministeri Edward Heath muisteli tapahtumaa: ”Muistan hyvin, kun eräs arvoisa nainen ryntäsi oppositiopenkiltä ja löi herra Maudlingia. Muistan sen elävästi, koska luulin, että hän aikoi lyödä minua. Hän ei pystynyt venymään niin pitkälle, joten hänen täytyi tyytyä siihen.”
Irlannin tasavaltalainen sosialistipuolueEdit
Devlin auttoi perustamaan Irlannin tasavaltalaisen sosialistipuolueen (IRSP) Seamus Costellon kanssa vuonna 1974. Tämä oli vallankumouksellinen sosialistinen irtautuminen virallisesta Sinn Féinistä, ja puolueen perustamispäivän jälkeisenä aamupäivänä Costello perusti myös Irlannin kansallisen vapautusarmeijan (Irish National Liberation Army, INLA) irtautumisena virallisesta Irlannin tasavaltalaisarmeijasta. Devlin ei liittynyt INLA:han, ja vaikka hän toimi puolueen kansallisessa johtokunnassa vuonna 1975, hän erosi, kun ehdotus, jonka mukaan INLA:sta tulisi puolueen johtokunnan alainen, hylättiin. Vuonna 1977 hän liittyi Independent Socialist Party -puolueeseen, mutta se hajosi seuraavana vuonna.
Vankien tukeminenEdit
Devlin asettui riippumattomana ehdokkaana tukemaan Long Keshin vankilan blanketti- ja likaisen mielenosoituksen vankeja vuoden 1979 europarlamenttivaaleissa Pohjois-Irlannin vaalipiirissä ja sai 5,9 prosenttia äänistä. Hän oli johtava edustaja Smash H-Block -kampanjassa, joka tuki nälkälakkoja vuosina 1980 ja 1981.
Haavoittui lojalistien ampumavälikohtauksessaMuutos
Tammikuun 16. päivänä 1981 Devliniä ja hänen aviomiestään ampuivat Ulsterin vapaustaistelijoiden, joka on Ulsterin puolustusyhdistyksen (Ulster Defence Association, UDA) peitenimi, jäsenet, jotka tunkeutuivat Devlinin taloon heidän kotonaan Coalislandin lähellä Tyronen kreivikunnassa. Asemiehet ampuivat Devliniä yhdeksän kertaa hänen lastensa nähden.
Britannialaiset sotilaat vahtivat tuolloin McAliskeyn kotia, mutta he eivät onnistuneet estämään murhayritystä. On väitetty, että Devlinin salamurha oli brittiviranomaisten tilaama ja että siihen vaikutti salaliitto. Armeijan 3. pataljoonan (3. pataljoona, laskuvarjorykmentti) partio tunkeutui taloon ja odotti puolen tunnin ajan. Devlin on väittänyt, että he odottivat pariskunnan kuolemaa. Sitten paikalle saapui toinen joukko sotilaita, jotka kuljettivat vaimon helikopterilla läheiseen sairaalaan.
Puolisotilaat olivat repineet puhelimen irti, ja sillä välin kun juuri saapuneet joukot antoivat haavoittuneelle pariskunnalle ensiapua, eräs sotilas juoksi naapuritaloon, otti auton haltuunsa ja ajoi erään kaupunginvaltuutetun kotiin soittamaan apua. Pariskunta vietiin helikopterilla sairaalaan läheiseen Dungannoniin ensihoitoon ja sen jälkeen Musgrave Park Hospital, Military Wing, Belfastiin tehohoitoon.
Hyökkääjät – Ray Smallwoods, Tom Graham (38), molemmat Lisburnista, ja Andrew Watson (25) Seymour Hillistä, Dunmurrysta – otettiin kiinni armeijan partion toimesta, ja heidät vangittiin myöhemmin. Kaikki kolme olivat Etelä-Belfastin UDA:n jäseniä. Smallwoods oli pakoauton kuljettaja.