Brome-ruoho
Tunnistaminen ja ominaisuudet
Latinankielinen nimi – Bromus diandrus ja B. rigidus
B. diandrus tunnetaan yleisesti nimellä great brome, mutta se voidaan kutsua myös nimillä ripgut brome, ripgut-ruoho, jättiläisbrome, slands-ruoho, jabbers-ruoho, Kingston-ruoho ja brome-ruoho.
B. rigidus tunnetaan nimellä rigid brome tai joskus myös nimellä ripgut brome, ripgut grass, brome grass ja myös great brome (mikä aiheuttaa sekaannusta näiden kahden lajin välillä).
Erottavat piirteet
Kummallakin lajilla on pystykasvuiset taimet, joilla on tylsät, karvaiset lehdet, joissa on punaisia-violetteja raitoja lehden suonten suuntaisesti. Taimivaiheessa bromiruoho voidaan sekoittaa villikauraan (Avena spp.), koska molemmilla on karvoja lehdissä ja varsissa.
| Tuntomerkit | B. diandrus (suuri bromi) | B. rigidus (jäykkä bromi) |
|---|---|---|
| Lehtien ulkonäkö | 10 mm leveät lehdet, jotka ovat karheat ja joissa on jonkin verran pitkää karvaa. Lehtilavan karvat osoittavat ylöspäin. Lehtitupessa on yleensä näkyviä violetteja raitoja. | Leveät lehdet, joissa on harvoja karvoja ja hyvin pystyt risuhaarat. |
| Kukinnon ulkonäkö | Kukinto on löysä ja nyökkäilevä, ja risuhaarat ovat pidempiä kuin tähkylät. | Kukinto on tiivis ja jäykkä. Piikit ovat usein voimakkaasti pigmentoituneita ja väriltään punertavasta mustaan. Piikkihaarukat ovat lyhyempiä kuin tähkylät. |
| Siemenen ulkonäkö | Siemenen kovettunut arpi on pyöristynyt. | Siemenen kovettunut arpi on terävä. |
Biologia
Suurruohonurmi itää tavallisesti syystauon jälkeen (optimaaliset lämpötilat 15-20 °C). Joidenkin populaatioiden siemenille on kuitenkin kehittynyt vaatimus jäähdytyksestä ennen itämistä. Tämän seurauksena nämä populaatiot itävät myöhemmin syksyllä/talvella. Kaikki jäykkäkasvuisen ruohon siemenet eivät idä kauden tauon jälkeen. Se vapautuu lepotilasta paljon hitaammin kuin isomaksaruoho.
Isomaksaruohon itäminen on nopeampaa ja tasaisempaa, kun siemenet ovat kasvijäämien alla (kuten muokkaamattomassa järjestelmässä) verrattuna paljaaseen maahan. Optimaalinen itävyys saavutetaan kuitenkin, kun siemenet haudataan 1 cm:n syvyyteen. Viljelykasvien kylvö voi siis edistää itämistä muokkaamattomassa järjestelmässä, kun maan pinnalla olevat siemenet hautautuvat. Jopa 15 cm:n syvyyteen haudatuista siemenistä voi syntyä taimia, joskin taimettumisnopeus laskee.
Jäykkäkasvuisen brome-ruohon itämistä näyttää voimakkaasti estävän valolle altistuminen. Siementen itäminen kuitenkin jatkuu, kun ne vapautetaan luontaisesta lepotilasta ja sijoitetaan maanmuokkauksen tai kylvötoimien aiheuttamaan täydelliseen pimeyteen.
Kumpikin laji itää kauden alkaessa, mutta uusia kohortteja syntyy myöhään syksyllä ja talvella. Brome-ruohon useat kohortit vaikeuttavat kaikkien brome-ruohon kasvien torjuntaa viljelykasvien rikkakasvien torjunta-aineilla.
Brome-ruoho on tuottelias siementuottaja.
Suuri brome-ruoho voi tuottaa 60-3000 siementä kasvia kohti (yli 30000 siementä/m2 ). Siementen irtoaminen vaihtelee. Suurruohon siemenistä voi säilyä 35-75 % sadon kypsyessä. Jos sadonkorjuuta lykätään, siementen irtoaminen lisääntyy. Karhominen voi olla tarpeen, jotta isomaksaruohon siemenet säilyvät sadonkorjuussa rikkakasvien siementen tuhoamiseksi.
Kuinka kauan siemenet säilyvät maaperässä?
Isomaksaruohon siemenet syntyvät yksivuotisen talviviljelykauden lopussa, ja niillä on kesäkesän kesäkasvukauden aikana alkava lepotilakausi (jälkikypsyminen). Suuri osa lepotilassa olevista siemenistä selviää Etelä-Australian kuumista ja kuivista kesistä, mutta siementen elinkelpoisuus heikkenee kosteassa ympäristössä. Tämän vuoksi suurruoho ei ole yhtä suuri ongelma Queenslandin pohjoisosassa. Loppukesään mennessä siemenet ovat menettäneet lepotilansa, ja useimmat siemenet itävät syksyllä. Jotkin maan pinnalla olevat siemenet voivat säilyä elinkelpoisina 2-3 vuotta, mutta Länsi-Australian eteläisten alueiden suurruohon lepotilaa ei havaittu juurikaan. Suurruohon tai jäykkäkasvuisen ruohon säilyvyys saattoi pitkittyä kastelemattomilla mailla, ja jopa 30 prosenttia siemenpankista säilyi kaudesta toiseen.
Miksi se on rikkakasvi?
Brome-ruoho on laajalle levinnyt koko Etelä-Australian viljelyalueilla. Viljelykasvien rikkakasvien kansallisessa luokittelussa brome-ruoho on neljäntenä yksivuotisen raiheinän, villiretiisin ja villikauran jälkeen. Se saastuttaa 1,4 miljoonaa hehtaaria, ja sen aiheuttamat tulonmenetykset ovat 22,5 miljoonaa dollaria vuodessa. Brome-ruohopopopulaatioiden laajalle levinnyt herbisidiresistenssi aiheuttaa 3,2 miljoonan dollarin ylimääräiset herbisidikustannukset vuodessa. Viimeisten 10 vuoden aikana brome-ruohon merkitys on kasvanut enemmän kuin minkään muun rikkakasvilajin merkitys Australiassa. Valtakunnallisesti 25 prosenttia viljelijöistä mainitsee brome-ruohon nyt kaikkein kalleimmaksi rikkakasviksi.
Suuri brome-ruoho on yksi kilpailukykyisimmistä rikkakasveista viljakasvien viljelyssä. Tiheys 0, 102, 166 ja 305 taimea/m2 johti vehnäsatoon 2,88, 2,65, 2,74 ja 2,48 t/ha Wongan Hillsissä, WA:ssa vuonna 2016. Vuodenaikaisista olosuhteista riippuen vehnän sato voi kuitenkin pienentyä 30-50 prosenttia. Vehnään verrattuna brome-ruoho kestää paremmin kuivuutta ja fosforin puutetta ja reagoi herkemmin typelle. Tämän seurauksena typen käyttö viljelykasvin sisällä voi lisätä olemassa olevaa brome-heinäkantaa. Brome-ruohon siemenet saastuttavat viljaa ja villaa ja vahingoittavat karjaa (joutumalla silmiin, suuhun, jalkoihin ja suolistoon). Jos brome-heinää ei valvota kesannointi- tai laidunnusvaiheessa, se toimii vihreänä siltana viljojen taudeille. Näitä tauteja ovat muun muassa: torajuuri (Claviceps purpurea), nokkosihottuma (Gaeumannomyces graminis), härmäsieni (E. rysiphe graminis), septoria-herkkutauti (Leptosphaeria nodorum), mustarahkaruoste (Puccinia graminis), ruskearuoste (Puccinia recondita), ohran verkkolaikku (Pyrenophora teres), terävä silmälaikku (Rhizoctonia solani), punkki (Tilletia caries), viljan keltakääpiövirus, viljan keltamato (Heterodera avenai) ja juurisolmun sukkulamato (Meloidogyne sp.).
Herbisidiresistenssi
Australiassa on brome-ruohopopopulaatioita, joille on kehittynyt resistenssi:
- Ryhmä A: fops (esimerkiksi Targa® tai Verdict®)
- Ryhmä B: sulfonureat (esimerkiksi Monza®) ja imidatsolinonit (esimerkiksi Midas® tai OnDuty®)
- Ryhmä C: triatsiinit (esimerkiksi Simazine®)
- Ryhmä M: glyfosaatti.