Bon Iverin albumit paremmuusjärjestykseen
Bon Iveristä on tullut synonyymi huumaavalle, kenties teennäiselle folkpopille, sellaiselle, jota pseudointellektuellit ja hipsterit puolustavat. Mutta kaiken tämän ohi keulahahmo Justin Vernonin projekti tuottaa itse asiassa uskomatonta, epätyypillistä popmusiikkia, jota erottavat vuodet ja musiikilliset inspiraatiot. Yhtyeen uuden albumin, I, I, julkaisun myötä olen päättänyt laittaa Bon Iverin neljä albumia paremmuusjärjestykseen. Huuto myös heidän upealle neljän kappaleen EP:lle, BLOOD BANK (2009).
#4-22, A MILLION (2016)
Lempikappale: ”8 (circle)”
Merkkinä merkittävästä muutoksesta Bon Iverin soundissa 22, A MILLIONin nimi ja kappaleiden nimet ovat tosiaan sietämättömiä. Kuten ”10 d E A T h b R E a s T ⚄ ⚄”? Älä viitsi. Mutta sietämättömät nimeämiskäytännöt kätkevät taakseen elektronisen popin, syntetisaattoreiden, samplejen ja Vernonin valittavan laulun luovan fuusion. Epäsovinnaiset nimet sopivat kuitenkin Bon Iverin epäsovinnaisimpaan albumiin; epäsovinnaisia lähinnä siksi, että sillä ei ole oikeastaan yhtään biisinkirjoituksellista koukkua, joka piilee heidän muiden levyjensä pinnan alla. Kokonaisuutena 22, A MILLION on mielenkiintoinen äänimaailma. Mutta kappale kerrallaan? Ei paljoa hyppää esiin, lukuun ottamatta ”8 (circle)”, joka on levyn sulavin kappale.
#3 – FOR EMMA, FOREVER AGO (2007)
Lempikappale: ”Flume”
Mikä on pohjimmiltaan Vernonin debyytti- ja sooloalbumi, joka laittoi biisintekijän hitaasti rakentuvalla tavalla kartalle ja kasvatti kirkollisen fanijoukon. FOR EMMA, FOREVER AGO on todellakin 2000-luvun puolivälin indie folk -genren määrittelevä julkaisu, ja tarina Vernonin yksinäisyydestä mökissä, jossa hän levyn äänitti, on aika uskomaton. FOR EMMA, FOREVER AGO:n erottuva elementti, joka johti ja määrittää Bon Iverin koko tuotantoa, ovat monitahoiset laulusovitukset. Ne ovat tunnekuoro resonoivien instrumentaalien yllä. Jälkikäteen FOR EMMA, FOREVER AGO tuntuu kuitenkin paljon kokeellisemmalta kuin yhtyeen parhaat julkaisut; sen raakuus palveli sen vaikutusta, mutta ei välttämättä kykyäni nauttia yksittäisistä kappaleista yhtä paljon kuin 22, A MILLIONilla.
#2 – I, I (2019)
Lempikappale: ”iMi”
Mutta näin ei ole I, I:llä, joka on jatkoa sille pop-soundille, johon Bon Iver siirtyi 22, A MILLIONin myötä. Tuo soundi on kuitenkin jalostettu suuremmiksi popkoukuiksi, jotka nostavat pari kappaletta todella tarttuviksi. ”iMi” on niistä paras, mutta myös ”Hey Ma”, ”U (Man Like)” ja ”Naeem” ovat jammailun arvoisia. Recency bias menee minulla yleensä päinvastoin (eli kestää jonkin aikaa, ennen kuin uusi julkaisu kasvaa mieleeni), mutta kuunneltuani I, I:n muutaman kerran olen vakuuttunut siitä, että se on sitä todella rohkeaa (ja mikä tärkeintä, nautittavaa) Bon Iverin soundin evoluutiota, jota 22, A MILLIONin piti ja väitettiin olevan.
#1 – BON IVER (2011)
Lempikappale: ”Perth”
Bon Iverin samanniminen levy on kuitenkin bändin paras albumi. Tämä on sitä hienoa folkpoppia, joka syntyi koko joukon ärsyttävien bändien joukosta. Ja BON IVER onnistuu olemaan ainutlaatuinen taiteellinen kannanotto ja samalla onnistuu olemaan kuunneltavissa kuin parhaat, ”tavalliset” popbiisit. Mutta popmusiikin kirjoittaminen on vaikeaa, ja Bon Iver onnistuu kätkemään tuon vaikeuden siihen lisävaikeuteen, että sen saa kuulostamaan ainutlaatuiselta. Levyn parhaat kappaleet välttelevät omituista rönsyilyä kovien biittien ja piristävän energian sijasta. ”Perth” edustaa tätä täydellisesti. Se on sellainen ääni, joka rentouttaa ja energisoi samanaikaisesti, mikä kuvaa Bon Iverin parhaita töitä.