Boston Whaler

Richard ”Dick” Fisher valmistui Harvardin yliopistosta vuonna 1936. Hän johti yritystä, joka rakensi pieniä, kevyitä veneitä balsapuusta. Hän suunnitteli soutuveneen ja hankki materiaalit sen rakentamiseen, mutta ei koskaan saanut sitä valmiiksi.

1950-luvulla keksittiin polyuretaanivaahto, jäykkä, kevyt ja kelluva materiaali. Fisher kuvitteli sen korvaavan pienvenerakentamisessa käytetyn kevyen balsan, ja vuonna 1954 hän rakensi vaahdolla täytetyn pienen purjeveneen, jonka rakenne muistutti Sunfishia. Hän näytti valmiin tuotteen ystävälleen, laivastoarkkitehti C. Raymond Huntille. Hunt tunnisti prosessissa potentiaalia, mutta hänen mielestään muotoilu ei kuitenkaan soveltunut erityisesti purjeveneisiin. Sen sijaan hän loi Hickman Sea Sledsiin perustuvan mallin, jossa oli katedraalirunko.

Fisher rakensi prototyypin styroksista ja epoksista. ”Siinä oli kaksi keilaa”, Fisher sanoi, ”yksi käänteinen V-kirjain juoksupyörien välissä ja liukumista estävä, luistoa estävä kiini”. Fisher testasi venettä koko kesän ja piti sitä ”hienoimpana juttuna ikinä”. Samana syksynä Fisher alkoi käyttää venettä kovassa säässä ja huomasi, että rungossa oli ongelmia käsiteltävyyden ja kavitaation kanssa. Raskaassa kuormituksessa ja lentokoneen ulkopuolella rungon keskellä oleva ontelo pakotti ilmaa veteen ja sitten takaisin potkuriin. Fisher kääntyi puisen Sea Sledin alkuperäisen suunnittelijan Hickmanin puoleen ratkaisun löytämiseksi. Hickman oli kuitenkin sitä mieltä, että hänen malliinsa ei tarvinnut tehdä muutoksia. Fisher harkitsi ”jonkinlaisen tavaran laittamista pohjaan, jotta ilmava vesi siirtyisi pois sieltä”. Hän käytti kokeilemalla ja erehtymällä -menetelmää, jossa hän laski lasikuitua rungon pohjalle aamulla ja ajoi veneen talonsa takana, kun lasi kovettui. Jos malli ei toiminut, hän toi sen takaisin talolleen ja aloitti alusta.

Tässä veneen prototyypissä alkoi olla lievä V-pohja ja kaksi juoksuputkea sivuilla. Fisher lähestyi sitten Huntia tutkimaan suunnittelumuutoksia. Hunt lisäsi prototyyppiin omia suunnittelumuutoksiaan; tärkeimpänä kolmas juoksija rungon keskelle. Fisher rakensi sitten prototyypin, joka perustui tähän uuteen suunnitteluun ja toimi tulppana tuotantomuottiin.

Fisher ja Hunt veivät sitten veneen merikokeisiin. Yksi näistä testeistä oli ajaa 13-jalkainen (4,0 m) vene Massachusettsin Cohassetista New Bedfordiin ja takaisin, mikä on noin 120 mailia (190 km). Näiden merikokeiden aikana Fisher löysi toisen pienen puutteen veneen suunnittelussa: se oli ”helvetin märkä”. ”Paljon kosteampi”, hän sanoi, ”kuin toinen vene oli ollut”. Syy tähän oli hänen mukaansa 9 tuuman (23 cm) leveä pohja, joka heitti roiskeita veneeseen. Koska muotti oli jo tehty, sitä muokattiin lisäämällä kolmen kiiniosan välissä olevaan tasaiseen keskikohtaan, jolloin siitä tuli V-muotoinen. Vuonna 1956 tästä mallista tuli alkuperäinen Boston Whaler 13.

Vuonna 1958 Fisher-Pierce-valmistusyhtiön valmistamia veneitä alettiin markkinoida ja myydä ensimmäisen kerran Boston Whaler -brändinimellä. Vene oli erittäin vakaa ja sillä oli suuri kantavuus. Nämä kaksi ominaisuutta yhdessä loistavan suorituskyvyn ja kovassa säässä käsiteltävyyden kanssa tekivät siitä erittäin halutun. Koska Whaler oli niin kevyt verrattuna muihin silloisiin veneisiin, sitä voitiin käyttää pienempien hevosvoimien moottoreilla. Klassinen 4,06 m (13 ft 4 in) Whaler ja 5,05 m (16 ft 7 in) Montauk olivat 1980-luvun lopulla myydyimmät mallit. Vähitellen yhtiö kuitenkin siirtyi näistä malleista tavanomaisempiin syvärunkoisiin veneisiin, ja vuoden 1996 jälkeen klassisia kolmirunkoisia veneitä ei enää valmistettu.

Vuonna 1969 Fisher-Piercen Boston Whaler -venetoiminta myytiin CML-konsernille, jonka tuotevalikoimaan kuuluivat aikanaan sellaiset tuotemerkit kuin NordicTrack ja The Nature Company. Vuonna 1989 CML Group myi taloudellisten ongelmien keskellä Boston Whalerin Reebok Corporationille, jossa se menestyi useista mainoskampanjoista ja uusista runkomalleista huolimatta suhteellisen heikosti, ja se myytiin Meridian Sportsille vuonna 1994. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1996 Brunswick Corporation osti Boston Whalerin 27,4 miljoonalla dollarilla käteisellä ja velalla.