Borrelioosi (borrelioosi)
Mikä on borrelioosi?
Borrelioosi, joka tunnetaan myös nimellä Lymen borrelioosi, on paitsi tunnetuin puutiaisten levittämä sairaus, myös yksi nopeimmin kasvavista tartuntataudeista Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa. Sekä terveydenhuollon ammattilaisten että väestön yleinen tietämys taudista on kuitenkin edelleen puutteellista.
Borrelioosia aiheuttavan bakteerin tieteellinen nimi on Borrelia. Kaksi yleisintä Borrelian aiheuttamaa tautia ovat borrelioosi ja puutiaisen aiheuttama relapsoiva kuume (TBRF). Molemmat tarttuvat punkkien välityksellä. Lymen tautia aiheuttavat borrelioosit tunnetaan yhteisnimellä Borrelia burgdorferi sensu lato. B. burgdorferi sensu lato käsittää tällä hetkellä ainakin 18 tunnettua Borrelia-lajia. Uusia lajeja löydetään kuitenkin jatkuvasti, joten määrä todennäköisesti kasvaa. Kolme tärkeintä ihmistä patogeenisesti aiheuttavaa Borrelia-lajia ovat B. burgdorferi sensu stricto Yhdysvalloissa ja Euroopassa sekä Borrelia afzelii ja Borrelia garinii Euroopassa ja Aasiassa.1
Miten Lymen tauti on saanut nimensä?
1970-luvun alussa Connecticutin Lymen lähellä asuvia lapsia ja aikuisia vaivasi yllättäen niveltulehduksen kaltainen sairaus. Ryhmää tutkittiin lääketieteellisessä laitoksessa, ja kaikki tartunnan saaneet muistivat, että heitä oli purrut punkki Lymen kaupungissa Connecticutissa tai sen lähistöllä, mikä johti siihen, että tiedemiehet nimesivät tuntemattoman taudin Lyme-taudiksi.2 Lymen taudin aiheuttajan tunnisti ensimmäisen kerran vuonna 1981 professori Wilhelm ”Willy” Burgdorfer spirokeettiseksi bakteeriksi, ja se nimettiin hänen mukaansa nimellä Borrelia burgdorferi.3 Lisäksi Burgdorfer sai selville, että kyseessä oli spiraalinmuotoinen bakteeri, ja bakteereita kantoivat hirvieläimistä löytyvät punkit. B. burgdorferi -ryhmä kuuluu Spirochaetales-järjestykseen kuuluvaan Borrelia-sukuun. Borrelioosia aiheuttavat spirokeetat ovat läheistä sukua syfilistä aiheuttavalle spirokeetabakteerille.4
Miten borrelioosi tarttuu?
Borrelia burgdorferi -spirokeetan, Borrelia burgdorferi -bakteerin, borrelioosia aiheuttavan ”korkkiruuvimaisen”, spiraalinmuotoisen bakteerin, tartuttavat ihmisiin kovat punkit. Tällä hetkellä kaksi hirvipunkkilajia, itäinen mustajalkapunkki, Ixodes scapularis, ja läntinen mustajalkapunkki, I. pacificus, ovat tunnettuja B. burgdorferi -bakteerin, borrelioosia aiheuttavan B. burgdorferi -bakteerin vektoreina Yhdysvalloissa5. Euroopassa, Venäjällä ja Pohjois-Afrikassa vektorina on risiinipunkki, I. ricinus, ja Aasiassa taigapunkki, I. persulcatus.6,7
Nämä kovat punkit saavat bakteeritartunnan elinkaarensa toukka- ja nymfivaiheessa, kun ne ruokailevat tartunnan saaneilla reservoari-isäntäkasveilla, kuten valkijalkaisilla hiirillä ja linnuilla. Aikuiset punkit kulkeutuvat valkohäntäpeurojen mukana, mikä mahdollistaa tartunnan saaneiden punkkien leviämisen luonnossa ja lisää myös näiden punkkien läheisyyttä suurempiin nisäkäsisäntiin. Punkit siirtävät borrelioosia ihmisiin tarttumalla isäntään ja puremalla. Pikkuruiset punkit syövät hitaasti, ja ne voivat olla kehossa tuntikausista kolmeen päivään ilman, että isäntä huomaa niiden olevan siellä. Punkki imee itseensä verta, ja jos se on saanut tartunnan, spirokeetta siirtyy ihmisen tai eläimen verenkiertoon pureman aikana.8
Mitkä ovat borrelioosin oireet?
Yli sata vuotta sitten Euroopassa, ennen kuin borrelioosin tunnetut syyt löydettiin, sairaus kuvattiin ensimmäisen kerran tyypillisellä varhaisvaiheen taudilla, ihottumalla erythema chronicum migrans (EM), ja myöhäisvaiheen taudilla, ihottumalla, ihottumalla, joka on acrodermatitis chronica atrophicans (ACA). Nyt tiedämme, että vastuussa oli eurooppalainen laji B. afzelii.9
Bymen taudin oireet ovat samankaltaisia kuin TBRF:n oireet, joita ovat kuume, päänsärky, väsymys, vilunväristykset, myalgia, nivel- ja lihaskivut, ruokahaluttomuus, pahoinvointi, sekavuus tai muistin menetys, koordinaatiokyvyn puute sekä vaikeammat neurologiset sairaudet. Lisäksi puremakohtaan voi ilmaantua tyypillinen punainen häränsilmä-ihottuma, joka tunnetaan nimellä erythema chronicum migrans (EM), päivien tai viikkojen kuluessa altistumisesta, mutta sitä esiintyy alle 40 prosentilla potilaista. Hermoston poikkeavuuksia voivat olla muistin menetys ja osittainen kasvohalvaus (Bellin halvaus). Vaeltavia nivelkipuja, jänteiden, lihasten ja luiden kipuja voi esiintyä taudin myöhemmässä vaiheessa. Niveloireet, jos niitä esiintyy, vaikuttavat yleensä suuriin niveliin, kuten polviin. Oireet voivat ilmaantua, hävitä ja ilmaantua uudelleen eri aikoina.
B. burgdorferi sensu stricto -bakteerin aiheuttama limakalvoborrelioosi aiheuttaa monisysteemisen taudin, joka voi vaikuttaa moniin elimiin, mukaan lukien sydän, nivelet, keskushermosto ja aivot. B. afzelii aiheuttaa erillisen ihoinfektion, joka tunnetaan nimellä ACA, ja B. garinii liittyy varhaiseen Lymen neuroborrelioosiin aiheuttaen kivuliasta radikuliittia (Garin-Bujadoux-Bannwarth-oireyhtymä).10, 11
Millainen on borrelioosin maantieteellinen levinneisyys?
Tautien torjunta- ja ennaltaehkäisytoiminnan keskusten (Centers for Disease Control and Prevention (CDC)) mukaan borrelioosin sairastaa Yhdysvalloissa vuosittain noin 300 000 henkilöä. Tässä ei kuitenkaan oteta huomioon niiden ihmisten määrää, jotka jäävät diagnosoimatta tai joille diagnosoidaan virheellisesti muita sairauksia.12 Borrelioosia esiintyy Yhdysvaltojen lisäksi myös Euroopassa, Lähi-idässä sekä osassa Aasiaa ja Australiaa.
Borrelioosia aiheuttavat eri Borrelia-lajit, joilla on maailmanlaajuinen maantieteellinen levinneisyys:
| Geografinen levinneisyys | Borrelia-lajit |
| Pohjois-Amerikka | B. burgdorferi sensu stricto (mukaan lukien B31 ja B. burgdorferi 297), B. bissettii, B. californensis, B. spielmanii, B. andersonii, B. carolensis, B. mayoni |
| Europe | B. afzelii, B. bavaiensis, B. bissettii, B. garinii, B. kurtenbachii, B. burgdorferi sensu stricto, B. spielmanii, B. lusitaniae, B. valaisiania |
| Aasia | B. afzelii, B. garinii, B. lusitaniae, B. valaisiania, B. sinica, B. japonica |
| Australia | B. queenslandica |
Miten Lymen tauti diagnosoidaan?
Lymen tauti on kliininen diagnoosi. Valitettavasti borrelioosia sairastavilla potilailla diagnosoidaan yleisesti virheellisesti muita vaivoja. Samanlainen kuin syfilis 1800-luvulla, borrelioosi tunnetaan ”suurena jäljittelijänä”, ja se voi naamioitua ALS:ksi, MS-taudiksi, krooniseksi väsymysoireyhtymäksi, fibromyalgiaksi, Alzheimerin taudiksi, Parkinsonin taudiksi, autismiksi ja muiksi sairauksiksi. Alle 50 prosenttia borrelioosia sairastavista potilaista muistaa, että punkki on purrut heitä, ja useimpia potilaita ei testata borrelioosin varalta ennen kuin heillä ilmenee pitkäaikaisia terveysongelmia.13
Borrelioosi voidaan diagnosoida sairaalalaboratoriossa tai IGeneX:n kaltaisessa laboratoriossa, joka on erikoistunut punkkien levittämiin sairauksiin. Lymen taudin diagnosoinnissa törmätään kahteen pääongelmaan: väärään diagnoosiin ja myöhäiseen diagnoosiin. Kattava laboratoriotutkimus (joka sisältää serologisia testejä, kuten Lyme Immunoblots -testit B. burgdorferi -bakteerin vasta-aineiden havaitsemiseksi ja Lyme PCR -testit B. burgdorferi -bakteerille spesifisen DNA:n havaitsemiseksi) tarjoaa lääkäreille parhaan tien potilaidensa diagnosoimiseksi. Syyt ovat seuraavat: (1) Potilaat, joilla on heikko immuunijärjestelmä tai jotka ovat hyvin varhaisessa vaiheessa tautia, kun B. burgdorferin vasta-aineita ei ole, Western Blot- ja Immunoblot-testit eivät anna mitään vastauksia. PCR-testit voivat kuitenkin havaita Borrelia-dna:n. (2) Potilaat, joilla on hyvin korkea B. burgdorferi -vasta-ainetitteri, voivat saada negatiivisen tuloksen Lymen PCR-testissä. (3) Lymen borrelioosin myöhäisvaiheessa olevat tai taudin hyvin varhaisessa vaiheessa olevat potilaat voivat olla negatiivisia serologisilla testeillä ja suorilla osoittamistesteillä, kuten PCR:llä ja antigeenin osoittamisella. Tällöin T-solutestit, kuten Lyme IgX Spot -testi, voivat olla hyödyllisiä. Täydellinen luettelo Lymen taudin testausmenetelmistä löytyy täältä.
Millä borrelioosia voidaan parantaa?
Lymen tautia voidaan hoitaa antibiooteilla. Antibiootteja, joita käytetään yleisesti, ovat doksisykliini, amoksisilliini tai kefuroksiimiaksetiili. Jotkut saattavat tarvita suonensisäistä hoitoa antibiooteilla, kuten keftriaksonilla tai penisilliinillä. Terveydenhuollon ammattilaisen on tutkittava potilaat ennen minkään hoito-ohjelman aloittamista. Terveydenhuollon ammattilainen selvittää kliinisten oireiden ja laboratoriokokeiden avulla, onko potilaalla Lymen tauti vai kenties jokin muu punkin levittämä infektio.
1 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3167092/
2 https://www.bayarealyme.org/about-lyme/history-lyme-disease/
3 https://irp.nih.gov/blog/post/2015/02/the-great-willy-burgdorfer-1925-2014
4 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK2314/
5 https://www.cdc.gov/lyme/transmission/index.html
6 https://ecdc.europa.eu/en/disease-vectors/facts/tick-factsheets/ixodes-ricinus
7 https://ifsmed.com/lyme-disease
8 http://sphweb.bumc.bu.edu/otlt/MPH-Modules/PH/LymeDisease/LymeDisease4.html
9 https://www.lymeneteurope.org/forum/viewtopic.php?t=491
10 https://wwwnc.cdc.gov/eid/article/22/5/15-1806_article
11 http://www.ajnr.org/content/30/6/1079
12 https://www.lymedisease.org/lyme-basics/lyme-disease/about-lyme/
13 http://www.ilads.org/lyme/lyme-quickfacts.php