Bujinkan

Bujinkan-järjestö sisältää Masaaki Hatsumin Takamatsu Toshitsugulta oppimien kamppailulajilinjojen (ryūha) opetukset Bujinkan Budo Taijutsun lipun alla. Nämä ovat:

  • Togakure-ryū Ninpō Taijutsu (戸隠流忍法体術)
  • Gyokushin-ryū Ryū Ninpō (玉心流忍法)
  • Kumogakure Ryū Ninpō (雲隠流忍法)
  • Koto Ryū Koppō jutsu (虎倒流骨法術)
  • Gyokko-ryū Kosshi jutsu (玉虎流骨指術)
  • Kuki Shinden Happō Bikenjutsu (九鬼神伝流八法秘剣術)
  • Shinden Fudo Ryū Dakentai jutsu (神伝不動流打拳体術)
  • Takagi Yoshin Ryū Jūtai jutsu (高木揚心流柔体術)
  • Gikan Ryū Koppō jutsu (義鑑流骨法術)

Hatsumin 88-vuotissyntymäpäivän aikoihin (Beiju: ja:米寿) 2.12.2019, hän ilmoitti seuraajansa useimpien edellä mainittujen koulujen osalta:

  • Togakure-ryū: Tsutsui Takumi
  • Gyokushin-ryū: Kan Jun’ichi
  • Kumogakure-ryū: Furuta Kōji
  • Kotō-ryū: Noguchi Yukio
  • Gyokko-ryū: Ishizuka Tetsuji
  • Kukishin-ryū: Iwata Yoshio
  • Shinden Fudō-ryū: Nagato Toshirō
  • Takagi Yōshin-ryū: Sakasai Norio
  • Gikan-ryū: Sakasai Norio

Bujinkan Budō Taijutsu -harjoitteluun ei kuulu osallistuminen kilpailuihin tai kisoihin, sillä koulun harjoittelussa pyritään kehittämään kykyä suojella itseään ja muita käyttäen tekniikoita, jotka keskittyvät hyökkääjän lamauttamiseen (&tai poistamaan hänen halunsa/kykynsä jatkaa) mahdollisimman tehokkaasti.

Tämä harjoittelu suoritetaan tavalla, jossa on ennalta määritellyt ”hyökkääjät” (tori) ja ”vastaanottajat” (uke), jotka muistuttavat judon (gokyo) tai perinteisten japanilaisten kamppailulajien harjoituksia. Bujinkan eroaa kuitenkin monista perinteisistä kamppailulajeista siinä, että harjoittelu etenee seuraavien vaiheiden kautta:

  • Vakiomuotoiset liikesarjat (kata) ja fyysinen harjoittelu
  • Variaatiot kiinteisiin harjoitteisiin (henka), jotka vastaavat hyökkääjän liikkeissä tai tilanteessa tapahtuviin muutoksiin
  • Vapaamuotoinen harjoittelu (randori), joka koostuu enimmäkseen spontaaneista, dynaamisista tekniikoista, joiden aikana puolustautuja lyö, lukitsee, kuristaa tai heittää hyökkääjää hallitusti ja turvallisesti
  • Kehittyneempi harjoittelu koostuu hyökkääjän mielen kontrolloimisesta erilaisten tekniikoiden, kuten kivunsietokyvyn ja harhautuksen avulla

Harjoittelu tehdään tavalla, johon liittyy vain vähän pysyvien vammojen riskiä.

Bujinkan ei noudata mitään virallista ohjetta tai sääntökokonaisuutta, joka rajoittaisi harjoittelussa käytettäviä toimia tai tekniikoita. Bujinkanissa käytettyyn lähestymistapaan kuuluu tottelevaisuuden hankkiminen kivun kautta ja mahdollisesti vahingollisten tekniikoiden käyttäminen vaarallisista tilanteista selviytymiseksi sen sijaan, että keskityttäisiin kilpailun tai tasaväkisen kaksintaistelun voittamiseen.Tämän seurauksena monet Bujinkan-oppilaan perusreaktiot olisivat epäsopivia useimmissa kilpailuissa. Huomionarvoista on myös se, että toisin kuin kilpaurheilulajeissa, Bujinkan-harjoittelussa ei testata tekniikoita (lukkoja, heittoja, kuristuksia, iskuja jne.) täysin vastustavaa vastustajaa vastaan. Näin ollen Bujinkan itsepuolustuskeinona on puhtaasti teoreettinen käsite, mutta se perustuu ilmeisesti monien vuosisatojen taistelukokemukseen ja ihmisten ja tekniikoiden selviytymiseen sodan koettelemuksista.

Bujinkan keskittyy pitkälti ”taijutsuun” (kehon liikkeet/taidot) sekä muihin taitoihin ninjutsuun (ninpon taktiikat ja strategiat) ja happo biken jutsuun (erilaiset modernit ja perinteiset aseet) – tämä on Bujinkanin haara Kukishin-ryū

TaijutsuEdit

Taijutsu (kehon taistelutaito) on Bujinkanin järjestelmä aseetonta puolustautumista käyttäen iskuja, lyöntejä, heittoja, otteita, kuristuksia ja nivellukkoja. Se käsittää taitoja kuten: koppo jutsu on ”tapa hyökätä ja/tai käyttää luurankorakennetta”; ”koshi jutsu” on tapa hyökätä lihaksia ja kehon heikkoja kohtia vastaan; jutai jutsu on ”rento vartalomenetelmä”, jossa opetetaan heitto-, tarttumis- ja kuristustekniikoita sekä dakentai jutsu, joka painottaa lyöntejä, potkuja ja blokkeja

Harjoittelun ensimmäiset tasot, kuten hyppääminen, kaatuilu, murtumisten tekniikat ja vartalokuntoutus, muodostavat perustan taijutsulle. Niitä tarvitaan, jotta voidaan edetä muihin tekniikoihin, kuten aseettomaan taisteluun ja työkalujen ja aseiden käyttöön. Kun taijutsutekniikat on kerran opittu, niitä voidaan soveltaa missä tahansa tilanteessa, aseistettuna tai aseettomana.

Tori ja UkeEdit

Harjoittelu aloitetaan kahdella parilla harjoittelemalla ennalta sovittuja muotoja (waza tai kata) ja etenemällä sitten näiden muotojen rajoittamattomiin variaatioihin (henka). Peruskuviona on, että Tori (Tori eli tekniikkaa soveltava henkilö) aloittaa tekniikan tekniikan vastaanottajaa (Uke) vastaan.

Ukemi ja tasapainoEdit

Bujinkan taijutsu pyrkii käyttämään kehon liikettä ja sijoittelua voiman sijasta vastustajan kukistamiseen. Kaikkiin Bujinkan taijutsun tekniikoihin liittyy vastustajan tasapainon horjuttaminen samalla kun säilytetään oma tasapaino. Tämä saavutetaan siirtämällä vastustaja huonompiin asentoihin ja manipuloimalla hänen kehoaan heikkoja linjoja pitkin, jolloin vastustajan on vaikea vastustaa. Hyökkääjä pyrkii jatkuvasti saamaan tasapainon takaisin ja peittämään haavoittuvuuksiaan (kuten avointa kylkeä), kun taas puolustaja käyttää asentoa ja ajoitusta pitääkseen hyökkääjän epätasapainossa ja haavoittuvana. Edistyneemmässä harjoittelussa hyökkääjä käyttää joskus kääntötekniikoita (返し技, kaeshi-waza) tasapainon palauttamiseksi ja puolustajan lamauttamiseksi.

Ukemi (受身) tarkoittaa tekniikan vastaanottamista. Hyvään ukemiin kuuluu kaatuminen tai murtuminen, jotta vältetään kipu tai loukkaantuminen, kuten nivelen sijoiltaanmeno. Näin ollen tehokkaan pyörähdyksen ja murtumisen oppiminen on avainasemassa taijutsun turvallisen harjoittelun kannalta. Ennen kuin oppilas saa 9. kyu:n (alin arvoaste), hänen on osoitettava kykenevänsä rullaamaan sujuvasti eri suuntiin altistamatta niskaansa vammoille.

Fyysinen kuntoMuutos

Junan taiso (junan tarkoittaa taipuisaa) on joogamainen venyttely- ja hengitysmenetelmä, jonka avulla Bujinkan-harjoittelija voi kehittää ja ylläpitää hyvää fyysistä kuntoaan ja hyvinvointiaan. Harjoitukset edistävät rentoutumista, verenkiertoa, lihasten kiinteytymistä ja joustavuutta, ja ne ovat keskeinen osa kaikkia harjoituksia. Junan taiso on eräänlainen kehon kuntoutus ja valmistelu. Kaikkia tärkeimpiä niveliä kierretään ja venytetään oikealla tavalla samalla kun harjoitellaan tervettä hengitystä ja keskittymistä.

AlkuperäMuutos

Lähes kaikki Bujinkanin kamppailulajit/ryuhat on lueteltu historiallisine linjoineen teoksessa Bugei Ryuha Daijiten (Encyclopedia of Martial Art Schools, jonka ovat tutkineet Watatani Kiyoshi ja Yamada Tadashi ja joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1963). Vuodesta 1968 lähtien (neljä vuotta ennen Takamatsun kuolemaa) Bugei Ryuha Daijitenissa on ollut merkinnät Takamatsun alapuolella olevasta Hatsumista.

Kaikki Bujinkan ryūhat on mainittu Kakutogi no Rekishissä (History of Fighting Arts). Vaikka yksityiskohtia ei mainita, siinä todetaan, että ”on olemassa useita kouluja, jotka ovat tunnettuja ’tehokkaina taitoina’ (jitsuryoku ha)”. Tässä kohdassa lueteltujen koulujen joukossa ovat Gyokko Ryū, Gikan-ryū Koppō jutsu, Gyokushin-ryū Ninpō, Kukishin-ryū, Takagi Yōshin-ryū Jūtai jutsu ja Asayama Ichiden-ryū (joka ei kuulu Bujinkanin yhdeksään koulukuntaan, mutta jota Hatsumi opiskeli Takashi Uenon kautta).

Monilla Hatsumin opettamista samuraijärjestelmistä, kuten Kuki Shinden Ryū Happō Bikenjutsu ja Takagi Yoshin Ryū Jūtai jutsu, on hyvin dokumentoituja linjoja, joissa näiden taiteiden eri haarat ovat säilyneet omien Sōkensa alla. Vaikka ninjan toiminta on hyvin dokumentoitu, ninjutsun & historiallisen kontekstin luonteen vuoksi ninjutsu-opetuksesta ennen vuotta 1676 ei ole säilynyt kirjallisia merkintöjä. Tämän seurauksena jotkut tutkijat väittävät, että Togakure Ryu -perinteeseen sisältyvää suullista perimätietoa ei voida riippumattomasti todentaa.

Bugei Ryuha Daijiten -teoksessa tutkijat listaavat Togakure-ryūn täyden perimätiedon todeten seuraavaa: ”Perimä on suullista perimätietoa Toda Shinryūkenilta. Toda Shinryūken Masamitsu kuoli vuonna 1908 90-vuotiaana. Linjan mukaan koulukunta sai alkunsa Ikaista, ja Yōwa-kaudella (1181-1182) se erosi Hakuun-ryūn Hakuun Dōshista ja siitä tuli Kōga- ja Iga-ninjutsukoulukunta. Linja kulki Momochi Sandayūn kautta ja siirtyi Kishūn valtakunnan Natori-ryūn piiriin. Toda Nobutsunan ajoista lähtien perinne siirtyi Toda-suvulle. Tämä sukututkimus viittaa päivämääriin ja kudeniin (suullisesti välitetyt tarinat/oppitunnit) ihmisistä, mikä viittaa siihen, että nämä ihmiset olivat vanhempia kuin kirjalliset merkinnät antaisivat ymmärtää.”

Gyokko Ryu:ta koskeva merkintä on seuraava: ”Vastaanotettuaan Gyokko ryu Shitojutsun perinteen Tenbun-aikakauden Sakagami Taro Kunishigeltä, Toda Sakyo Ishinsai perusti Gyokko ryu Koshijutsun sekä Koto ryu Koppojutsun, siirtäen ne Momochi Sandayulle, tuoden ne osaksi Tokugawa-sogunaatin lopun (päättyi 1868) aikana eläneen Toda Shinryuken Iga ryu Ninjutsun perinteitä. Sanotaan, että Toda Shinryuken kuoli Meiji-keisarin 14. hallitusvuonna (1881) 90-vuotiaana.”

Koto Ryuta koskeva merkintä on seuraava: ”Koppoujutsun synnyn sanotaan tapahtuneen muinaisessa Kiinassa. Koto ryun toi maahamme korealainen Chan Bushou*, tämän jälkeen se tuotiin Iga ryu Ninjutsun perinteisiin, ja sen elvyttämisen Tenbunin aikakaudella sanotaan tapahtuneen Momochi Sandayun periyttämällä perinteen Toda Sakyo Ishinsailta (suullinen perinne Toda Shinryukenilta).”

LähihistoriaMuutos

Vuodesta 1988 lähtien Hatsumin opetus on keskittynyt joka vuosi tiettyyn teemaan tai painopisteeseen. Tämä tarkoittaa tyypillisesti sitä, että opetetaan tiettyä ryūa tai tiettyä joukkoa tekniikoita tietyistä ryūista. Hatsumi ilmoittaa vuoden teeman joka vuosi Daikomyosaissa.

Riippuen siitä, mitä vuosia oppilas on opiskellut Japanissa, hän saattaa huomata, että hänen painopisteensä heijastaa hänen aikanaan opetettuja teemoja tai kouluja. Tämä on yksi syy siihen, miksi Bujinkanin eri opettajien tekniikoissa on usein huomattavia eroja. Vaikka Ninpo Taijutsu on Bujinkanin yleinen teema, vuonna 2008 oli ensimmäinen kerta, kun Ninpo Taijutsu Ryū oli vuoden painopisteenä. Ennen kuin Hatsumi perusti Bujinkan-järjestön ja opetti yhdeksää Ryūa kollektiivisesti (erityisellä vuosittaisella painopisteellä), hän myönsi oppilailleen arvosertifikaatteja yksittäisissä Ryūissa. Tähänastisia teemoja ovat olleet mm:

* 2019 – Muto Dori jatkuu

  • 2018 – Muto Dori jatkuu
  • 2017 – Muto Dori
  • 2015 – Nagamaki
  • 2014 – 神韻武導 神韻武学導 Shin In Bu Dou / 神 SHIN, JIN jumala, jumaluus; mieli, sielu / 韻 IN riimi; tyylikkyys; sävy / 武 BU, MU taistelutaidot, sotataidot, ritarillisuus. Bu tai Mu viittaa soturiin, Bushi tai Musha / 導 DŌ johtavaan, ohjaavaan.
  • 2013 – Ken Engetsu no Kagami (”täysikuun miekan peili”)/ Tachi Hôken (”jumalallinen aarremiekka”)- Ken, Tachi ja Katana/ Naginata ja Yari
  • 2012 – Jin Ryo Yo Go – Kaname, Miekka ja Rokushakubo, erikseen ja yksi kummassakin kädessä
  • 2011 – Kihon Happo
  • 2010 – Rokkon Shoujou
  • 2009 – 才能 魂 器 ”saino konki”/ Lahjakkuus, Sydän, Kapasiteetti / Lahjakkuus, Sielu, Capacity
  • 2008 – Togakure-ryū Ninpō Taijutsu
  • 2007 – Kukishin Ryu
  • 2006 – Shinden Fudo Ryu
  • 2005 – Gyokko-ryū Kosshi jutsu (Bo ja Tachi)
  • 2004 – Daishou Juutai jutsu (Roppo-Kuji-no Biken)
  • 2003 – Juppo Sessho
  • 2002 – Jutai jutsu (Takagi Yoshin Ryu)
  • 2001 – Kosshi jutsu (Gyokko Ryu)
  • 2000 – Kosshi jutsu (Gyokko Ryu)
  • 2000 – Koppo jutsu (Koto Ryu)
  • 1999 – Kukishinden Ryu
  • 1998 – Shinden Fudo Ryu
  • 1997 – Jojutsu
  • 1996 – Bokken
  • 1995 – Naginata
  • 1994 – Yari
  • 1993 – Rokushakubojutsu
  • 1992 – Taijutsu Power
  • 1991 – Sword and Jutte
  • 1990 – Hanbo
  • 1989 – Taijutsu ja aseet
  • 1988 – Taijutsu

Vuonna 2009 ei ilmoitettu painopistettä, vaikka Hatsumi puhuikin kolmesta asiasta, jotka ovat tärkeitä kamppailulajin harjoittajalle, mitä voidaan pitää löyhästi vuotuisena teemana. Hän sanoi, että näistä asioista tulee hieman teema ensi vuodelle.

  • Sainou (Kyky/lahjakkuus)
  • Kokoro (Sydän)
  • Utsuwa (Kapasiteetti)

Pian tämän teeman julkistamisen jälkeen Hatsumi ehdotti, että toinen aspekti, Kokoro (Sydän), korvattaisiin Tamashii:lla (Sielu)

Pian tämän teeman julkistamisen jälkeen Hatsumi ehdotti, että toinen aspekti, Kokoro (Sydän), korvattaisiin Tamashii:lla (Sielu), perustellen tätä sillä, että Sydän on jatkuvasti muuttuvainen ja pysyvä, kun taas taas sielu pysyviä ja muuttumattomia, ja näin ollen se on ”oleellinen henkilölle”