Billie Piper
Doctor WhoEdit
Syksyllä 2003 ilmoitettiin, että Doctor Who herätettäisiin henkiin vuonna 2005 kuudentoista vuoden tv-tauon jälkeen; Toukokuussa 2004 ilmoitettiin Piperin valinnasta Rose Tyleriksi, Tohtorin yhdeksännen inkarnaation (jota esittää Christopher Eccleston) matkaseuraksi. Piper voitti suosituimman näyttelijättären palkinnon vuosina 2005 ja 2006 National Television Awardsissa Doctor Who -sarjassa tekemästään työstä. BBC News nimesi hänet yhdeksi vuoden 2005 ”vuoden kasvoista”, mikä johtui pääasiassa hänen menestyksestään Doctor Whossa. Tammikuussa 2006 The South Bank Show Awards -gaalassa hänelle myönnettiin The Times Breakthrough Award -palkinto hänen onnistuneesta siirtymisestään laulamisesta näyttelemiseen. Maaliskuussa Television and Radio Industries Club nimesi hänet vuotuisessa palkintoseremoniassaan parhaaksi uudeksi tv-lahjakkuudeksi. Syyskuussa hänet nimettiin parhaaksi näyttelijäksi TV Quick and TV Choice Awards -gaalassa.
Uudistetun Doctor Who -sarjan erittäin menestyksekkään ensimmäisen sarjan päätyttyä brittiläiset tiedotusvälineet julkaisivat säännöllisesti ristiriitaisia raportteja siitä, kuinka kauan Piper pysyisi sarjassa. Maaliskuussa 2006 hän väitti jatkavansa Doctor Whon kolmannessa sarjassa vuonna 2007. Toukokuussa hänen kuitenkin kerrottiin harkitsevan sarjan lopettamista, vaikka hän ilmaisi olevansa kiinnostunut näyttelemään naispuolista versiota tohtorista tulevaisuudessa (mahdollisesti liittyen ehdotettuun Doctor Who -sarjan Rosea käsittelevään spin-off-sarjaan, josta myöhemmin luovuttiin). Kesäkuussa BBC ilmoitti, että hän lähtee toisen sarjan viimeisessä jaksossa ”Doomsday”. Hänen lähtöpäätöksensä oli tehty jo vuotta aiemmin, mutta sitä ei ollut vielä julkistettu. Vaikka Piper ei ollut mukana vuoden 2007 sarjassa, hänen hahmonsa Rose mainittiin useaan otteeseen ja hänet nähtiin arkistomateriaalissa joissakin yhteyksissä. Marraskuussa 2007 BBC vahvisti, että hän palaisi Rose Tylerin rooliin Doctor Whon neljännessä sarjassa kolmen jakson ajan. Myöhemmin Russell T. Davies vahvisti Doctor Who Magazine -lehdessä, että tätä paluuta oli suunniteltu hänen lähdöstään lähtien.
Sarja alkoi huhtikuussa 2008, ja useiden cameojen jälkeen Piper teki virallisen paluunsa Rosen roolissa sarjan neljännen osan viimeisissä jaksoissa ”Käänny vasemmalle”, ”The Stolen Earth” ja ”Journey’s End”. Hän ei aluksi ilmoittanut, aikooko hän palata rooliin uudelleen. Doctor Who Confidential -lehden haastattelussa hän kommentoi, että ”se ei ole koskaan loppu tohtorin ja Rosen kannalta, mutta se on varmasti loppu lähitulevaisuudessa”. Hän esitti Rose Tylerin roolinsa uudelleen ”The End of Time” -jaksossa, joka oli viimeinen vuosien 2008-2010 Doctor Who -erikoisjaksoista, Rose Tylerin nuorempana versiona (nimenomaan 3 kuukautta ennen hänen alkuperäistä tapaamistaan yhdeksännen Tohtorin kanssa vuoden 2005 jaksossa Rose).
Tammikuussa 2013 Piper totesi The Graham Norton Show’ssa, että häntä ei ollut pyydetty palaamaan Doctor Whon 50-vuotisjuhlavuotta varten, mutta BBC kuitenkin ilmoitti seuraavassa maaliskuussa, että Piper palaisi erikoisjaksossa nimeltä ”Tohtorin päivä”, joka lähetettiin marraskuussa 2013. Vaikka Piper mainitaan Rose Tylerina, hänen varsinainen roolinsa jaksossa on ”The Momentin”, tuntevan aseen, joka ottaa Rosen ”Paha susi” -persoonallisuuden muodon, tietoisuus.
Piper palasi Rose Tylerin rooliin David Tennantin rinnalle kolmessa tarinassa, jotka muodostavat The Tenth Doctor Adventures -äänidraamasarjan toisen osan (Volume 2), jonka on tuottanut Big Finish Productions. Yhdessä tarinassa myös Camille Coduri palaa rooliinsa Rosen äitinä Jackie Tylerina. Sarja julkaistiin marraskuussa 2017. Myöhemmin ilmoitettiin, että Piper olisi pääroolissa omassa Big Finish -äänidraamassaan nimeltä Rose Tyler: The Dimension Cannon. Boksissa on neljä tarinaa, joissa Rose Tyler esiintyy vanhempiensa Jackien (Coduri) ja Pete Tylerin (Shaun Dingwall) rinnalla, sekä Clive jaksosta ”Rose”, jota esittää hänen alkuperäinen näyttelijänsä Mark Benton. Sarja julkaistiin syyskuussa 2019.
Call-tytön salainen päiväkirjaEdit
Piper näytteli Hannah Baxteria Secret Diary of a Call Girl -elokuvassa, joka oli ITV2:lla syyskuussa 2007 alkaneessa ITV2-sovituksessa Brooke Magnantin teoksesta The Intimate Adventures of a London Call Girl, muistelmateoksesta, joka kertoo yksityiskohtaisesti yläluokkaisen prostituoidun elämästä, joka omaksui salanimeksi ”Belle de Jour”. Osana rooliin valmistautumista Piper tapasi muistelmien kirjoittajan kaksi vuotta ennen kuin hänen henkilöllisyytensä tutkijana paljastui sunnuntailehdessä: ”Minun oli ehdottomasti tavattava henkilö sanojen takana voidakseni ottaa roolin… ihmiset kyselivät minulta hänestä, ja minun oli vain hymyiltävä, jotta en paljastaisi mitään.”
Toisen sarjan kuvaukset, jossa Piper oli jälleen pääosassa, alkoivat toukokuussa 2008, ja niiden aikana palkattiin kaksi vartalodublikaania piilottamaan Piperin raskaus seksikohtausten aikana. Piperin kerrottiin tuona aikana myös olevan huolissaan siitä, että hän on saattanut ”pilata tulevan uransa” yläosattomissa olevien kohtausten ja muiden vaadittujen seksikohtausten luonteen vuoksi. Kolmatta sarjaa alettiin lähettää tammikuussa 2010. Kolmannen ja neljännen sarjan kohdalla Piper ilmoittautui vastaavaksi tuottajaksi.
Tammikuussa 2010, kolmannen sarjan lähetyksen yhteydessä ja todellisen Belle de Jourin vahvistettua todellisen henkilöllisyytensä, ITV2 lähetti haastatteluerikoislähetyksen Billie and the Real Belle Bare All, jossa Piper tapasi ensimmäistä kertaa kameran edessä tohtori Brooke Magnantin.
Penny DreadfulMuutos
11. toukokuuta 2014 Showtime esitti uuden kauhusarjan nimeltä Penny Dreadful, jossa Piper näyttelee Brona Croftia, köyhää irlantilaista maahanmuuttajaa, joka yrittää paeta synkkää menneisyyttä. Sarjan toisessa sarjassa Victor Frankenstein herättää Bonan henkiin ”Lilynä”. Hän oli ehdolla vuoden 2015 Fangoria Chainsaw Awardsissa ”parhaan tv-sivuosanäyttelijän” palkinnon saajaksi. Sarja uusittiin kolmanneksi ja viimeiseksi sarjaksi, jonka kuvaukset hän aloitti 17. syyskuuta 2015.
YermaEdit
Vuonna 2016 Piper näytteli Young Vicissä Simon Stonen kirjoittamassa ja ohjaamassa sovituksessa Federico García Lorcan vuoden 1934 näytelmästä Yerma. Näytelmä sai ensi-iltansa jälkeen kriittistä suosiota, nimittäin Piperin esityksestä. The Guardian kuvaili häntä ”maanjärisyttäväksi” ja The Stage ”sukupolven parhaaksi suoritukseksi”. The Independent kuvaili häntä ”murskaavaksi”, ja arvostelija myönsi, että hän ”tärisi vieläkin näkyvästi sen vaikutuksista, kun hän matkusti metrolla kotiin”. The Jewish Chronicle julisti: ”Tämä on esitys, johon aiemmat erinomaiset esiintymiset näyttämöllä ovat johtaneet. Hän on yksi niistä harvoista näyttelijöistä, jotka voivat olla samaan aikaan monumentaalisen traagisia ja lähes rennon realistisia.” Sitä vastoin The Arts Desk varoitti lukijoitaan, että hänen esityksensä oli ”täysin uuvuttava, lähes sietämätön sata minuuttia.”
Piper voitti kuusi kuudesta saatavilla olevasta parhaan naispääosan palkinnosta tuosta yhdestä esityksestä, mikä tekee siitä yhden brittiläisen teatterihistorian ylistetyimmistä ja palkituimmista näyttämösuorituksista ja tekee hänestä ainoan näyttelijän, joka on saanut kaikki kuusi parhaan naispääosan palkintoa yhdestä esityksestä, mukaan lukien himoitun Olivier-palkinnon.”
31. elokuuta 2017 Yerma striimattiin suorana lähetyksenä useampaan kuin 700:aan elokuvateatteriin eri puolilla Britanniaa. Vaikka lipunmyyntiä ei ole vielä vahvistettu, yli 100 elokuvateatteria vahvisti, että ne oli myyty loppuun, ja monet pyysivät encore-kopioita. Ennennäkemätön tapahtuma oli se, että suoran näytöksen päätyttyä ”#Yerma” nousi Twitterissä kolmoseksi, ja jotkut kirjoittajat väittivät Twitterin ”menneen täysin sekaisin” Piperin esityksen vuoksi. Näytelmä striimattiin ympäri maailmaa 21. syyskuuta alkaen.
Piper toisti esityksen rajoitetulla esityskierroksella New Yorkin Park Avenue Armoryssa maalis- ja huhtikuun 2018 aikana. Esitykset olivat hänen NY-näyttämödebyyttinsä. Hän sai jälleen kerran yksimielisen kriittisen ylistyksen. New York Times sanoi Piperin esityksen olleen ”ehdoton voitto” ja ”räjähdysmäisen voimakas” myöntäen sille viisi tähteä, kun taas Hollywood Reporter piti häntä ”yksinkertaisesti häkellyttävänä” ja lisäsi; ”Kun näyttelijä ilmestyy esirippuun näyttelemään emotionaalisesti ja fyysisesti uupuneena, huomaat olevasi helpottunut siitä, että hän on kunnossa, ja olet huolissasi siitä, että hänen on tehtävä se kaikki uudelleen seuraavana iltana.” Time Out vertasi Piperia ”vihaiseen petoon” ja varoitti, että hänen ”hämmästyttävä” esityksensä aiheutti yleisölle psykologisen kaltaisia tunteita. NBC:n Katie Englehart sanoi: ”Piper on niin musertava, että melkein oksensin istuimellani – se ei kuulosta suositukselta, mutta sitä se on.” Vogue kehui Piperia ”yhdeksi sukupolvensa suurimmista lahjakkuuksista” ja kuvaili hänen esitystään ”hämmästyttäväksi, raa’aksi, hurjaksi ja pelottavaksi”. AM New Yorkin kriitikko väitti jääneensä ”haukkomaan henkeä”, kun taas New York Stage Review piti Piperin ”syöksykierrettä kuiluun täysin ahdistavana ja häikäisevän huomionarvoisena.”
I Hate SuzieEdit
Elokuussa 2020 Piper oli mukana luomassa ja tähdittämässä kriitikoiden ylistämää Sky Atlanticin sarjaa I Hate Suzie. Sarjan luojana ja käsikirjoittajana toimi myös Secret Diary of a Call Girl -sarjan luoja Lucy Prebble. Piper esittää nimikkosarjassa Suzie Picklesiä – entistä lapsinäyttelijää, jonka elämä ja ura kääntyvät päälaelleen paljastavan puhelinhaun vuoksi. Kriitikot totesivat, että hänen omat kokemuksensa nuorena kuuluisaksi tulleesta nuoresta laulajasta ja näyttelijästä ovat epäilemättä vaikuttaneet hänen uuteen rooliinsa Picklesinä. The Guardian antoi elokuvalle viiden tähden arvostelun ja kuvaili Piperin hahmoa ”alastomaksi, irstailijaksi ja iloisesti pois raiteilta” ”tässä räikeän hauskassa draamassa”.
Muita rooleja Muokkaa
Vuonna 2004 Piper esiintyi elokuvissa Kalsiumpoika ja Asioita ennen kuin olet kolmekymppinen. Vähän ennen Doctor Who -elokuvan parissa työskentelyn aloittamista hänellä oli päärooli kauhuelokuvassa Spirit Trap, joka julkaistiin elokuussa 2005 huonoin arvosteluin. Marraskuussa 2005 hän näytteli Heroa BBC:n sovituksessa Much Ado About Nothing, joka päivitettiin nykyaikaan samalla tavalla kuin Canterburyn tarinat -sarja, jossa hän esiintyi, ja jossa Hero on nyt sääjuontaja televisioasemalla.
Piper sai valmiiksi työnsä kahdessa itsenäisessä televisiotuotannossa. Ensimmäisessä, Philip Pullmanin historiallisen romaanin The Ruby in the Smoke BBC-sovituksessa, joka esitettiin joulukuussa 2006, hän esitti päähenkilö Sally Lockhartia, viktoriaanista orpoa. BBC suunnitteli kuvaavansa kaikki neljä Pullmanin Sally Lockhart -romaania, ja Piper jatkoi roolissa The Shadow in the Northissa, joka esitettiin joulukuussa 2007. Piper debytoi näyttämöllä Christopher Hamptonin näytelmän Treats kiertävässä tuotannossa, joka avattiin vuoden 2007 alussa Windsorissa, Berkshiressä. Treats oli tarkoitus lopettaa kiertueensa West Endissä, Garrick-teatterissa, joka alkoi helmikuussa 2007 ennakkonäytöksillä. Näytelmä päättyi virallisesti toukokuussa.
Vuonna 2007 Piper esiintyi Fanny Pricen roolissa Jane Austenin romaanin Mansfield Park sovituksessa, joka esitettiin ITV1-kanavalla. Tämä oli hänen ensimmäinen näyttelijän roolinsa televisiossa muulle yleisradioyhtiölle kuin BBC:lle.
Piper on antanut ääniä erilaisiin televisiomainoksiin, muun muassa kesäkuussa 2007 esitettyyn Comfort-kankaanpehmentimen mainokseen ja vuonna 2011 esitettyyn Debenhamsin mainokseen. Hän myös jakoi Bettyn roolin Sue Johnstonin kanssa kaksiosaisessa tv-sovituksessa A Passionate Woman, joka esitettiin BBC 1:llä huhtikuussa 2010.
Toukokuussa 2011 ilmoitettiin, että Piper liittyisi Robin Sheppardin ohjaaman romanttisen komediaelokuvan valettuun rooliin nimeltä Truth about Lies.
Piper näytteli Carlya Neil LaButen näytelmän Syitä olla nätti Britannian ensi-illassa Almeidan teatterissa, joka kesti marraskuusta 2011 tammikuuhun 2012. Näytelmä sai kriitikoiden ylistystä The Guardianissa, The Observerissa, London Evening Standardissa, Metrossa, The Timesissa, The Telegraphissa, Time Outissa, The Arts Deskissä, Daily Expressissä ja Financial Timesissa, jotka kaikki antoivat tuotannolle ylistäviä arvosteluja, joissa oli vähintään neljä tähteä.
BBC Radio 4 kuvaili Piperiä seuraavasti: ”Fantastinen, täysin loistava. Hänen suorituksensa on niin vakuuttava ja liikuttava, aivan loistava esitys”. The Jewish Chronicle kehui Piperin esitystä vertaansa vailla olevaksi, illan parhaaksi ja totesi, että ”yksikään näyttelijä ei osaa itkeä vakuuttavammin kuin Piper”, ja antoi esitykselle neljä tähteä.
Piper debytoi Kansallisteatterissa Lucy Prebblen The Effect -näytelmässä, jota esitettiin marraskuusta 2012 helmikuuhun 2013. Näytelmästä tuli kauden kriitikoiden ylistämä esitys, ja Piper oli ehdolla WhatsOnStagen parhaan näyttelijän palkinnon saajaksi työstään The Effectissä. Näytelmä oli myös ehdolla parhaan uuden näytelmän ja parhaan lavastajan palkinnon saajaksi.
Näytelmää jatkettiin menestyksen ja kysynnän vuoksi vielä kuukaudella, ja netissä käynnistettiin vetoomus sen puolesta, että näytelmä lisättäisiin Kansallisteatterin live-ohjelmistoon. Vuonna 2013 Piper oli ehdolla parhaan näyttelijättären kategoriassa Olivier Awardsissa ja Evening Standard Theatre Awardsissa The Effect -näytelmästä.
Piper näytteli myös Isossa-Britanniassa Royal National Theatressa vuonna 2014. 29. toukokuuta 2014 Piper esiintyi Ben Whishaw’n rinnalla Playhouse Presents -televisiospesiaalissa Foxtrot.
Vuonna 2019 Piper esiintyi Sally Hawkinsin, Alice Lowen ja David Thewlisin rinnalla Craig Robertsin ohjaamassa elokuvassa Eternal Beauty.