Cancer Prevention & Current Research

Antrokanaalinen polyyppi, joka tunnetaan myös nimellä ”Killianin polyyppi”, on hyvänlaatuinen yksinäinen vaurio, jossa on limatiheyttä. Se syntyy leukanielun sivuontelon antrumista ja kulkeutuu sinusostiumin kautta nenäonteloon, choanaan ja laskeutuu alaspäin nenänieluun. Ne ovat polveilevia ja esiin työntyviä helmiäisvalkoisia ödeemaattisia nenän limakalvoja. Leuassa oleva segmentti on yleensä kystinen, kun taas nenän ja kanaalin segmentit ovat yleensä kiinteitä.1 Kanaalipolypit voivat syntyä myös sinus sphenoidista, nenän väliseinästä ja muista nenäontelon osista.2-4 Tärkein oire on lähinnä nenän tukkeutuminen. Tämä voi esiintyä enimmäkseen yksipuolisesti, vaikka kirjallisuudessa on raportoitu myös molemminpuolisia ACP:tä. Antrokanaalipolypit muodostavat vain ~5 % sinonasaalipolypeista. Niitä esiintyy yleisimmin nuorilla aikuisilla 3-5 vuosikymmenen iässä. Niitä esiintyy useammin miehillä kuin naisilla.5

Tarkkaa etiologiaa ei tunneta. Itse asiassa tämä sairaus ei liity nenäallergiaan. Joitakin oletettuja syitä ovat yhteys infektioperäiseen etiologiaan. Antrokanaalisen polyypin ja kroonisen rinosinuiitin välinen yhteys on myös dokumentoitu.6-8 Kroonista sinuiittia esiintyy ~25 %:lla potilaista, mutta syy-yhteyttä ei ole varmuudella osoitettu. Yksi muista hypoteeseista on Bernoullin ilmiö, jossa hengitysilmavirran aiheuttama negatiivinen paine kohtisuoraan ostiumiin nähden johtaa polyypin laajenemiseen nenäonteloon.6,7 Niitä esiintyy yleisemmin ihmisillä, joilla on allergioita, kystinen fibroosi, aspiriiniyliherkkyys tai tiettyjä infektioita. Ne ovat limakalvojen liikakasvuja. Polyypin kasvu johtuu polyypin laskimopaluun estymisestä. Tämä este esiintyy poskiontelon sivuontelon kohdalla. Tämä laskimotukos lisää polyypin limakalvon turvotusta ja kasvattaa siten sen kokoa.

Patologisesti antrokanaalipolypit ovat samanlaisia kuin muut tulehduspolypit. Toisin kuin muilla polyypeillä, niillä on kuitenkin yleensä kapea varsi, joka lähtee poskiontelon sivuontelosta.5,7

Diagnoosin tekemiseen ja hoidon suunnitteluun tarvitaan nenäontelon tähystys ja tietokonetomografia (TT). Röntgendiagnoosi tehdään yleensä kontrastittoman tietokonetomografian avulla. PNS:n tavanomaisessa röntgenkuvassa voidaan kuitenkin havaita leukanielun sivuontelon ja nenänielun massan yksipuolinen samentuma. Toisinaan voidaan havaita molemminpuolinen poskionteloiden osallistuminen (23-42 %). TT-kuvausta suositaan yleensä, koska TT-kuvaus antaa yksityiskohtaista tietoa nenän sivuonteloiden anatomiasta sekä sivuonteloiden osallistumisen laajuudesta ja anatomisesta muunnoksesta.

Seuraavat ovat piirteitä, joita voimme nähdä kontrastittomassa PNS:n TT-tutkimuksessa, ja jotka ovat parhaiten havaittavissa todellisissa koronaalisissa tai koronaalisissa uudestaan muotoilluissa kuvatuissa kuvissa:

1. Homogeeninen, hyvin rajattu massa, joka syntyy leukanielun etupuolelta, ja jossa on mukiinitiheyttä.
2. Massa laajentaa yleensä leukanielun ostiumia ja sen voidaan nähdä ulottuvan nenänieluun.
3. Leukanielun sivuontelon tasainen laajentuma.
4. Ei siihen liittyvää ympäröivien luisten rakenteiden luista tuhoutumista.

Antrokuaanipolypissa voi kuitenkin näkyä tiheämpi tiheys, jos ne ovat pitkäaikaisia ja / tai niihin liittyy sieni-infektio.9 Kontrastia vahvistavassa kuvantamisessa voi näkyä perifeeristä tehostumista. Magneettikuvauksessa voidaan havaita keskinkertainen tai matala signaali T1:ssä ja korkea homogeeninen signaali T2-painotetuissa kuvissa. Perifeerinen laajentuma voidaan havaita kontrastin jälkeisissä kuvissa. Vaikuttavan limakalvon/verenvuodon sisältö osoittaa korkeaa signaalia T1-painotetuissa sekvensseissä.