Beveridgen raportti

Ote Beveridgen raportista, jossa esitetään yksityiskohtaisesti keskeiset tavoitteet ja visio, marraskuu 1942 (PREM 4/89/2)

SUOSITUSTEN KOLME OHJAAVAA PERIAATTEESTA

6. Tästä ensimmäisestä kattavasta kattavasta katsauksesta sosiaalivakuutukseen siirrytään seuraavaan tehtävään – suositusten antamiseen – ja aluksi voidaan asettaa kolme ohjaavaa periaatetta.
7. Ensimmäinen periaate on se, että vaikka tulevaisuutta koskevissa ehdotuksissa olisi hyödynnettävä kaikkia menneisyydestä saatuja kokemuksia, niitä ei saisi rajoittaa näiden kokemusten hankkimisen yhteydessä syntyneiden osittaisten etujen huomioon ottaminen. Nyt, kun sota hävittää kaikenlaisia maamerkkejä, on tilaisuus käyttää kokemusta selkeällä alalla. Vallankumouksellinen hetki maailmanhistoriassa on vallankumousten, ei paikkailun aikaa.
8. Toinen periaate on se, että sosiaalivakuutuksen järjestämistä on käsiteltävä vain yhtenä osana kokonaisvaltaista sosiaalisen edistyksen politiikkaa. Täysin kehittynyt sosiaalivakuutus voi tarjota toimeentuloturvaa; se on hyökkäys Wantia vastaan. Mutta Want on vain yksi viidestä jälleenrakennuksen tiellä olevasta jättiläisestä, ja sitä vastaan on tietyllä tavalla helpoin hyökätä. Muut ovat sairaus, tietämättömyys, kurjuus ja joutilaisuus.
9. Kolmas periaate on, että sosiaaliturva on saavutettava valtion ja yksilön välisellä yhteistyöllä. Valtion tulisi tarjota turvaa palvelusta ja panoksesta. Turvaa järjestäessään valtio ei saisi tukahduttaa kannustimia, mahdollisuuksia ja vastuunottoa, vaan sen olisi kansallista vähimmäismäärää vahvistaessaan jätettävä tilaa ja kannustettava jokaista yksilöä vapaaehtoiseen toimintaan, jonka avulla hän voi huolehtia itselleen ja perheelleen vähimmäismäärää suuremmasta määrästä.
10. Tässä mietinnössä esitetty sosiaaliturvaa koskeva suunnitelma perustuu näihin periaatteisiin. Siinä hyödynnetään kokemusta, mutta sitä ei ole sidottu kokemukseen. Se esitetään rajallisena panoksena laajempaan sosiaalipolitiikkaan, vaikkakin sellaisena, joka voitaisiin toteuttaa nyt odottamatta koko tätä politiikkaa. Se on ennen kaikkea vakuutussuunnitelma, jossa maksuja vastaan annetaan toimeentuloon asti ulottuvia etuuksia ilman tarveharkintaa, jotta yksilöt voivat vapaasti rakentaa niiden varaan.

…

12. Puutteen poistaminen edellyttää ensinnäkin valtion vakuutuksen parantamista eli varautumista ansiotulojen keskeytymisen ja menettämisen varalta. Kaikkiin keskeytymisen tai ansionmenetyksen pääasiallisiin syihin sovelletaan nykyisin sosiaalivakuutusjärjestelmiä. Jos näistä järjestelmistä huolimatta niin monella työttömällä, sairaalla, vanhalla tai leskellä ei ole riittäviä tuloja toimeentulon turvaamiseksi sosiaalitutkimuksissa hyväksyttyjen standardien mukaan, tämä tarkoittaa, että etuudet ovat näiden standardien mukaan toimeentuloa pienemmät tai eivät kestä niin kauan kuin on tarpeen, ja että vakuutusta täydentävä apu on joko määrältään riittämätöntä tai sitä on saatavissa vain sellaisilla ehdoilla, jotka saavat ihmiset olemaan haluttomia turvautumaan siihen. Mitään ennen sotaa tarjotuista vakuutusetuuksista ei itse asiassa ollut suunniteltu sosiaalitutkimusten standardien perusteella. Vaikka työttömyyskorvaukset eivät olleetkaan täysin näiden normien ulkopuolella, sairaus- ja työkyvyttömyyskorvaukset, vanhuuseläkkeet ja leskeneläkkeet jäivät huomattavasti niiden alapuolelle, kun taas työkorvaukset jäivät alle toimeentulotason niille, joilla oli perhevelvoitteita tai joiden ansiotulot olivat alle kaksi kertaa pienemmät kuin toimeentuloon tarvittava määrä. Jotta estettäisiin se, että ansiovoiman keskeytyminen tai tuhoutuminen johtaisi puutteen syntymiseen, nykyisiä sosiaalivakuutusjärjestelmiä on parannettava kolmella tavalla: laajentamalla soveltamisalaa kattamaan nykyisin ulkopuolelle jääviä henkilöitä, laajentamalla tarkoitusta kattamaan nykyisin ulkopuolelle jääviä riskejä ja korottamalla etuusprosentteja.

…

14. Kaksinkertaisella tulojen uudelleenjaolla sosiaalivakuutuksen ja lapsilisien avulla sosiaalitutkimuksissa määritelty puute olisi voitu poistaa Britanniassa ennen nykyistä sotaa. Kuten kohdassa 445 osoitetaan, Britannian kansan käytettävissä olevat tulot olivat riittävät tällaiseen tarkoitukseen. Tämän kertomuksen V osassa esitetyn sosiaaliturvasuunnitelman tavoitteena on puutteen poistaminen tämän sodan jälkeen. Se sisältää päämenetelmänä pakollisen vakuutuksen ja toissijaisina menetelminä kansallisen avun ja vapaaehtoisen vakuutuksen. Taustalla ovat huollettavana olevista lapsista maksettavat avustukset. Suunnitelmassa oletetaan myös, että sosiaalivakuutuksen onnistumisen välttämättömiksi edellytyksiksi luodaan kattavat terveydenhuolto- ja kuntoutuspalvelut sekä työpaikkojen säilyttäminen eli massatyöttömyyden välttäminen. Näitä kolmea toimenpidettä – lapsilisät, terveys- ja kuntoutuspalvelut sekä työllisyyden säilyttäminen – kutsutaan suunnitelman oletuksiksi A, B ja C. Ne kuuluvat osittain itse suunnitelmaan ja osittain sen ulkopuolelle ja ulottuvat muille sosiaalipolitiikan aloille. Niitä ei siis käsitellä suunnitelman yksityiskohtaisessa esittelyssä kertomuksen V osassa, vaan VI osassa, jossa käsitellään turvallisuutta suhteessa laajempiin kysymyksiin.

…

Lyhyesti sanottuna ehdotetaan, että kaikille kansalaisille otettaisiin käyttöön riittävät eläkkeet ilman tarveharkintaa vaiheittain kahdenkymmenen vuoden siirtymäkauden aikana ja että niitä tarvitseville henkilöille tarjottaisiin välitöntä apua. Kun Britannian sosiaaliturvasuunnitelmassa otetaan käyttöön siirtymäkausi eläkkeille, jotka ovat oikeutettuja, ja samalla vastataan välittömiin tarpeisiin tarveharkinnan perusteella, noudatetaan Uuden-Seelannin ennakkotapausta.