Charles Aznavour
Musiikillinen uraEdit
Aznavour oli jo tottunut esiintymään lavalla aloittaessaan uransa muusikkona. Yhdeksänvuotiaana hänellä oli rooleja näytelmässä Un Petit Diable à Paris ja elokuvassa La Guerre des Gosses. Sen jälkeen Aznavour siirtyi ammattitanssin pariin ja esiintyi useissa yökerhoissa. Vuonna 1944 hän ja näyttelijä Pierre Roche aloittivat kumppanuuden ja esiintyivät yhteistyössä lukuisissa yökerhoissa. Tämän kumppanuuden myötä Aznavour alkoi kirjoittaa lauluja ja laulaa. Samalla Aznavour kirjoitti ensimmäisen laulunsa J’ai Bu vuonna 1944. Kumppanuuden ensimmäiset menestykset olivat Kanadassa vuosina 1948-1950.
Uransa alkuvaiheessa Aznavour avasi Edith Piafille Moulin Rougen. Piaf neuvoi häntä sitten jatkamaan laulajan uraa. Piaf auttoi Aznavouria kehittämään omaleimaisen äänen, joka stimuloi Aznavourin parhaita kykyjä.
Joskus kuvattu ”Ranskan Frank Sinatraksi”, Aznavour lauloi usein rakkaudesta. Hän kirjoitti tai oli mukana kirjoittamassa musikaaleja, yli tuhat laulua ja levytti yhdeksänkymmentäyksi studioalbumia. Aznavourin ääni oli sävyltään tenoriääni, mutta hänellä oli baritonille tyypillisempi matala ääniala ja väritys, mikä osaltaan vaikutti hänen ainutlaatuiseen soundiinsa. Aznavour puhui ja lauloi monilla kielillä (ranskaksi, englanniksi, italiaksi, espanjaksi, saksaksi, venäjäksi, armenialaisittain, napolilaisittain ja kabylilaisittain), mikä auttoi häntä esiintymään Carnegie Hallissa Yhdysvalloissa ja muissa suurissa konserttisaleissa ympäri maailmaa. Hän levytti myös ainakin yhden laulun 1700-luvun armenialaisesta runoilijasta Sayat-Novasta (vuonna 1988), armenialais-ranskalaisen laulun Bratschin kanssa (vuonna 2007) ja suositun laulun Im Yare (vuonna 2009) armenian kielellä. ”Que C’est Triste Venise”, joka laulettiin ranskaksi, italiaksi (”Com’è Triste Venezia”), espanjaksi (”Venecia Sin Ti”), englanniksi (”How Sad Venice Can Be”) ja saksaksi (”Venedig in Grau”), menestyi hyvin 1960-luvun puolivälissä.
1972 ilmestyi hänen 23. studioalbuminsa Idiote je t’aime…”, joka sisälsi muun muassa kaksi hänen klassikkoaan – Les plaisirs démodés (Vanhanaikaiset nautinnot) ja Comme ils disent (Kuten he sanovat), joista jälkimmäinen käsitteli homoseksuaalisuutta, mikä oli tuohon aikaan vallankumouksellista.
Vuonna 1974 Aznavourista tuli suurmenestys Isossa-Britanniassa, kun hänen kappaleensa ”She” oli Ison-Britannian singlelistan ykkösenä neljätoistaviikkoisen listan neljätoistaviikkoisen jakson aikana. Hänen toinen tunnettu kappaleensa Britanniassa oli vuonna 1973 julkaistu ”The Old Fashioned Way”, joka oli Britannian listoilla 15 viikkoa.
Artisteja, jotka ovat levyttäneet hänen kappaleitaan ja tehneet yhteistyötä Aznavourin kanssa, ovat muun muassa Édith Piaf, Fred Astaire, Frank Sinatra (Aznavour oli yksi harvoista eurooppalaisista laulajista, jotka kutsuttiin duettoon hänen kanssaan), Andrea Bocelli, Bing Crosby, Ray Charles, Bob Dylan (hän mainitsi Aznavourin suurimpien koskaan näkemiensä live-esiintyjien joukossa), Dusty Springfield, Liza Minnelli, Mia Martini, Elton John, Dalida, Serge Gainsbourg, Josh Groban, Petula Clark, Tom Jones, Shirley Bassey, José Carreras, Laura Pausini, Roy Clark, Nana Mouskouri ja Julio Iglesias. Ranskalainen poplaulaja Mireille Mathieu lauloi ja levytti Aznavourin kanssa useaan otteeseen. Englantilaista laulajaa Marc Almondia Aznavour piti suosikkilaulujensa tulkitsijana, sillä hän coveroi Aznavourin kappaleen ”What makes a man a man” 1990-luvulla. Almond mainitsi Aznavourin olleen suuri vaikutus hänen tyyliinsä ja työhönsä. Vuonna 1974 Jack Jones levytti kokonaisen albumin Aznavourin sävellyksiä nimeltä Write Me A Love Song, Charlie, joka julkaistiin uudelleen CD:llä vuonna 2006. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1976, hollantilainen laulaja Liesbeth List julkaisi albuminsa Charles Aznavour Presents Liesbeth List, joka sisälsi Aznavourin sävellyksiä englanninkielisillä sanoituksilla. Aznavour ja italialainen tenori Luciano Pavarotti lauloivat yhdessä Gounodin aarian ”Ave Maria”. Hän esiintyi venäläisen sellisti ja ystävänsä Mstislav Rostropovitšin kanssa Ranskan Euroopan unionin puheenjohtajakauden avajaisissa vuonna 1995. Elvis Costello levytti kappaleen ”She” Notting Hill -elokuvaa varten. Yksi Aznavourin suurimmista ystävistä ja yhteistyökumppaneista musiikkiteollisuudessa oli espanjalainen ooppera-tenori Plácido Domingo, joka esittää usein Aznavourin hittejä, joista merkittävimpiä ovat ”Les bâteaux sont partis” -laulun soolostudiotallennus vuonna 1985 ja laulun duettoversiot ranskan- ja espanjankielisinä vuonna 2008 sekä useat live-esiintymiset Aznavourin ”Ave Mariasta”. Vuonna 1994 Aznavour esiintyi jälleen Domingon ja norjalaisen sopraanon Sissel Kyrkjebøn kanssa Domingon kolmannessa vuosittaisessa Christmas in Vienna -konsertissa. Kolme laulajaa esittivät erilaisia joululauluja, medleytä ja duettoja, ja konsertti televisioitiin ympäri maailmaa sekä julkaistiin CD:nä kansainvälisesti.
Syksyn 2006 alussa Aznavour aloitti jäähyväiskiertueensa, jossa hän konsertoi USA:ssa ja Kanadassa, ja sai erittäin myönteisiä arvosteluja. Aznavour aloitti vuoden 2007 konserteilla ympäri Japania ja Aasiaa. Vuoden 2007 jälkipuoliskolla Aznavour palasi Pariisiin ja piti yli 20 keikkaa Pariisin Palais des Congrès’ssa, minkä jälkeen hän jatkoi kiertueita Belgiassa, Alankomaissa ja muualla Ranskassa. Aznavour oli toistuvasti ilmoittanut, että tämä jäähyväiskiertue kestäisi terveyden salliessa todennäköisesti vielä vuoden 2010 jälkeenkin; sen jälkeen Charles Aznavour kuitenkin jatkoi esiintymistä ympäri maailmaa koko vuoden. 84-vuotiaana 60 vuotta lavalla teki hänestä ”hieman huonokuuloisen”. Viimeisinä vuosinaan hän lauloi vielä useilla kielillä ja ilman teleprompterin sitkeää käyttöä, mutta yleensä hän pitäytyi useimmissa konserteissa vain kahdessa tai kolmessa (ranska ja englanti olivat ensisijaiset kaksi, ja espanja tai italia oli kolmas). Syyskuun 30. päivänä 2006 Aznavour antoi suuren konsertin Armenian pääkaupungissa Jerevanissa aloittaakseen kulttuurikauden ”Arménie mon amie”. Silloinen Armenian presidentti Robert Kocharyan ja hänen ranskalainen virkaveljensä Jacques Chirac, jotka olivat tuolloin virallisella vierailulla Armeniassa, olivat paikalla eturivissä.
Vuonna 2006 Aznavour nauhoitti albuminsa Colore ma vie Kuubassa Chucho Valdésin kanssa. Star Academy -ohjelmassa säännöllisesti vierailevana laulajana Aznavour lauloi samana vuonna kilpailija Cyril Cinélun rinnalla. Vuonna 2007 hän lauloi osan kappaleesta ”Une vie d’amour” venäjäksi moskovalaisessa konsertissa. Myöhemmin heinäkuussa 2007 Aznavour kutsuttiin esiintymään Vieilles Charrues -festivaalille.
Capitol/EMI:n julkaisemalla albumilla Forever Cool (2007) Aznavour laulaa uuden dueton kappaleesta ”Everybody Loves Somebody Sometime” Dean Martinin äänen kanssa.
Aznavour päätti Portugalin kiertueen helmikuussa 2008. Koko kevään 2008 Aznavour kiersi Etelä-Amerikkaa pitäen lukuisia konsertteja Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä ja Uruguayssa.
Aznavour ihaili Quebeciä, jossa hän esiintyi montrealilaisissa kabareeissa ennen kuin hänestä tuli kuuluisa, ja hän auttoi québécolaista laulaja-sanoittajaa Lynda Lemayn uraa Ranskassa, ja hänellä oli talo Montrealissa. Hänet nimitettiin 5. heinäkuuta 2008 Kanadan ritarikunnan kunniatohtoriksi. Hän esiintyi seuraavana päivänä Abrahamin tasangolla osana Quebec Cityn perustamisen 400-vuotisjuhlallisuuksia.
Vuonna 2008 julkaistiin duettoalbumi Duos. Siinä esiintyvät Aznavour ja hänen suurimmat ystävänsä ja yhteistyökumppaninsa hänen pitkältä musiikkiuraltaan, kuten Céline Dion, Sting, Laura Pausini, Josh Groban, Paul Anka, Plácido Domingo ja monet muut. Se julkaistiin eri päivinä joulukuussa 2008 eri puolilla maailmaa. Hänen seuraava albuminsa Charles Aznavour and The Clayton Hamilton Jazz Orchestra (aiemmin tunnettu nimellä Jazznavour 2) on jatkoa vuonna 1998 julkaistulle menestysalbumille Jazznavour ja sisältää uusia sovituksia hänen klassikkokappaleistaan jazz-orkesterin ja muiden vierailevien jazz-artistien kanssa. Se julkaistiin 27. marraskuuta 2009.
Aznavour ja senegalilainen laulaja Youssou N’Dour nauhoittivat yli 40 ranskalaisen laulajan ja muusikon yhteistyönä musiikkivideon musiikkiryhmä Band Aidin kanssa vuoden 2010 katastrofaalisen haitilaisen maanjäristyksen jälkimainingeissa otsikolla 1 geste pour Haïti chérie.
Vuonna 2009 Aznavour kiersi myös Amerikassa. Aznavour en liberté -nimellä kulkenut kiertue alkoi huhtikuun 2009 lopulla konserttiaallolla eri puolilla Yhdysvaltoja ja Kanadaa, vei hänet syksyllä Latinalaisen Amerikan halki sekä vielä kerran Yhdysvaltoihin. Elokuussa 2011 Aznavour julkaisi uuden albumin Aznavour Toujours, joka sisältää 11 uutta kappaletta ja Elle, joka on ranskalainen uudelleenkäsittely hänen suurimmasta kansainvälisestä hitistään She. Aznavour Toujours -levyn julkaisun jälkeen 87-vuotias Aznavour aloitti Ranskan ja Euroopan kiertueen nimeltä Charles Aznavour en Toute Intimité, joka alkoi 21 konsertilla Pariisin Olympia-teatterissa. Joulukuun 12. päivänä 2011 hän konsertoi Moskovan valtiollisessa Kremlin palatsissa, joka houkutteli täyteen yleisöä. Konserttia seurasi seisovat aplodit, jotka jatkuivat noin viidentoista minuutin ajan.
Vuonna 2012 Aznavour aloitti En toute intimité -kiertueensa uuden pohjoisamerikkalaisen osuuden, jossa hän vieraili Quebecissä ja Los Angelesissa sijaitsevassa Gibson Amphitheaterissa, joka on Kalifornian kolmanneksi suurin tällainen tapahtumapaikka, useiden esitysten ajan. New Yorkin keikat kuitenkin peruttiin sopimuskiistan vuoksi. 16. elokuuta 2012 Aznavour esiintyi isänsä synnyinkaupungissa Akhaltsikhessa Georgiassa erityiskonsertissa osana hiljattain restauroidun Rabatin linnan avajaisseremoniaa.
25. lokakuuta 2013 Aznavour esiintyi Lontoossa Royal Albert Hallissa ensimmäistä kertaa 25 vuoteen; kysyntä oli niin suurta, että toinen konsertti Royal Albert Hallissa oli suunniteltu kesäkuulle 2014. Marraskuussa 2013 Aznavour esiintyi Achinoam Ninin (Noa) kanssa rauhalle omistetussa konsertissa Tel Avivin Nokia-areenalla. Yleisö, mukaan lukien Israelin presidentti Shimon Peres (Peres ja Aznavour tapasivat ennen esitystä), lauloi mukana. Joulukuussa 2013 Aznavour antoi kaksi konserttia Alankomaissa Heineken Music Hallissa Amsterdamissa ja uudelleen tammikuussa 2016 (alun perin konsertti oli tarkoitus pitää marraskuussa 2015, mutta se lykättiin hänen sairastuttuaan lyhyeen vatsatautiin).
Vuosina 2014, 2015 ja 2016 Aznavour jatkoi kansainvälistä kiertuettaan ja konsertoi muun muassa Brysselissä, Berliinissä, Frankfurtissa, Barcelonassa, Madridissa, Varsovassa, Prahassa, Moskovassa, Bukarestissa, Antwerpenissä, Lontoossa, Dubaissa, Montrealissa, New Yorkissa, Bostonissa, Miamissa, Los Angelesissa, Osakassa, Tokiossa, Lissabonissa, Marbellassa, Monacossa, Veronassa, Amsterdamissa ja Pariisissa.
Vuosina 2017 ja 2018 hänen kiertueensa jatkui São Paulossa, Rio de Janeirossa, Santiagossa, Buenos Airesissa, Moskovassa, Wienissä, Perthissä, Sydneyssä, Melbournessa ja Haitissa, Tokiossa, Osakassa, Madridissa, Milanossa, Roomassa, Pietarissa, Pariisissa, Lontoossa, Amsterdamissa ja Monacossa. Syyskuun 19. päivänä 2018 hänen viimeiseksi jäänyt konserttinsa pidettiin Osakan NHK-salissa.
ElokuvaesiintymisetEdit
See: Filmografia
Aznavourilla oli myös pitkä ja monipuolinen rinnakkainen ura näyttelijänä, joka esiintyi yli 80 elokuvassa ja tv-elokuvassa. Vuonna 1960 Aznavour näytteli François Truffaut’n elokuvassa Tirez sur le pianiste hahmoa nimeltä Édouard Saroyan, kahvilapianisti. Hän teki myös kriitikoiden ylistämän suorituksen elokuvassa And Then There Were None vuonna 1974. Aznavourilla oli tärkeä sivuosa vuoden 1979 elokuvassa The Tin Drum (Peltirumpu), joka voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin vuonna 1980. Hän oli mukana Claude Chabrolin elokuvassa Les Fantômes du chapelier vuodelta 1982. Vuoden 1984 versiossa Die Fledermaus hän esiintyy ja esiintyy yhtenä prinssi Orlovskyn vieraista. Tämän version pääosassa on Kiri Te Kanawa, ja sen ohjasi Plácido Domingo Royal Opera House Covent Gardenissa. Aznavour näytteli vuonna 2002 elokuvassa Ararat uudelleen Edward (Édouard) Saroyanin roolissa.