Bobby Vinton
1950-lukuEdit
Omaelämäkertansa mukaan Bobby sai inspiraation musiikkinsa levyttämiseen Elvis Presleyn elokuvasta ”Jailhouse Rock”. Hän perusti oman levy-yhtiön, ”Bobby Records”, lokakuussa 1958. Hänen ensimmäinen julkaisunsa oli ”Twilight Time”, jonka taustana oli ”Hallelujah”. Bobby lauloi 45 RPM:n julkaisun B-puolella, joten tämä oli hänen ensimmäinen kaupallisesti julkaistu laulutallenteensa. Tämä levy ei noussut listoille. Maaliskuussa 1959 Bobby levytti ensimmäistä kertaa Philadelphiassa toimivalle Melody-levymerkille nimellä ”Bobby Vinton and his Orchestra”. Hänen julkaisemansa ”Harlem Nocturne”, jonka taustalla oli ”Always in My Heart” Bobbyn laululla, herätti huomiota Pennsylvaniassa. Hänen ”Young Man with a Big Band” -tyylinsä oli vakiintunut täällä, ja ”Always In My Heart” olisi kappale, johon hän palaisi. Elokuussa 1959 Bobby siirtyi toiseen suurempaan levy-yhtiöön, Alpine Recordsiin. Hän julkaisi Alpinelle kaksi itse kirjoitettua singleä, joista ensimmäinen oli ”You’ll Never Forget”, jonka tukena oli ”First Impression”. Toinen Alpine-julkaisu oli ”A Freshman and a Sophomore”, jonka tukena oli itse kirjoitettu ”The Sheik”; tämä julkaistiin helmikuussa 1960. Molemmat Alpine-julkaisut keräsivät Billboard-lehden mainintoja.
1960-lukuEdit
Kahden vuoden palveluksen jälkeen Yhdysvaltain armeijassa, jossa hän toimi kappalaisen apulaisena, Vinton sai vuonna 1960 sopimuksen Epic Recordsin kanssa bändinjohtajana: ”A Young Man With a Big Band”. Tauko Epic Recordsin sopimukseen oli tullut Vintonin ja hänen yhtyeensä esiinnyttyä Guy Lombardon TV:n Talent Scouts -ohjelmassa. Maaliskuun 20. päivänä 1961 julkaistiin hänen ensimmäinen Epic Records -single. Se oli nimeltään ”Little Lonely One” ja kreditoitu ”Bobby Vintonille”, ja sen taustana oli ”Corrine Corrina”, joka kreditoitiin ”Bobby Vinton And His Orchestralle”. Suuren levy-yhtiön tuesta huolimatta single ei menestynyt, eivätkä kaksi albumia, Bobby Vinton Dancing At The Hop ja Bobby Vinton Plays for his Lil Darlin’s, myyneet hyvin. Kun Epic oli valmis pudottamaan hänet listaltaan, Vinton löysi ensimmäisen hittisinglensä kirjaimellisesti hylkäyspinoista. Kappaleen nimi oli ”Roses Are Red (My Love)”. Vinton joutui mainostamaan kappaletta itse; hän osti tuhat kappaletta ja palkkasi nuoren naisen toimittamaan jokaiselle paikalliselle DJ:lle kopion levystä ja tusinan punaisia ruusuja. Kappale vietti neljä viikkoa Billboard Hot 100 -listan ykkösenä. Kappale oli hitti myös Country- ja R&B-listoilla. Kappaleen menestys sai Epicin uusimaan Vintonin sopimuksen ja muuttamaan hänen asemansa bändinjohtajasta soololaulajaksi.
Valistettavasti Vintonin tunnetuin kappale on vuoden 1963 ”Blue Velvet”, joka oli alun perin Tony Bennettin vuonna 1951 tekemä pieni hitti ja joka vietti niin ikään kolme viikkoa Billboard-, Cash Box- ja Record World -lehtien ykkössijoilla. Vuonna 1986, 23 vuotta myöhemmin, David Lynch nimesi Blue Velvet -elokuvansa kappaleen mukaan. Vuonna 1990 ”Blue Velvet” nousi Ison-Britannian singlelistalla sijalle 2 sen jälkeen, kun se esitettiin Nivean mainoksessa. Vuoden 1990 uudelleenjulkaisu nousi myös Irlannin singlelistalla sijalle 3 ja Australiassa sijalle 7.
Vuonna 1964 Vintonilla oli kaksi listaykköshittiä, ”There!”. I’ve Said It Again” (numero 1 -hitti vuonna 1945 Vaughn Monroelle) tammikuussa ja ”Mr. Lonely” joulukuussa. Vintonin versio kappaleesta ”There! I’ve Said It Again” on huomionarvoinen siitä, että se on viimeinen Yhdysvaltain Billboardin listaykkönen ennen Beatlesia edeltävältä ajalta, sillä ”I Want to Hold Your Hand” syrjäytti sen Hot 100:n huipulta. Huomionarvoista on myös se, että Vinton jatkoi isojen hittilevyjen tekemistä brittiläisen invaasion aikana ja teki 16 top-ten-hittiä, kun taas Connie Francis, Ricky Nelson, The Shirelles ja muut 1960-luvun alun merkittävät artistit kamppailivat päästäkseen edes Top 40:een.
Vinton kirjoitti ja sävelsi kappaleen ”Mr. Lonely” 1950-luvun loppupuoliskolla Yhdysvaltain armeijassa suorittaessaan apulaispapin palvelusta. Kappale äänitettiin samassa vuoden 1962 sessiossa, jossa tuotettiin ”Roses Are Red (My Love)”, ja nämä kaksi kappaletta käynnistivät Vintonin laulajanuran. Se julkaistiin albumikappaleena vuoden 1962 Roses Are Red (and other songs for the young & sentimental) LP:llä. Huolimatta Vintonin painostuksesta julkaista se singlenä, Epic antoi sen sijaan Buddy Grecon julkaista sen ja se floppasi. Kaksi vuotta ja miljoonia myytyjä levyjä myöhemmin Bobby sai Epicin taivuteltua sisällyttämään ”Mr. Lonely” Bobby Vinton’s Greatest Hits LP:lle. Pian DJ:t kuuntelivat kappaletta, ja radiosoitto johti siihen, että kappaleesta vaadittiin singlejulkaisua. ”Mr. Lonely” nousi listoille loppusyksyllä 1964 ja oli 12. joulukuuta 1964 Hot 100 -listan ykkönen. Tämän jälkeen Epic julkaisi LP:n Bobby Vinton Mr. Lonely, mikä antoi kappaleelle ainutlaatuisen kuuluisuusvaatimuksen, sillä se esiintyi nyt kolmella Bobby Vintonin albumilla, jotka julkaistiin kahden vuoden sisällä. Kappale jatkoi kultaa Vintonille, sen tekijälle ja säveltäjälle, yli 50 vuotta sen jälkeen, kun se saavutti ykkössijan; Harmony Korine nimesi vuoden 2007 Mister Lonely -elokuvansa Mister Lonely -elokuvan tämän mukaan ja esittelee kappaleen elokuvan alkupuolella, ja se oli myös pohjana Akonin vuoden 2005 hittikappaleelle Lonely.”
Vuonna 1965 Vinton jatkoi ”Lonely”-menestyssarjaansa itse kirjoittamallaan kappaleella ”L-O-N-E-L-Y”. ”Long Lonely Nights” nousi parhaimmillaan sijalle 12 ja poiki albumin, Bobby Vinton Sings for Lonely Nights. Vintonin itse kirjoittama hitti ”Coming Home Soldier” vuodelta 1966 nousi Hot 100 -listan sijalle 11. Se oli suosikki American Forces Networkin pyyntöohjelmissa kylmän sodan ja Vietnamin aikana, ja sotilaat soittivat siihen usein, kun he olivat nousemassa Freedom Bird -linnun kyytiin, joka veisi heidät takaisin ”pyöreiden ovenkahvojen maahan”. Vintonin vuonna 1967 tekemä rehevä remake kappaleesta ”Please Love Me Forever”, joka ylsi sijalle 6 ja jota myytiin yli miljoona kappaletta, aloitti hänen kahdentoista peräkkäisen hittikappaleensa, jotka kaikki olivat remake-kappaleita, sarjan, joka saavutti Hot 100 -listan hieman alle viiden ja puolen vuoden aikana. Hänen vuoden 1968 hitti ”I Love How You Love Me” nousi sijalle 9, myi yli miljoona kappaletta ja sai RIAA:lta kultalevyn.
1970-lukuMuutos
1970-luvulla Bobby Vinton jatkoi edelleen Top 40 -listoilla, erityisesti kappaleilla ”Ev’ry Day of My Life”, #2 Adult Contemporary -hitti, jolle myönnettiin myös Jukeboxin vuoden single -palkinto, jonka tuottivat Jimmy Bowen ja CBS:n äänittäjä Jim Reeves, ja joka oli korkeimmillaan 24. sijalla 29. huhtikuuta 1972, sekä kappaleella ”Sealed With a Kiss”, joka oli 19. sijalla 19. sijalla 19.-26. elokuuta 1972. Näiden kahden hitin menestyksestä huolimatta Epic Records päätti seuraavana vuonna erottaa Vintonin sopimuksestaan väittäen, että hänen levymyyntipäivänsä olivat ohi.
Lannistumatta Vinton käytti 50 000 dollaria omia rahojaan ”My Melody of Love” -kappaleeseen, joka oli osittain itse kirjoitettu ja osittain laulettu puolaksi. Ehdotus kappaleeseen tuli Vintonin äidiltä. Kuuden suuren levy-yhtiön kieltäydyttyä Vintonista ABC Records osti Vintonin idean, ja tuloksena oli miljoonamyyntiä saavuttanut yksinkertaisten sanoitusten single, joka nousi Billboard Hot 100 -listan sijalle 3, Cashbox Top 100 -listan sijalle 2 ja AC-listan sijalle 1 vuonna 1974. Sitä seurasi kultalevy Melodies of Love sekä yksi viimeinen Top 40 -pop-hitti (perinteinen ”Beer Barrel Polka”, joka laulettiin osittain myös puolaksi, b/w ”Dick And Jane” vuonna 1975). Vinton levytti ABC Recordsille vielä neljä albumia, joista kolme pääsi Billboard Hot 200 -albumilistalle. Epic Records löysi Vintonin uudelleen hänen uuden menestyksensä myötä ja julkaisi kaksi albumia aiemmin äänitettyä materiaalia, jotka molemmat nousivat albumilistan kärkeen. Lisäksi hän tuotti itse kaksi albumia omalle Rexford-levymerkilleen, joka oli paluu 50-luvulla alkaneeseen uraansa. Molemmat olivat bestsellereitä, ja toinen, Party Music, saavutti platinatason. Vuonna 1975 Vinton räjähti televisioihin eri puolilla Yhdysvaltoja ja Kanadaa menestyksekkäällä puolen tunnin varietee-ohjelmalla The Bobby Vinton Show, jota esitettiin vuosina 1975-1978 ja jonka tunnuskappaleena oli ”My Melody of Love”; ABC Records julkaisi sittemmin albumin ohjelmassa esitetyistä kappaleista.
Vuonna 1978 Vinton kirjoitti omaelämäkertansa The Polish Prince (Puolalainen prinssi), josta tuli bestseller. Samana vuonna CBS-TV esitti Bobby Vinton’s Rock N’ Rollers -ohjelman, tunnin mittaisen erikoisohjelman, joka saavutti huippuluokan katsojaluvut.
1980-luku-1990-luku Muokkaa
Käydessään esiintymässä Pittsburghin Three Rivers -stadionilla ennen Pittsburgh Piratesin ja Cincinnati Redsin välisen National Leaguen mestaruussarjan neljännen ottelun neljättä osaottelua Vinton esitti epäkeskeisen laulun ”The Star-Spangled Banner”. Vinton kohtasi välittömästi CBS:n lähetystoimittaja Jack Buckin vihan, joka sanoi lähetyksessä: ”No, kun olet puolalainen ja asut Pittsburghissa, voit tehdä sanoilla mitä haluat!”
Kunnia ja saavutuksetEdit
90-luvun alussa Vinton löysi itsensä varattuna vierailevaksi tähdeksi Roy Clark -teatteriin Bransonissa, MO:ssa. Bobby oli epävarma kyvystään vetää silloisessa country western -teemaisessa lomakohteessa ja oli järkyttynyt konserttiensa massiivisesta yleisömäärästä siellä. Bransonin malli teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän sijoitti miljoonia Bobby Vinton Blue Velvet -teatterin rakentamiseen ja nautti siellä kymmenen menestyksekästä vuotta. Vuonna 2002 teatteri myytiin David Kingille, Spirit of the Dancen luojalle ja tuottajalle. Vinton palasi ajoittain Bransoniin teatterin rajoitettuihin esiintymisiin.
Billboard Magazine kutsui Bobby Vintonia ”kaikkien aikojen menestyneimmäksi ’rock-ajan’ rakkauslaulajaksi”. Vuosina 1962-1972 Vintonilla oli ollut enemmän Billboardin listaykköshittejä kuin kenelläkään muulla mieslaulajalla, Elvis Presley ja Frank Sinatra mukaan lukien. Tunnustuksena levytysurastaan Vintonille myönnettiin tähti Hollywood Walk of Famella, joka sijaitsee osoitteessa 6916 Hollywood Blvd.
Vintonin alma mater, Duquesne University, myönsi hänelle musiikin kunniatohtorin arvonimen vuonna 1978.
Vuonna 2011 Grammy-palkittu Jimmy Sturr and His Orchestra levytti Vintonille vinkkinä ”Polish Prince” -kappaleen ja sisällytti sen Grammy-ehdokkaana olleelle Not Just Another Polka -CD-levylleen. Kappaleen on kirjoittanut Johnny Prill ja se perustuu vuonna 1978 ilmestyneeseen omaelämäkertaan The Polish Prince – Bobby Vinton.
