Catholic.net – Vanhukset Raamatussa

Ymmärtääksemme syvällisesti vanhuuden merkitystä ja arvoa meidän on avattava Raamattu. Ainoastaan Jumalan sanan valo antaa meille kyvyn luodata tuon elämänvaiheen koko hengellinen, moraalinen ja teologinen ulottuvuus. Kolmannen ja neljännen iän merkityksen uudelleentarkastelun virikkeeksi ehdotamme seuraavassa joitakin raamatullisia viitekohtia sekä huomioita ja pohdintoja niistä haasteista, joita ne merkitsevät nyky-yhteiskunnassa.
Kunnioita vanhuksia (3. Moos. 19:32)
Vanhusten huomioimisesta Raamatussa tulee laki: ”Seiso pystyssä harmaiden hiusten edessä ja kunnioita Jumalaasi” (ibid.). Lisäksi: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” (5. Moos. 5:16). Erittäin herkkä kehotus vanhempien hyväksi, erityisesti vanhuudessa, löytyy Siirakin kolmannesta luvusta (jakeet 1-16), joka päättyy hyvin vakavaan toteamukseen: ”Joka laiminlyö isäänsä, on jumalanpilkkaaja, ja joka pahoinpitelee äitiään, on Herran kiroama”. Näin ollen on pyrittävä kaikin tavoin pysäyttämään nykyisin laajalle levinnyt taipumus jättää vanhukset huomiotta ja syrjäyttää heidät, mikä ”kasvattaa” nuoremmat sukupolvet hylkäämään heidät. Nuoret, vanhat ja iäkkäät tarvitsevat toisiaan.
Esi-isämme kertoivat meille työstä
, jonka sinä teit heidän aikanaan,
vanhoina päivinä (Ps. 44:2)
Patriarkkojen tarinat ovat erityisen puhuttelevia tässä suhteessa. Kun Mooses kokee palavan pensaan, Jumala ilmestyy hänelle seuraavasti: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala” (2. Moos. 3:6). Jumala asettaa oman nimensä niiden suurten vanhimpien nimien rinnalle, jotka edustavat Israelin uskon oikeutusta ja takuuta. Poika, nuori mies löytää – sanokaamme, ”vastaanottaa” – Jumalan aina ja ainoastaan isien, vanhimpien, kautta. Edellä mainitussa kohdassa jokaisen patriarkan nimen vieressä on ilmaisu ”Jumala…”, joka tarkoittaa, että jokainen patriarkka on ”Jumala…”. ”merkiksi siitä, että jokaisella heistä oli kokemus Jumalasta”. Ja tämä kokemus, joka oli vanhimpien perintö, oli myös syy heidän hengelliseen nuoruuteensa ja tyyneyteen kuoleman edessä. Paradoksaalista kyllä, vanhus, joka välittää eteenpäin sitä, mitä hän on saanut, hahmottaa nykyisyyttä; maailmassa, joka ylistää ikuista nuoruutta ilman muistia ja tulevaisuutta, tämä antaa aihetta pohdiskeluun.
Vanhuudessa he kantavat edelleen hedelmää (Ps. 92 , 15)
Jumalan voima voi paljastua vanhuudessa, vaikka sitä leimaavatkin rajoitukset ja vaikeudet. ”Jumala on valinnut sen, mitä maailma pitää tyhmänä, nujertaakseen viisaat; hän on valinnut sen, mitä maailma pitää heikkona, nujertaakseen vahvat; hän on valinnut halpamaisen, halveksittavan, sen, mikä ei ole mitään maailman silmissä, mitätöidäkseen ne, jotka luulevat olevansa jotakin”. Näin kukaan ei voi kerskua Jumalan edessä” (1 Kor 1, 27-28). Jumalan pelastussuunnitelma toteutuu myös sellaisten ruumiiden hauraudessa, jotka eivät ole enää nuoria, heikkoja, steriilejä ja impotentteja. Näin Saaran hedelmättömästä kohdusta ja Aabrahamin satavuotiaasta ruumiista syntyy valittu kansa (vrt. Room. 4:18-20). Ja Elisabetin hedelmättömästä kohdusta ja vuosien rasittamasta vanhasta miehestä, Sakarjasta, syntyy Johannes Kastaja, Kristuksen edelläkävijä. Vaikka elämä heikkenee, vanhuksella on syytä tuntea, että hän on pelastushistorian väline: ”Minä annan hänelle pitkän elämän ja osoitan hänelle pelastukseni” (Ps. 91:16), lupaa Herra.
Huomioi Luojasi nuoruutesi
päivinä, ennen kuin pahat päivät tulevat
ja vuodet lähestyvät, jolloin sanot:
”Niistä minulla ei ole mielihyvää” (Saarn. 12:1)
Tämä raamatullinen lähestymistapa vanhuuteen on hämmästyttävä aseistariisuvassa objektiivisuudessaan. Lisäksi, kuten psalmista muistutetaan, elämä kuluu hetkessä, eikä se ole aina sujuvaa ja kivutonta: ”Seitsemänkymmentä vuotta kestää meidän elämämme, ja jopa kahdeksankymmentä vuotta saavuttavat vahvimmat; mutta heidän työnsä on turhaa vaivannäköä, sillä ne menevät pian ohi, ja me haalistumme” (Ps 90:10). Joheletin sanat – joka kuvaa pitkään ja vertauskuvallisesti fyysistä rappeutumista ja kuolemaa – piirtävät surullisen kuvan vanhuudesta. Raamattu kehottaa meitä tässä yhteydessä olemaan vailla harhakuvitelmia aikakaudesta, joka johtaa epämukavuuteen, vaikeuksiin ja kärsimykseen. Ja se muistuttaa meitä siitä, että meidän on katsottava Jumalaan koko elämämme ajan, sillä hän on saapumispiste, jota kohti meidän on aina käännyttävä, mutta erityisesti pelon hetkellä, joka tulee, kun vanhuus koetaan haaksirikkona.
Abraham kuoli vanhana,
hän oli täynnä vuosia, ja meni esi-isiensä luokse
(1. Moos. 25:7)
Tämä raamatunkohta on hyvin ajankohtainen. Nykymaailma on unohtanut totuuden ihmiselämän merkityksestä ja arvosta – jonka Jumala on alusta alkaen asettanut ihmisen omantuntoon – ja sen myötä vanhuuden ja kuoleman täyden merkityksen. Nykyään kuolema on menettänyt pyhän luonteensa, täyttymyksen merkityksensä. Siitä on tullut tabu: kaikki mahdollinen tehdään sen varmistamiseksi, että sitä ei huomata ja että se ei muuta mitään. Myös sen tausta on muuttunut: erityisesti vanhusten kohdalla ihmiset kuolevat yhä harvemmin kotona ja yhä useammin sairaalassa tai laitoksessa, kaukana omasta ihmisyhteisöstään. Rituaalisia surunvalitteluhetkiä ja tiettyjä hurskauden muotoja ei enää käytetä varsinkaan kaupungissa. Nykyihminen, joka on ikään kuin nukutettu mediassa päivittäin esitetyillä kuoleman kuvauksilla, yrittää parhaansa mukaan olla kohtaamatta todellisuutta, joka aiheuttaa hänelle levottomuutta, ahdistusta ja pelkoa. Sitten hän jää väistämättä yksin kuoleman kanssa. Mutta Jumalan Poika, joka teki ihmiseksi, muutti ristillä kuoleman merkityksen ja avasi uskovalle toivon ovet: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä”. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka on kuollut; ja joka elää ja uskoo minuun, se ei koskaan kuole.” (Joh. 11:25-26). Näiden sanojen valossa kuolema – joka ei ole enää tuomio eikä tyhjän elämän typerä päätös – paljastuu elävän ja varman toivon ajaksi kohdata Herra kasvoista kasvoihin.
Opeta meitä laskemaan päiviämme,
jotta saisimme viisaan sydämen (Ps 90:12)
Yksi pitkäikäisyyden ”karismaattisista piirteistä” on Raamatun mukaan viisaus; mutta viisaus ei välttämättä ole iän etuoikeus. Se on Jumalan lahja, joka vanhuksen on hyväksyttävä ja asetettava tavoitteekseen saavuttaakseen sen sydämen viisauden, joka antaa mahdollisuuden ”osata laskea päivänsä”, toisin sanoen elää vastuuntuntoisesti sitä aikaa, jonka kaitselmus antaa meille jokaiselle. Tämän viisauden ytimessä on ihmiselämän syvimmän merkityksen ja ihmisen transsendentin kohtalon löytäminen Jumalassa. Ja jos tämä on tärkeää nuorille, se on sitäkin tärkeämpää vanhuksille, jotka on kutsuttu ohjaamaan omaa elämäänsä unohtamatta koskaan sitä ”yhtä välttämätöntä” (vrt. Lk 10:42).
Sinuun, Herra, minä turvaudun,
älä anna minun ikuisesti joutua häpeään (Ps 71:1)
Tämä kauneutensa vuoksi huomionarvoinen psalmi on vain yksi monista Raamatussa esiintyvistä vanhusten rukouksista, jotka todistavat sielun uskonnollisista tuntemuksista Herran edessä. Rukous on kuninkaallinen tie, joka johtaa vanhuksille sopivaan hengen mukaisen elämän ymmärtämiseen. Rukous on palvelus, virka, jota vanhukset voivat harjoittaa koko kirkon ja maailman hyväksi. Jopa kaikkein heikkokuntoisimmat tai liikuntakyvyttömimmät vanhukset voivat rukoilla. Rukous on heidän voimansa, rukous on heidän elämänsä. Rukouksen kautta he jakavat toisten tuskat ja ilot, ja he voivat murtautua eristäytyneisyyden esteen läpi ja nousta avuttomasta tilastaan. Rukous on keskeinen teema, ja siitä siirrymme kysymykseen siitä, miten iäkäs ihminen voi tulla mietiskeleväksi. Väsynyt vanhus sängyssä on kuin munkki, erakko: rukouksellaan hän voi syleillä maailmaa. Tuntuu mahdottomalta, että henkilöstä, joka on elänyt täydessä aktiivisuudessa, voisi tulla mietiskelevä. Elämässä on kuitenkin hetkiä, jolloin on avauksia, jotka hyödyttävät koko ihmisyhteisöä. Ja rukous on erinomainen avaus, sillä ”ei ole mitään uudistumista, ei edes sosiaalista uudistumista, joka ei synny kontemplaatiosta. Kohtaaminen Jumalan kanssa rukouksessa tuo historian syövereihin voiman, joka herättää sydämet, rohkaisee niitä kääntymykseen ja uudistumiseen, ja siten siitä tulee voimakas historiallinen voima sosiaalisten rakenteiden muuttamiseksi”. (6)