Cochrane

Ketä tämä katsaus saattaa kiinnostaa?

Henkilöt, joilla on ahdistuneisuushäiriöitä ja alkoholin käyttöongelmia, sekä heidän terveydenhuollon tarjoajansa.

Miksi tämä katsaus on tärkeä?

Henkilöt, joilla on ahdistuneisuushäiriöitä, käyttävät usein myös alkoholia väärin tai heillä on alkoholiriippuvuus. Kaikkiin ahdistuneisuushäiriöihin liittyy pitkäkestoista ja liiallista pelkoa, ja ne voidaan luokitella pelon syyn mukaan: yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (jokapäiväiset tilanteet), pakko-oireinen ahdistuneisuushäiriö (toistuvat ajatukset ja käyttäytyminen), paniikkihäiriö (paniikkikohtaukset), traumaperäinen stressihäiriö (aiemmat traumaattiset tapahtumat), sosiaalinen ahdistuneisuushäiriö (toisten ihmisten negatiivinen arviointi) ja spesifinen fobia (tietyt esineet tai tilanteet). Kun ihmiset, joilla on ahdistuneisuushäiriö, käyttävät alkoholia väärin tai ovat riippuvaisia siitä, he voivat olla vammautuneempia ja vaikeammin hoidettavia kuin silloin, kun heillä on jompikumpi sairaus yksinään. Psykoterapiaa käytetään useimmiten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa ihmisillä, joilla on alkoholin käyttöongelmia. Psykoterapiassa ihmisiä rohkaistaan tutkimaan tunteitaan, mielialojaan, käyttäytymistapojaan, ajatuksiaan ja reaktioitaan ahdistuksen syihin. Psykoterapia ei kuitenkaan aina tehoa, joten on tärkeää testata, ovatko lääkkeet tehokas hoitovaihtoehto.

Mihin kysymyksiin tällä katsauksella pyritään vastaamaan?

Halusimme selvittää, ovatko lääkkeet tehokkaita hoidettaessa ihmisiä, joilla on sekä ahdistuneisuushäiriöitä että alkoholin käytön ongelmia. Tästä syystä etsimme systemaattisesti satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia (RCT) lääkehoidosta molemmista häiriöistä kärsivien henkilöiden hoidossa. RCT-tutkimukset antavat tarkemman kuvan lääkityksen tehokkuudesta, koska niissä varmistetaan, että tutkimukseen osallistuvilla ihmisillä on yhtäläiset mahdollisuudet saada lääkitystä tai lumelääkettä.

Mitkä tutkimukset otettiin mukaan katsaukseen?

Tässä katsauksessa löydettiin viisi RCT-tutkimusta, jotka koskivat 290 aikuista (keski-ikä 37,4 vuotta), joilla oli ahdistuneisuus- ja alkoholin käyttöhäiriöitä. Näyttö on ajantasaista tammikuuhun 2014 asti. Kahdessa tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalista ahdistuneisuushäiriötä, kahdessa posttraumaattista stressihäiriötä ja yhdessä tutkimuksessa yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä. Kaikki mukana olleet tutkimukset tehtiin Yhdysvalloissa. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista oli miehiä (70 %), ja heidät luokiteltiin alkoholiriippuvaisiksi (79 %).

Mitä katsauksen näyttö kertoo meille?

Ei voitu sanoa, oliko lääkitys tehokasta ahdistuneisuus- ja alkoholin käyttöhäiriöistä kärsivien ihmisten hoidossa. Vaikka yli kaksi kertaa useammalla (57,7 %) sosiaalista ahdistuneisuushäiriötä sairastavalla henkilöllä (57,7 %), joita hoidettiin paroksetiinilla kahdessa tutkimuksessa, ilmeni merkkejä kliinisestä paranemisesta verrattuna lumelääkettä saaneisiin henkilöihin (25,8 %), todistusaineiston laatu oli hyvin heikko. Yhdessä tutkimuksessa raportoitiin, että buspironi vähensi ahdistuneisuushäiriön oireita 12 viikon hoidon jälkeen. Missään muussa tutkimuksessa ei havaittu oireiden vähenemistä. Osallistujat näyttivät hyväksyvän lääkehoidon, mutta myös tätä osoittavan näytön laatu oli hyvin heikko. Paroksetiini- ja sertraliinihoidon jälkeen raportoitiin yleisesti tiettyjä lääkkeiden sivuvaikutuksia, kuten seksuaalisia ongelmia. Ei ollut näyttöä siitä, että hoidolla olisi ollut vaikutusta alkoholin käyttöön.

Tässä katsauksessa mukana olleiden tutkimusten raportoimia tuloksia oli vaikea tulkita. Monet osallistujat (yhteensä 43,1 %) keskeyttivät tutkimukset ennen hoidon päättymistä. Lisäksi raportoidut tulokset olivat joko epätarkkoja tai näyttivät perustuvan sellaisten toimenpiteiden valikoivaan raportointiin, jotka osoittivat lääkityksen vaikutuksen. Kahden tutkimuksen rahoittaminen lääkeyhtiöiden toimesta saattoi myös johtaa lääkitystä suosivien tulosten raportointiin.