Brian Vickers

VarhaisvuodetEdit

Vickers aloitti kartingin vuonna 1994. Seuraavien kolmen vuoden aikana hän voitti kahdeksankymmentä kilpailua World Karting Associationissa ja voitti kolme mestaruutta, mukaan lukien vuoden 1995 mestaruuden kolminkertaista voittajaa Mike Schwartzia vastaan. Vuonna 1998 hän siirtyi Allison Legacy Series -sarjaan ja voitti kauden aikana viisi kilpailua. Kilpailtuaan NASCAR Dodge Weekly Racing Series -sarjassa vuonna 1999 hän siirtyi USAR ProCupiin, ja hänet nimettiin vuoden tulokkaaksi. Hän voitti kaksi kilpailua vuonna 2000. Vuonna 2001 hän voitti vielä viisi kilpailua ja sijoittui pisteissä toiseksi.

Vickers debytoi Busch Series -sarjassa GNC Live Well 250 -kilpailussa Milwaukeessa vuonna 2001 autolla nro 29; jonka omisti hänen isänsä Clyde Vickersin BLV Motorsports -tiimi. Hän sijoittui kolmannekymmenenneksi ja ajoi kolarin jälkeen maaliin kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä. Vickers ajoi vielä kolme kilpailua sillä kaudella; hänen paras sijoituksensa oli 25. North Carolinassa. Vuonna 2002 Vickers aloitti ajamisen Busch Series -sarjassa isänsä Dodge Intrepid -autolla nro 40. Hän ajoi kahdessakymmenessäkympissä kilpailussa ja kilpaili vuoden tulokkaan palkinnosta; hänen paras sijoituksensa oli seitsemäs sija Hardee’s 250 -kilpailussa Richmondissa, kauden ainoa kärkikymmenikkö matkalla sarjan pistepörssin kolmantenakymmenennelle sijalle.

2003Edit

Sukuperheomisteisen tiiminsä rahoituksen puuttuessa Vickers palkattiin Ricky Hendrickin tilalle ajamaan GMAC:n sponsoroimaa Chevrolet’ta No. 5, jonka omistaa Hendrick Motorsports. Vuonna 2003 Vickers voitti kolme osakilpailua ja mestaruuden neljäntoista pisteen erolla David Greeniin. Vickers debytoi Cupissa vuoden 2003 UAW-GM Quality 500 -kilpailussa Charlottessa; hän ajoi karsinnassa 20:nneksi ja sijoittui 33:nneksi Haas Automationin sponsoroimalla Chevylla nro 60. Vickersin ensimmäinen kilpailu alkoi vuonna 2003. Hän ajoi sillä kaudella vielä neljä kilpailua Hendrickin UAW/Delphi-sponsoroimalla Chevyllä nro 25. Hän pääsi joka kerta viiden parhaan joukkoon, mutta sijoittui vain kerran 20 parhaan joukkoon.

2004Edit

Vuonna 2004 Vickers ajoi Cup-sarjassa nro 25:llä täysipäiväisesti kantaen Ditechin ja GMAC:n sponsoritukea. Hän voitti kaksi paalupaikkaa, oli neljä kertaa Top 10:s ja sijoittui kolmanneksi Kasey Kahnen ja Brendan Gaughanin jälkeen vuoden tulokkaan palkinnon saajaksi.

2005Edit

Vuonna 2005 Vickers voitti Nextel Open -näyttelykilpailun. Hän oli aivan Mike Blissin takana viimeisellä kierroksella. Sen sijaan, että olisi yrittänyt ohittaa Blissin, Vickers törmäsi nro 0:n perään ja pyörähti ulos. Vickers jatkoi voittoon. Se oikeutti hänet vuosittaiseen Nextel All-Star Challenge -kilpailuun, jossa hän sijoittui kolmanneksi. Vickers sijoittui Cupin pistepörssissä seitsemänneksitoista ja ajoi kymmenen parhaan joukkoon, mukaan lukien Pocono 500- ja Coca-Cola 600 -kilpailut. Hän palasi myös Busch-sarjaan rajoitetusti vuonna 2005 ja sijoittui kolmanneksi Watkins Glenissä autolla nro 5. Hän ajoi viisi muuta kilpailua No. 57:llä.

2006Edit

Vickers aloitti kauden 2006 sijoittumalla Daytona 500 -kisassa seitsemänneksi. Hän sijoittui pisteissä viidenneksitoista yhdeksällä kärkikymmenikön sijalla, mukaan lukien voitto Talladegassa. Kautta varjostivat kuitenkin Hendrick Motorsportin sisäiset ristiriidat. Kesäkuun 25. päivänä Vickers ilmoitti jättävänsä Hendrickin ja ajavansa uudessa Team Red Bullissa vuonna 2007. UAW-Ford 500 -kilpailussa Vickers oli kolmantena, kun hän törmäsi viimeisellä kierroksella tiimikaveriinsa Jimmie Johnsoniin, jolloin sekä Johnson että kärjessä ollut Dale Earnhardt Jr. pyörähtivät ulos. Vickers saavutti ensimmäisen voittonsa. Johnson oli raivoissaan Vickersille, ja sekä hän että hänen tallipäällikkönsä Chad Knaus kyseenalaistivat Vickersin motiivit törmäykseen, minkä seurauksena Knaus totesi, että Vickersiltä oli ”loppunut lahjakkuus” ennen tallikaverinsa romuttamista. Vuonna 2006 hän voitti myös Hendrickille kertaluonteisen kilpailun Autozone West Seriesissä Sonomassa.

2007Edit

Vuonna 2007 Vickers ajoi No. 83 Red Bullin sponsoroimaa Toyota Camrya uudessa Team Red Bullissa, jossa hän ajoi miehistön päällikön Doug Richertin kanssa A. J. Allmendingerin tallitoverina.

Kausi alkoi huonosti, kun Vickersiltä puhkesi rengas Daytona 500 -kisan karsintakilpailun aikana; jolloin hän ei päässyt karsintaan. Seuraavalla viikolla tiimi kuitenkin ryhmittyi uudelleen ja saavutti kymmenennen sijan ensimmäisessä kilpailussaan, Auto Club 500 -kisassa Kaliforniassa, joka oli sattumalta Toyotan ensimmäinen top 10 Cup-sarjassa. Kaksi viikkoa myöhemmin Vickers ajoi Toyotan ensimmäisen kierroksen Cup-sarjassa Atlantassa.

27. toukokuuta 2007 Vickers toi Toyotalle sen historian ensimmäisen viiden parhaan joukkoon Coca-Cola 600 -kilpailussa. Toyota toi Charlottessa uuden moottorin, ja Vickers näytti sen potentiaalin ja yllätti monet johtamalla yli seitsemänkymmentä kierrosta kisaa ja olemalla hallitseva auto. Kisan loppupuolella auton ohjaustehostin alkoi kuitenkin pettää, ja lopulta se lakkasi toimimasta kokonaan. Tiimin onni jatkoi heikkenemistään, kun Vickersiltä puhkesi pian rengas ja hän liukui nelosmutkan seinään. Heti kun Vickers saapui varikkotielle, varoitusmerkki lensi, koska radalla oli roskia; oletettavasti hänen autostaan. Tämä pelasti Vickersin, sillä sen ansiosta auto nro 83 pystyi pysymään kärjessä, vaikkakin vauhdin ja voiton tavoittelun ulkopuolella. Richert onnistui pelastamaan kisan varikkostrategian avulla; näin Vickers pystyi ajamaan viidenneksi.

Viime kaudella 2007 Richert sai potkut Team Red Bullilta ja tilalle tuli Randy Cox, joka työskenteli aiemmin Team Red Bullin tutkimus- ja kehitystiimissä. Vickers kamppaili loppukauden ajan, kun Team Red Bull alkoi keskittyä kehittämään Car of Tomorrow -ohjelmaansa, joka alkaisi kilpailla täysipäiväisesti seuraavalla kaudella. Tästä johtuva huomiotta jättäminen ”nykyisen auton” ohjelmaan haittasi vakavasti Vickersin ponnisteluja kyseisen alustan jäljellä olevien kilpailujen aikana. Se oli jälleen yksi ongelma koko Red Bull -organisaation pitkässä linjassa, sillä Vickers sijoittui pisteissä kolmekymmentäkahdeksanneksi eikä päässyt karsintoihin kolmessatoista kilpailussa, kun taas hänen tallikaverinsa Allmendinger jätti väliin yhdeksäntoista kilpailua ja sijoittui neljäkymmentäkolmanneksi. Yksi Vickersin epäonnistumisista johtui siitä, että hänet hylättiin vuoden 2007 Lenox Industrial Tools 300 -kilpailun kokoonpanosta, kun hänen autonsa ei läpäissyt karsinnan jälkeistä tarkastusta kolme kertaa.

2008Edit

Vuonna 2008 Vickers kelpuutettiin uuden miehistöpäällikön Kevin Hamlinin kanssa Daytona 500:n viisikymmenenneksi ajettavaan osakilpailuun ajettuaan itse itsensä kenttään yhdennellätoistakertaisella sijallaan Gatorade-luokkakilpailussa. Hän jatkoi neljään seuraavaan kilpailuun sijoittuen keskimäärin 21. sijalle, mukaan lukien yhdeksäs sija Atlantassa.

Vickersin varikkomiehistö voitti vuoden 2008 Pit Crew Challenge -kilpailun All-Star-viikonlopun aikana. Vickers jatkoi seuraavana viikonloppuna ja johti kuusikymmentäyksi kierrosta Coca-Cola 600 -kilpailussa ennen kuin hän menetti vasemman takapyöränsä ja kaatui noin kilpailun puolivälissä. Tämän jälkeen Vickers ajoi Poconossa toiseksi Kasey Kahnen jälkeen.

2009Edit

Kaudeksi 2009 Vickers sai uuden Crew Chiefin: Ryan Pembertonin. Ilmoitettiin, että hän on saanut lisäsponsoriksi Mighty Auto Partsin.

Vickersin kausi alkoi ristiriitaisesti Daytona 500 -kisassa. Dale Earnhardt Jr. pääsi takasuoralla Vickersin sisäpuolelle, mutta Vickers esti. Earnhardt Jr. osui vasempaan takalokasuojalevyyn; sai Vickersin irti lähettäen hänet kentälle. Vickers sanoi kilpailun jälkeen, että Earnhardtille olisi pitänyt antaa musta lippu. Earnhardt totesi myöhemmin, ettei hän tiennyt, että Vickers oli kierroksen jäljessä ja että molemmat taistelivat Lucky Dog -paikasta. Earnhardt pyysi myöhemmin anteeksi.

Vickers voitti paalupaikan Auto Club 500 -osakilpailuun, mutta joutui moottorinvaihdon takia lähtemään takariviin. Vickers sijoittui 10. sijalle.

Vickers ajoi koko päivän viiden parhaan joukossa Kobalt Tools 500 -kilpailussa. Viimeisillä kierroksilla Vickers jahtasi Kurt Buschia voitosta, mutta Robby Gordonilta puhkesi rengas, mikä aiheutti varoituksen; Jeff Gordon ja Carl Edwards saivat Vickersin kiinni uudelleenkäynnistyksessä. Vickers sijoittui viidenneksi.

Vickers voitti kauden toisen paalupaikkansa Crown Royal 400 -kilpailuun Richmondissa. Vickers sijoittui tuossa kilpailussa viidenneksitoista.

10. kesäkuuta 2009 Team Red Bull suoritti mainosvarikkokäynnin New Yorkissa. Brian veti No. 83 Red Bull Toyotan tien sivuun ja tiimi vaihtoi neljä rengasta Times Squarella liikenteen vielä liikkuessa heidän ympärillään.

Vickers voitti kauden kolmannen paalupaikkansa Lifelock 400 -kisassa Michiganissa. Vickers ei johtanut yhtään kierrosta kilpailussa, ja saavutti yhdeksännen sijan.

Vickers voitti kauden neljännen paalupaikkansa Toyota/Save Mart 350 -kilpailuun Sonomassa. Vickers sijoittui tuossa kilpailussa kuudenneksitoista.

Vickers voitti kauden viidennen paalupaikkansa Lifelock.com 400 -kilpailuun Chicagolandissa. Vickers sijoittui kilpailussa seitsemänneksi.

Vickers voitti kauden kuudennen paalunsa Michiganissa. Hän voitti paalupaikan myös Carfax 250 -kilpailuun. Nationwide-kilpailussa hän ja hänen entinen tallikaverinsa Kyle Busch ajoivat kovaa kilpaa johtopaikasta viimeisellä kierroksella; näin NASCAR-tulokas Brad Keselowski pääsi molempien ohi voittoon. Kisan jälkeen Busch kohtasi Vickersin varikkotiellä syyttäen tätä kovasta ajamisesta.

Seuraavana päivänä Vickers voitti Carfax 400 -kisan paalulta ja saavutti uransa toisen Sprint Cup -voiton, Red Bullin ensimmäisen voiton ja Toyotan ensimmäisen voiton Michiganissa. Hän teki sen sen jälkeen, kun hän pelasi kilpailun loppupuolella uhkapeliä jättämällä tulematta varikolle kilpailun viimeisen varoitusajon aikana. Viimeisessä uudelleenkäynnistyksessä Vickers oli ensimmäinen ja Jimmie Johnson toinen. Kun jäljellä oli hieman yli neljäkymmentä kierrosta, Vickers pysytteli suurimman osan ajasta Johnsonin takana ja yritti säästää polttoainetta. Reilut kolme kierrosta ennen loppua Johnsonilta loppui polttoaine, kun taas Vickersillä riitti juuri ja juuri voittoon. Tämä voitto oli myös ensimmäinen Red Bull Racingille ja ensimmäinen Red Bullin sponsorointi NASCARissa.

Kaksi päivää voiton jälkeen Vickers allekirjoitti monivuotisen jatkosopimuksen Red Bullin kanssa.

Sijoituttuaan seitsemänneksi Richmondissa ajetussa Chevy Rock and Roll 400 -kilpailussa Vickers varmisti paikan vuoden 2009 Sprint Cupin takaa-ajoon. Hän sijoittui sarjataulukossa kahdelletoista sijalle; hänen korkein pistesijoituksensa tähän mennessä. Hänen kuusi paalupaikkaansa vuonna 2009 olivat Mark Martinin seitsemän paalupaikan jälkeen toiseksi eniten paalupaikkoja vuodessa.

2010Edit

13.5.2010 ilmoitettiin, että Vickers, joka oli saavuttanut kolme kärkikymmenikön sijaa 11:ssä ensimmäisessä kilpailussa, ei osallistu Autism Speaks 400 -kilpailuun Dover International Speedwaylla julkistamattoman terveydentilan vuoksi, joka myöhemmin paljastui verihyytymäksi jaloissaan ja keuhkojensa ympärillä. Hänen tilalleen ilmoitettiin Casey Mears. Tämä päätti 87 peräkkäisen startin putken, joka alkoi Atlantassa vuonna 2007. Vickers toivoi ajavansa kourallisen kierroksia ennen auton luovuttamista sijaiskuljettajalle saadakseen pisteitä, mutta hän ei saanut lääketieteellistä lupaa.

21. toukokuuta 2010, kuusi päivää sen jälkeen, kun hän oli päässyt sairaalasta edellä mainitun verihyytymäongelman vuoksi, ilmoitettiin, että Vickers jättäisi loppukauden väliin. Hänen tilalleen tulivat Casey Mears, Reed Sorenson, Mattias Ekström, Boris Said ja Kasey Kahne. Vickersin lyhennetty kausi 2010 koostui kolmesta kärkikymmeniköstä yhdessätoista kilpailussa.

2011Edit

Vickers sai luvan ajaa kilpaa vuonna 2011. Hänen kautensa alkoi Daytonan suurkisassa, jossa hän sijoittui 31. sijalle. Viikkoa myöhemmin Phoenixissa hän oli jälleen osallisena isossa kisassa, kun Matt Kenseth ja hän ottivat kontaktin toisiinsa; laukaisi 13 auton kolarin. Vickers oli osallisena kahdessa muussa merkittävässä yhteenotossa Kensethin kanssa syksyn kilpailuissa Martinsvillessä ja Phoenixissa sekä yhteenotoissa Tony Stewartin kanssa Sonomassa, Marcos Ambrosen kanssa Richmondissa ja Jamie McMurrayn kanssa Martinsvillessä. Hän sijoittui vuoden lopussa 25:nneksi ja saavutti seitsemän kärkikymmenikköä. Kauden päätyttyä Red Bull sulki Cup-sarjan tiiminsä, jolloin Vickers jäi ilman kyytiä vuodelle 2012. BK Racing osti omaisuuden ja tarjosi Vickersille kyytiä vuodelle 2012, mutta hän kieltäytyi, jolloin Vickers jäi sivuun.

2012Edit

Vickers aloitti kauden 2012 ilman kyytiä, mutta maaliskuun alussa ilmoitettiin, että hän ajaisi Michael Waltrip Racingin Toyotaa nro 55 molemmissa kilpailuissa Bristolissa, Martinsvillessä ja Loudonissa jakaen kyydin Mark Martinin ja Michael Waltripin kanssa. Ensimmäisessä kilpailussaan No. 55 -autolla Vickers hallitsi kilpailun ensimmäistä puoliskoa ja johti 125 kierrosta. Hän sijoittui lopulta viidenneksi. Maaliskuun 30. päivänä Michael Waltrip Racing ilmoitti, että Vickers ajaisi Sonomassa ja Watkins Glenissä, jolloin hänen kilpailuaikataulunsa laajenisi kahdeksaan kilpailuun No. 55:llä. Vickers ajoi myös tiimin AF Corse-Waltrip Nro. 61 Ferrarilla GTE-AM-luokassa FIA World Endurance Championshipissä Spa’n 6 tunnin ja 24 Heures du Mansin osakilpailuissa. Vickers ilmoitti syksyn Martinsvillen osakilpailussa, että hän on uusinut sopimuksensa MWR:n kanssa ja ajaa ensi vuonna vielä yhdeksän kertaa autolla nro 55. Hän jakaa kyytiä Mark Martinin (24) ja Michael Waltripin (3) kanssa. Lisäksi Vickers palaa täysipäiväisesti Nationwide-sarjaan Joe Gibbs Racingin ajamana.

2013Edit

Kaudellaan 2013 Vickers suoriutui hienosti Bristolin osakilpailusta. Hänen toinen ajokkinsa nro 55:llä Martinsvillessä oli epäonninen. Hän oli kolaroinut ensimmäisillä kierroksilla ja korjattuaan autonsa hän pääsi takaisin kärkikierrokselle ja pyörähti sitten ympäri. Päästyään jälleen takaisin kärkikierrokselle hän ohitti kilpailun viimeisellä kierroksella Danica Patrickin ja sijoittui 11:nneksi. Sekuntia myöhemmin Kevin Harvick, joka oli vihainen Vickersille aiemmasta kontaktista, pyöräytti hänet tahallaan. Vastauksena Vickers törmäsi Harvickiin tullessaan varikkotielle kilpailun päätyttyä; hän kiipesi ulos, ja he riitelivät hetken. Vickers ajoi FedEx Toyotaa nro 11 Texasissa, Kansasissa ja Richmondissa loukkaantuneen Denny Hamlinin tilalla. Vaikka Hamlin palasi Talladegassa Aaron’s 499 -kisaan, Vickers tuli hänen tilalleen 23. kierroksella, vaikka hänet lopulta kerättiin The Big One -kisassa alle 15 kierrosta vaihdon jälkeen.

Sonomassa Vickers starttasi 34. sijalta kolmannessa kyydissään MWR:llä Toyotalla nro. 55. Hän johti 4 kierrosta ja hänellä oli erittäin nopea kilpa-auto, vaikka hän joutuikin starttaamaan kentän loppupäästä, koska Jason Bowles oli karsinut auton, kun Vickers ajoi Road Americassa. Kun hänen MWR-tiimikaverinsa Martin Truex Jr. ja Clint Bowyer päätyivät kymmenen parhaan joukkoon Truexin voittaessa, Vickers päätyi 13. sijalle.

Vickers johti 63 kierrosta Nationwide Seriesin kilpailussa New Hampshire Motor Speedwaylla, mutta sijoittui toiseksi Kyle Buschin jälkeen. Ironista kyllä, seuraavana päivänä Vickers piti Buschin loitolla ja voitti uransa kolmannen Sprint Cup -sarjan osakilpailun vuoden 2013 Camping World RV Sales 301 -kilpailussa New Hampshiressä ohitettuaan myöhään Tony Stewartin ja pidettyään johtoaseman vihreän ja valkoisen rastin välissä, kun Stewartilta loppui polttoaine. Vickersin kohdalla tämä katkaisi 75 kisan voitottoman putken (lukuun ottamatta kisoja, jotka hän oli jättänyt väliin vuonna 2010). Elokuun 13. päivänä 2013 Vickers ilmoitettiin nro 55:n kokopäiväiseksi kuljettajaksi kausiksi 2014 ja 2015. Elokuun 19. päivänä ilmoitettiin, että sen jälkeen, kun Mark Martin oli vapautettu korvaamaan loukkaantunutta Tony Stewartia, Vickers ajaisi nro 55:tä kahdessatoista kauden 13 viimeisestä osakilpailusta, poikkeuksena Talladega, jossa Michael Waltrip ajaisi autoa aiemmin suunnitellun mukaisesti.

Syyskuun alussa ajetun Federated Auto Parts 400 -kilpailun jälkeen Vickersin todettiin olevan yksi niistä kuljettajista, jotka olivat osallisina yrityksessä manipuloida kilpailua niin, että Michael Waltrip Racingin tallitoveri Martin Truex Jr. ansaitsisi paikan Sprint Cupin takaa-ajoon. Tiimille määrättiin ennätykselliset 300 000 dollarin sakot ja 50 mestaruuspistettä vähennettiin autoa kohden.

14. lokakuuta 2013 ilmoitettiin, että Vickers joutuisi jättämään loppukauden väliin, koska hänen oikeassa vasikassaan löydettiin verihyytymä, samanlainen ongelma kuin se, joka aiheutti sen, että hän joutui jättämään suurimman osan kaudesta 2010 väliin; Elliott Sadler korvasi Vickersin No. 55 Sprint Cup -autoa kauden neljässä viimeisessä kilpailussa.

2014Edit

Elokuussa 2013 Michael Waltrip Racing julkisti Vickersin ajavan Nro. 55:llä täysipäiväisesti kaudesta 2014 alkaen. Vickersin miehistönpäälliköksi nimitettiin Billy Scott, joka oli aiemmin toiminut No. 55-tiimin pääinsinöörinä kahden viime kauden ajan. Vickersin vuoden paras sijoitus oli 2. sija Coke Zero 400 -kisassa Daytonassa, kun sade tuli ja Vickers missasi valtavan 25 auton kasaantumisen sekä 4. sija Texasissa, kun hän otti kaksi rengasta viimeisellä pysähdyksellä.

2015Edit

15.12.2014 ilmoitettiin, että Vickers jättäisi osan kaudesta 2015 väliin terveysongelmien vuoksi. Vickers kertoi, että hänen kehonsa oli hyljeksinyt keinolaastaria, joka oli asennettu vuonna 2010 hänen sydämessään olevan reiän korjaamiseksi. Hänelle tehtiin joulukuussa korjausleikkaus reiän korjaamiseksi, joka onnistui, ja hän sanoi tarvitsevansa aikaa lepoon ja kuntoutukseen. Vickers antoi tammikuussa ymmärtää, että hän jättäisi väliin vain muutaman kisan. Tammikuun 21. päivänä 2015 ilmoitettiin, että Vickers oli saanut lääketieteellisen luvan palata kilpa-ajoihin maaliskuussa, ja hänen kauden debyyttinsä on odotettavissa Las Vegas Motor Speedwayllä 8. maaliskuuta. Lisäksi ilmoitettiin, että NASCAR oli myöntänyt hänelle poikkeusluvan, jotta hän olisi oikeutettu osallistumaan Chase for the Sprint Cup -mestaruuskilpailuun, mikäli hän pääsee siihen.

Vickersin korvaajina 55:ssä olivat tallipomo Michael Waltrip ja MWR:n testikuljettaja Brett Moffitt. Ennen vuoden 2015 Auto Club 400 -kilpailua ilmoitettiin, että Vickers olisi jälleen sivussa kilpailusta uusien veritulppien vuoksi. Vickersin ollessa sivussa hänen sponsorinsa 55-autossa on Janssen Pharmaceutica ja heidän Xarelto-merkkinen valmisteensa. Hänen tilalleen tulisi jälleen Moffitt. Samalla viikolla Vickers ilmoitti myös, että hän ottaa verenohennuslääkkeitä eikä voi ajaa kilpaa ainakaan kolmeen kuukauteen. 28. huhtikuuta MWR ilmoitti, että David Ragan ajaisi 55-luokan autoa loppukauden ajan. Vickers ei ajanut enää yhtään kilpailua loppuvuonna 2015.

Vickersin kilpaurheilutulevaisuuden ollessa epävarma, hän liittyi NBC:n NASCAR-kanavalle analyytikoksi ja työskenteli kauden aikana valituissa Sprint Cupin kilpailuissa kanavalla.

2016Muutos

Vuonna 2016 Stewart-Haas Racing palkkasi Vickersin tilapäiskuljettajaksi No. 14 Chevrolet SS -autoonsa kaikkiin NASCAR Sprint Cup Series -sarjan osakilpailuihin kaikkien sponsoreiden kanssa Bass Pro Shopsia lukuun ottamatta (johon Ty Dillon palkattiin) Tony Stewartin loukkaannuttua hiekkakisko-onnettomuudessa. Vickersin kauden paras sijoitus oli seitsemäs Martinsvillessä ajetussa STP 500 -kisassa.