Bostonin kaupunginvaltuusto
Ennen vuotta 1909 Bostonin lainsäädäntöelin koostui kahdeksanjäsenisestä valtuustosta (Board of Aldermen) ja yleisestä kaupunginvaltuustosta (Common Council), joka koostui kolmesta edustajasta kustakin kaupungin 25:stä kaupunginosasta. Kun Bostonin kaupungin peruskirja kirjoitettiin uudelleen vuonna 1909, Board of Aldermen ja Common Council korvattiin yhdeksänjäsenisellä kaupunginvaltuustolla. Kaikki yhdeksän valtuutettua valittiin yleisillä vaaleilla kahden vuoden toimikaudeksi. Uudessa peruskirjassa pormestarille annettiin myös veto-oikeus kaikkiin kaupunginvaltuuston päätöksiin. Kaupunginvaltuuston ensimmäinen kokous yksikamarisena elimenä pidettiin 7. helmikuuta 1910.
Kaupunginvaltuutettujen valintamenettelyä muutettiin vuoden 1924 lakien 479 luvulla, jossa säädettiin, että vuoden 1925 kaksivuotisvaaleista alkaen valitaan 22 kaupunginvaltuutettua, yksi jokaisesta kaupunginosasta. Menettelyä muutettiin uudelleen vuoden 1951 lakien 356 luvulla, jossa säädettiin yhdeksän kaupunginvaltuutetun valitsemisesta kahdeksi vuodeksi.
Marraskuussa 1981 Bostonin äänestäjät hyväksyivät neuvoston kokoonpanon muuttamisen jälleen 13-jäseniseksi: 9 piiriedustajaa ja 4 varsinaista jäsentä.
PiiriedustusEdit
Vuoden 1981 kansanäänestyksessä, jolla vahvistettiin nykyinen 13-jäseninen valtuuston kokoonpano, ei kerrottu, miten piirien linjat piirrettäisiin, vaan ainoastaan se, että piirien väkiluvun tulisi olla suunnilleen yhtä suuri ja että piirien linjat eivät saisi leikata kaupungin alueita.
Valtuusto perusti vaalipiirikomitean, jonka tehtävänä oli ehdottaa useita erilaisia mahdollisia vaalipiirikarttoja ja järjestää julkisia kuulemistilaisuuksia ennen kuin se esitti yhden suunnitelman valtuustolle hyväksyttäväksi. Osavaltion laki edellytti, että kaupunginvaltuusto tekee lopullisen päätöksen piiristä 90 päivän kuluessa siitä, kun sille oli ilmoitettu, että kansanäänestys oli virallisesti läpäissyt kansanäänestyksen, mikä tarkoitti, että piiristä äänestävä valtuusto olisi vuoden 1982 valtuusto, ei vuoden 1981 valtuusto, joka loi piirit. Tuolloinen puheenjohtaja Patrick McDonough, joka vastusti piiriedustusta, nimitti Rosemarie Sansonen, joka oli merkittävä piiriedustuksen kannattaja, piirikomitean puheenjohtajaksi, mutta valitsi Frederick C. Langonen, Dapper O’Neilin ja John W. Searsin kolmeksi muuksi jäseneksi, jotka kaikki vastustivat piiriedustusta. Sekä Langone että O’Neil palaisivat neuvostoon vuonna 1982, mutta Sansone ei pyrkinyt uudelleenvaaleihin vuonna 1981, eikä hän voisi äänestää piirirajoista, ellei komitea tekisi nopeasti töitä ja esittäisi suunnitelmaa neuvostolle ennen vuoden loppua. Mahdollisista piirirajoista järjestetyissä julkisissa kuulemisissa käytiin kiivasta keskustelua niiden kannattajien välillä, jotka kannattivat piirien vetämistä naapurustojen yhtenäisyyden suojelemiseksi, ja niiden kannattajien välillä, jotka kannattivat piirien vetämistä kahden pääasiassa vähemmistöihin kuuluvan piirin luomiseksi ja vähemmistöille äänen antamiseksi paikallishallinnossa. Kiistat keskittyivät Dorchesteriin ja South Endiin. Dorchester, Bostonin suurin kaupunginosa, oli jaettava vähintään kahteen piiriin. Yksinkertainen jako kahtia loisi joko pohjoisen ja etelän piirin tai itäisen ja läntisen piirin. Itäinen alue olisi suurelta osin valkoinen (75 prosenttia tai enemmän) ja läntinen alue olisi suurelta osin afroamerikkalainen. Pohjoisen ja eteläisen piirin enemmistöt eivät olisi yhtä suuria. Monet asukkaat vastustivat molempia jakoja ja totesivat, että ne lisäisivät rotuerottelua Dorchesterissa ja jatkaisivat vähemmistöjen poliittista voimattomuutta. Monimutkaisempi jako, jossa otettaisiin huomioon alueet, joilla on suuri vähemmistöväestö, loisi yhden pääosin vähemmistöihin kuuluvan piirin ja yhden pääosin valkoisiin kuuluvan piirin, mutta Dorchesteria kohdeltaisiin pikemminkin useina pienempinä asuinalueina, jotka jaettaisiin ympäröivien asuinalueiden kesken, kuin yhtenä yhteisönä. Eri ehdotuksissa South End ryhmiteltiin sijaintinsa vuoksi joko South Bostonin tai Back Bayn/Beacon Hillin kanssa, kun puhuttiin asuinalueiden yhtenäisyyden puolesta, tai Roxburyn kanssa, kun puhuttiin vähemmistöjen hallitsemien piirien puolesta.
Kaksi päivää ennen 90 päivän määräajan umpeutumista tuore kaupunginvaltuutettu Terrence McDermott, joka oli nimitetty Sansonen tilalle kaupunginosien jakamista käsittelevän komitean puheenjohtajaksi, esitti neuvostolle suunnitelman, joka hyväksyttiin äänin 7-2 (Raymond Flynnin ja Bruce Bollingin äänet olivat eriäviä). Nykyiset piirirajat eroavat vain vähän vuonna 1982 hyväksytyistä, sillä South End ja Etelä-Boston muodostavat yhden piirin ja Dorchester jakautuu suunnilleen itäiseen ja läntiseen piiriin. Uusien piirien viimeistelyn jälkeen valtuusto kohtasi lisää haasteita, kuten sen, pitäisikö piirikunnanvaltuutettujen saada pienempää palkkaa kuin at-large-valtuutettujen ja mistä kaupungintalosta löytyisi toimistotilaa neljälle lisävaltuutetulle.