Bill Kurtis

Televisio-uraEdit

Kesäkuun 8. päivän iltana vuonna 1966 Kurtis lähti Washburnissa pidetystä asianajajatutkintokurssista tuuraamaan ystäväänsä WIBW-TV:ssä kello kuuden uutisten ankkurina. Rankka sää oli lähestymässä Topekaa, joten Kurtis jäi päivittämään säätiedotuksia. Kello 19.00 WIBW:n kuvaaja Ed Rutherford havaitsi tornadon kaupungin lounaispuolella. 15 sekunnin sisällä tuli toinen havainto: ”Se on tuhonnut kerrostalokompleksin.” Kurtisin varoituksesta – ”Luojan tähden, suojautukaa” – tuli synonyymi kesäkuun 1966 tornadon puhkeamisjaksolle, jossa kuoli 16 ihmistä ja satoja loukkaantui. Kurtis ja WIBW:n lähetysryhmä pysyivät lähetyksessä 24 tuntia putkeen raportoidakseen ensimmäisestä tornadosta ja sen jälkiseurauksista. Koska WIBW oli kaupungin ainoa televisioasema ja yksi harvoista radioasemista, joita tornado ei vahingoittanut, siitä tuli hätätilanteiden viestintäkeskus. Kokemus muutti Kurtisin urapolkua lakimiehestä uutislähetyksiin. Kolmen kuukauden kuluessa, nähtyään hänen työnsä tornadon uutisoinnissa, WBBM-TV Chicagossa palkkasi Kurtisin ja loi pohjan 30-vuotiselle uralle CBS:n palveluksessa.

Vuosi 1966 oli Chicagossa myrskyisien neljän vuoden alku, ja reportterina ja uutisankkurina Kurtis oli keskellä historiallisia tapahtumia. Hän raportoi Martin Luther King Jr:n salamurhaa seuranneista naapurustopaloista ja uudelleen, kun Robert F. Kennedy ammuttiin. Vietnamin sodan vastaiset mielenosoitukset hallitsivat vuoden 1968 demokraattien kansalliskokousta Chicagossa, josta Kurtis raportoi. Vuonna 1969 Kurtis tuotti dokumenttielokuvan Iva Toguri D’Aquinosta, ”Tokyo Rose”, joka oli ensimmäinen haastattelu sen jälkeen, kun hänet oli tuomittu maanpetoksesta vuonna 1949. Hänen raporttinsa yhdessä Chicago Tribunen Ron Yatesin kanssa auttoi taivuttelemaan presidentti Gerald Fordin armahtamaan hänet vuonna 1977. Hänen oikeustieteellinen koulutuksensa tuli kyseeseen, kun hän raportoi Chicago Sevenin salaliitto-oikeudenkäynnistä vuonna 1969, mikä johti työpaikkaan CBS Newsin kirjeenvaihtajana Los Angelesissa. Yksi hänen ensimmäisistä tehtävistään oli raportoida Charles Mansonin murhaoikeudenkäynnistä 10 kuukauden ajan. Hän raportoi myös Angela Davisin ja Juan Coronan murhaoikeudenkäynneistä sekä Daniel Ellsbergin Pentagon Papers -oikeudenkäynnistä.

Vuonna 1973 Kurtis palasi Chicagoon WBBM-TV:n uutisankkuriksi Walter Jacobsonin kanssa. Vuonna 1978 hänen tutkiva fokusyksikkönsä paljasti Agent Orange -tarinan, yhdysvaltalaiset veteraanit, joita sumutettiin öljynpoistoaineella Vietnamissa. Dokumenttielokuvan dramaattisen näytöksen jälkeen Washington D.C.:ssä veteraanihallinto antoi suuntaviivat diagnosoimiseksi ja korvausten maksamiseksi niille veteraaneille, joihin Agent Orange oli vaikuttanut. Kurtis palasi Vietnamiin vuonna 1980 kuvaamaan tarinan vietnamilaista puolta ja löysi siellä ollessaan noin 15 000 vietnamilaista lasta, jotka amerikkalaiset olivat siittäneet ja jättäneet jälkeensä, kun Yhdysvallat lähti vuonna 1975. Juttu, jonka Kurtis kirjoitti The New York Times Magazine -lehteen, auttoi saamaan näille lapsille erityisaseman, jotta he pääsisivät Yhdysvaltoihin, jossa he asuvat nykyään.

Vuonna 1982 Kurtis liittyi Diane Sawyerin seuraan CBS:n aamu-uutislähetykseen The CBS Morning News -ohjelmassa, joka lähetettiin televisiokanavalla New Yorkista. He olivat myös CBS Early Morning News -ohjelmassa, joka esitettiin tuntia aikaisemmin useimmilla CBS-asemilla. Hän juonsi myös kolme CBS:n raporttia: The Plane That Fell from the Sky, The Golden Leaf ja The Gift of Life.

Hän palasi WBBM-TV:hen vuonna 1985. Vuonna 1986 Kurtis juonsi PBS:llä neliosaisen tiedesarjan The Miracle Planet sekä vuonna 1987 neliosaisen sarjan Central Intelligence Agencysta. Hän perusti oman dokumenttielokuvien tuotantoyhtiön, Kurtis Productionsin, vuonna 1988, samana vuonna hän tuotti ”Paluu Tšernobyliin” PBS:n Nova-sarjaan. Kurtis kertoi lähes 1 000 dokumenttielokuvaa, ja Kurtis Productions tuotti lähes 500 dokumenttia muun muassa PBS:n The New Explorers -sarjaan, A&E:n Investigative Reports ja Cold Case Files -sarjoihin sekä History Channelin Investigating History -sarjaan. Hän juonsi myös Towers Productionsin tuottamaa American Justice -ohjelmaa. CNBC:lle yhtiö on tuottanut lähes 100 jaksoa American Greed -sarjaa.

Vuonna 1994 Kurtis sai haltuunsa videonauhan, joka näytti Richard Speckin, joka oli tuomittu kahdeksan sairaanhoito-opiskelijan murhasta Chicagossa vuonna 1966, harrastavan vankilassa seksiä ja käyttävän huumeita Statevillen vankilana tunnetussa Stateville Correctional Center -nimisessä korkeimman turvallisuusluokituksen laitoksessa Jolietissa, Illinoisissa. Hän esitti raportin WBBM-TV:ssä Chicagossa ja tuotti A&E Networkille dokumentin, joka järkytti koko kansakuntaa. Se johti Illinoisin rangaistusjärjestelmään sen historian laajimpiin muutoksiin.

Kurtis on saanut kaksi Peabody-palkintoa, lukuisia Emmy-palkintoja, Overseas Press Clubin palkintoja ja duPont-palkinnon, ja hänet on otettu Illinoisin ja Kansasin Halls of Fameen. Vuonna 1998 hänelle myönnettiin Kansasin yliopiston William Allen White -kunniamaininta.

Hän on kertojana Joe Garnerin multimediakirjassa We Interrupt This Broadcast, jonka esipuheen on kirjoittanut Walter Cronkite ja jälkisanat Brian Williams. Kurtis on kirjoittanut kolme kirjaa: On Assignment (1984), Death Penalty on Trial (2004) ja Prairie Table Cookbook (2008).

Kesäkuusta 2015 lähtien, juuri kun Decades-verkosto aloitti virallisesti toimintansa, Kurtis on toiminut johtavana juontajana Through the Decades -ohjelmassa, joka on päivittäin ilmestyvä uutislehti, joka käsittelee historiallisia tapahtumia kyseiseltä päivältä television alkamisesta lähtien. Kurtisin toisena juontajina toimivat toimittajat Kerry Sayers ja Ellee Pai Hong.

ElokuvatyöskentelyEdit

Kurtis kertoi Peter Byckin vuonna 2010 tekemän dokumenttielokuvan Carbon Nation ja oli kertojana vuonna 2004 ilmestyneessä Will Ferrellin tähdittämässä elokuvassa Ankkurimies: Ron Burgundyn legenda (Anchorman: Anchorman: The Legend of Ron Burgundy, Anchorman 1: The Legend Continues) ja sen jatko-osassa Ankkurimies 2:Taru jatkuu (2013).

Kurtis nimitettiin 8. heinäkuuta 2013 Illinoisin matkailun ääneksi.

Wait Wait… Don’t Tell Me!Edit

Vuodesta 2009 alkaen Kurtis esiintyi useaan otteeseen NPR:n uutisaiheisessa visailuohjelmassa Wait Wait… Don’t Tell Me! -ohjelmassa tuuraamassa vakituista juontajaa Carl Kasellia. Hän korvasi Kasellin pysyvästi 24. toukokuuta 2014. Eräässä ohjelman osassa Kurtis lukee kolme uutisiin liittyvää limerikkiä, joista puuttuu viimeinen sana tai lause, jonka kilpailijat täyttävät.