Clinical Significance of Retrograde Flow in the Vertebral Artery

Vaikka takaperoisen nikamavaltimovirtauksen kliininen merkitys kuvattiin yli 100 vuotta sitten, sen suhde oireisiin on edelleen epäselvä. Dokumentoimme 43 potilasta, joilla todettiin duplex-skannauksessa takaperoinen virtaus nikamavaltimossa. Tästä ryhmästä seitsemällä potilaalla (16 %) todettiin oireita, jotka kuvattiin tyypillisiksi ”subclavian steal” -oireyhtymälle. Lähes kolmasosa oli oireettomia. Jäljelle jääneistä potilaista 13:lla (30 %) oli muita kuin aivopuoliskon oireita ja yhdeksällä (21 %) aivopuoliskon oireita. Yhdeksällä potilaalla oli ”edestakaista” virtausta nikamavaltimossa. Tätä muunnosta ei havaittu subclavian steal -potilailla, mutta se korreloi muiden kuin puoliskon oireiden kanssa. Seurannan aikana (keskimäärin 19 kuukautta) yksikään oireettomista potilaista ei saanut oireita, eikä aivohalvauksia tai aivohalvaukseen liittyviä kuolemantapauksia ollut. Kirurgiset toimenpiteet, jotka palauttivat antegradan nikamavaltimovirtauksen, eivät välttämättä parantaneet takaverenkierron iskemian oireita. Joillakin potilailla todettiin takaverenkierron oireiden paranemista kaulavaltimon endarterektomian jälkeen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nikamavaltimon retrogradinen virtaus on sinänsä hyvänlaatuinen ilmiö. Leikkauskandidaattien tarkka valinta on edelleen epätarkkaa. Se edellyttää vertebrobasilaarisen sairauden tunnistamisen lisäksi toistaiseksi määrittelemättömiä testejä sen varmistamiseksi, että oireet johtuvat näistä ahtaumista.