Correlation of antegonial notch depth with craniofacial morphology – A cephalometric and electromyographic study

Hoidon suunnittelu ortodontiassa edellyttää biomekaanisten näkökohtien lisäksi perusteellista ymmärrystä kraniofaskiaalisesta lihaksistosta ja sen yhteydestä dentofaskiaalisen kompleksin kasvuun ja kehitykseen. Alaleuan lihasten vaikutuksesta normaaliin kasvuun ja kehitykseen sekä ortodonttiseen hoitoon ja vakauteen on edelleen paljon kiistaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia antegoniaalisen loven syvyyden, masseter-lihaksen aktiivisuuden ja vertikaalisen kraniofaskiaalisen morfologian välistä yhteyttä. 90 aikuista henkilöä (52 naista ja 38 miestä), joilla oli normaali okklusio, joilla ei ollut aiemmin ollut – ortodonttista hoitoa, kraniomandibulaarista häiriötä, kasvojen tai leukojen traumaa tai lihashäiriötä, joilla ei ollut kasvojen epäsymmetriaa, kipua tai arkuutta TMJ:ssä tai purentalihaksissa, joilla ei ollut puuttuvia hampaita lukuun ottamatta 3. molaaria. Kustakin tutkittavasta otettiin lateraalinen kefalogrammi, jossa hampaat olivat okkluusiossa, ja tutkittavat jaettiin antegoniaalisen loven syvyyden mukaan kolmeen ryhmään – matala (< 1 mm), kohtalainen (1-2,5 mm) ja syvä (2,5 mm). Kunkin henkilön kefalometriset lukemat koostuivat 8 kulmamittauksesta ja 8 lineaarisesta mittauksesta. Masseter-lihaksen aktiivisuus levossa ja maksimaalisella puristustilavuudella kirjattiin myös jokaiselta yksilöltä. Tulokset viittaavat siihen, että masseter-lihaksen aktiivisuus on lisääntynyt henkilöillä, joilla on syvä antegoniaalinen lovi, mikä osoittaa positiivista korrelaatiota masseter-lihaksen aktiivisuuden ja antegoniaalisen loven syvyyden välillä. Vertikaalisen kraniofaskiaalisen morfologian ja antegoniaalisen loven syvyyden välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota.