Bump steer
Lähteiden etsiminen: ”Bump steer” – uutiset – sanomalehdet – kirjat – tutkija – JSTOR (kesäkuu 2018) (Learn how and when to remove this template message)
Bump steer tai roll steer on termi, joka kuvaa auton pyörän taipumusta ohjautua itsekseen sen liikkuessa jousituksessa. Se mitataan tyypillisesti asteina ohjausta metriä ylöspäin suuntautuvaa liikettä kohti tai asteina jalkaa kohti.
Traktorin akselin värähtelyn aiheuttama ohjausvaikutus
Nykyaikaisissa autoissa etujousitus- ja ohjauslenkit on muotoiltu siten, että kääntymisvaiheessa korin kallistus ja jousituksen liikkeet eivät vaikuta siihen, että auto kääntyisi jyrkempään kaarteeseen, kuin mitä kuljettaja ennakoi. Nykyaikaisissa autoissa eturenkaiden etureuna liikkuu ulospäin, kun jousitus puristuu, ja sisäänpäin, kun jousitus laskee (venyy). Tämä tunnetaan nimellä ”toe out” (varvas ulospäin) töyssyssä, ja se aiheuttaa aliohjautuvuutta. Eli kaarreajossa korin kallistuminen aiheuttaa sen, että ulkopuolinen jousitus (suhteessa kaarteeseen) puristuu ja sisäpuolinen jousitus notkahtaa (venyy).
Takajousitus voidaan suunnitella monella eri tavalla. Monissa nykyaikaisissa ajoneuvoissa takajousitus on suunniteltu vastakkaiseksi kuin etujousitus: Varpaat sisään töyssyssä ja ulos notkossa. Ne voidaan myös suunnitella niin, että niissä on hyvin vähän tai ei lainkaan töyssyohjausta. Autoissa, joissa on taka-akselit, jotka tunnetaan myös kiinteinä akseleina, ei ole todellista kuoppaohjausta, mutta ne voivat silti aiheuttaa jonkin verran ohjautumista yhden pyörän töyssyissä, katso § Ero kuoppaohjauksen ja vierintähallinnan välillä. Jos vetävän akselin molemmat pyörät liikkuvat saman verran ylöspäin, ne eivät yleensä ohjaudu.
Kumpuohjaus aiheuttaa sen, että ajoneuvo kääntyy itsestään, kun yksi pyörä osuu kuoppaan tai putoaa kuoppaan tai uraan. Liiallinen kuoppaohjaus lisää renkaiden kulumista ja vaikeuttaa ajoneuvon hallintaa epätasaisilla teillä. Jos esimerkiksi vasen etupyörä rullaa kuoppaan, se puristaa jousitusta kyseisessä kulmassa ja kääntyy automaattisesti vasemmalle (varvas ulospäin), jolloin auto kääntyy hetkellisesti vasemmalle ilman ohjauspyörän vaikutusta. Toinen esimerkki on, että kun useimmat ajoneuvot joutuvat ilmaan, niiden etupyörät kääntyvät tuntuvasti sisäänpäin.
Tyypilliset arvot ovat etupyörien osalta kahdesta kymmeneen astetta metrillä.
Kuoppaohjautuvuuskäyrän lineaarisuus on tärkeää, ja se riippuu ohjaustankojen ja vetotankojen noutopisteiden suhteesta ja kunkin osan pituudesta. Kun jousitus käy läpi töyssyn ja notkahduksen, kukin osa noudattaa kaarta, joka johtaa tehollisen pituuden muutokseen. Osat, jotka ovat pisimpiä, muuttavat tehollista pituutta yleensä vähemmän, koska niiden kaaren säde on pidempi. Tämä on ratkaiseva tekijä suunnitellun kuoppaohjauksen kannalta. Toinen kuoppaohjaukseen vaikuttava tekijä on holkkien joustavuus ja taipuma sekä varren taipuminen. Käännöksen aikana, jos jotkut tai kaikki holkit taipuvat, niiden noutopisteet ovat muuttuneet Jos jokin käsivarsista ja vetotangoista taipuu, niiden tehollinen pituus muuttuu, mikä johtaa keulan muutokseen.
Kallistusohjaus on tärkeä osa budjettia, jota käytetään ajoneuvon aliohjautuvuuden määrittelyyn, jota kutsutaan Bundorf-analyysiksi.