Daily Scribbling

Vuonna 1632 Donegalin luostarissa asuva fransiskaanimunkki nimeltä Mícheál Ó Cléirigh ryhtyi laatimaan Irlannin saaren historiaa. Häntä avustivat hänen veljensä Cú Choigcríche Ó Cléirigh, hänen ystävänsä Fearfeasa Ó Maol Chonaire ja hänen pappiskollegansa Peregrine Ó Duibhgeannain. (Kummallista kyllä, ennen kuin hän otti pappisvihkimyksen ja muutti nimensä, Peregrinea kutsuttiin myös nimellä Cú Choigcríche – nimellä, jolla ei ole nykyaikaista vastinetta ja joka tarkoittaa ”vierasta koiraa”). Heidän laatimansa kirja oli kokoelma useita pienempiä historiikkeja, ja se tunnettiin (neljän heistä) nimellä Neljän mestarin aikakirjat (Annals of the Four Masters). Se on käännetty useaan otteeseen, mutta tunnetuin on John O’Donovanin, Belfastin kuningattaren yliopiston professorin vuonna 1856 tekemä käännös. Hän jakoi teoksen kuuteen samankokoiseen niteeseen, vaikkakin mestarit luonnollisesti kattoivat viimeisimmät vuodet yksityiskohtaisemmin. Näin ollen kuudes osa kattoi edelliset 27 vuotta, viides 87 vuotta, neljäs 117 vuotta, kolmas 200 vuotta, toinen 268 vuotta ja ensimmäinen? Ensimmäinen on se, josta keskustelemme tänään, koska ensimmäinen kattoi 3854 vuotta, suuresta vedenpaisumuksesta (jonka he sijoittivat vuoteen 2952 eKr.) aina vuoteen 902 jKr. asti.

Tulvan ja muiden Raamatun tapahtumien ajoittaminen oli 1600-luvulla paljon esillä. Tunnetuin oli Armaghin arkkipiispan James Ussherin ajoitus, joka sijoitti maapallon luomisen vuoteen 4004 eKr. (neljä tuhatta vuotta ennen Kristuksen todellista syntymää, jonka hän uskoi tapahtuneen). Hän uskoi myös, että maapallo päättyisi vuonna 1996 jKr., jolloin maapallon kuusi vuosituhatta vastaisi sen luomisen kuutta päivää. Vaikka Ussherin kronologia on nykyään tunnetuin, hän oli itse asiassa vain yksi monista oppineista, jotka ovat kautta historian yrittäneet selvittää asiaa. Esimerkiksi kunnianarvoisa Bede (mies, joka keksi läntiselle maailmalle käsitteen, jonka mukaan jKr. kuvaa absoluuttista vuotta sen sijaan, että käytettäisiin käsitettä ”Foon valtakauden N:s vuosi” tai vastaavaa) antoi luomisen ajankohdaksi vuoden 3952 jKr. Useimmat muut tutkijat, jotka tutkivat Raamatun tietoja, antoivat samankaltaisia päivämääriä, joten on outoa, että neljä mestaria erosivat toisistaan varsin merkittävästi. Vaikka heidän historiansa alkaa ajalta ”The Age of the World 2242”, he antavat Kristuksen syntymän vuodeksi 5194 – yli vuosituhannen päässä Ussherin ajankohdasta. Mistä he ovat saaneet tämän luvun, ei tiedetä, mutta se antaa sopivan sävyn heidän ensimmäisen teoksensa eeppiselle laajuudelle.

Ensimmäinen tapahtuma, joka on kirjattu Annaleihin, tapahtuu, kuten todettu, maailman vuonna 2242, ja itse asiassa siinä kerrotaan yksityiskohtaisesti ensimmäisten ihmisten saapumisesta Irlantiin ”Neljäkymmentä päivää ennen vedenpaisumusta”. Tämä tulee Irlannin vanhimpaan historiaan, Book of Invasionsiin, sisältyvästä tarinasta, jonka mukaan ensimmäiset Irlantiin saapuneet ihmiset johdatti sinne nainen nimeltä Cessair, Nooan tyttärentytär. Hänen isänsä Bith ei saanut isältään paikkaa arkkiin, joten tytär neuvoi häntä rakentamaan epäjumalan ja rukoilemaan sitä, minkä hän myös teki. Se käski häntä rakentamaan veneen, joten hän ja kaksi ystäväänsä nimeltä Ladra ja Fintan rakensivat veneen ja purjehtivat pois Cessairin ja viidenkymmenen muun naisen kanssa. He rantautuivat Irlantiin ja erosivat toisistaan, ja kukin otti osan naisista (myös Cessairin) vaimoikseen. Kuitenkin ensin Ladra ja sitten Bith kuolivat, ja Cessair kuoli särkyneeseen sydämeen isänsä kuoltua. Kuusi päivää myöhemmin tulva saapui ja tappoi kaikki jäljelle jääneet, paitsi Fintanin, joka kirottiin muuttumaan loheksi, kunnes ihmiset tulivat jälleen Irlantiin kuulemaan tarinan siitä, miten hän yritti paeta Jumalan tuomiota.

Seuraava tapahtuma annaleissa ajoittuu 278 vuotta myöhemmäksi, ja se kertoo Parthalonin saapumisesta (joka, kuten aiemmassa artikkelissa saimme tietää, rantautui Ballyshannonin lähelle). Tämän jälkeen annaalit seuraavat Invaasiokirjan tapahtumia, joissa Parthalonin kansa joutuu fomorilaisten hyökkäyksen kohteeksi. Skyytit onnistuivat pitämään fomorilaiset loitolla, mutta lopulta koko heidän kansansa menehtyi ruttoon. Fomorilaiset pitivät maata hallussaan, kunnes toinen skyytti, Neimhidh, saapui sinne vuonna 2850. Neimidh johti kolmatta ryhmää, joka tunnettiin nimellä Nemedialaiset ja joka kilpaili fomorilaisten kanssa seuraavien muutaman sadan vuoden ajan. Fomorilaisia johti Conainn, joka oli luonteeltaan puolijumalallinen ja joka asui tornissa Tory Islandilla. Lopulta Nemedialaiset (jotka fomorilaiset olivat orjuuttaneet) onnistuivat tuhoamaan tornin ja tappamaan Conainnin, mutta hänen luutnantinsa Morcin kosto johti siihen, että he pakenivat Irlannista ja jättivät sen jälleen kerran tyhjäksi. Kaksisataa vuotta myöhemmin heidän jälkeläisensä, Fir Bolgit (tai ”säkkien ihmiset”) palasivat Irlantiin. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin, mestareiden mukaan vuonna 3303 maailman luomisesta lähtien, Tuatha De Danaanit laskeutuvat Irlantiin. Tämän jälkeen annaalit esittävät Tuathan tarinoiden kronologian, jossa esimerkiksi Nuadan vammautuminen ajoittuu vuoteen 3330, Lugh Lamhfadan kuolema vuoteen 3370 ja niin edelleen, kunnes milesialaiset (nykyisten irlantilaisten kelttiläiset esi-isät) saapuvat maahan vuonna 3500. Vuosikertomuksissa kerrotaan yksityiskohtaisesti Tuathan tappiosta, ja sen jälkeen siirrytään pitkään kuninkaiden kuolemien luettelointiin, ja silloin tällöin päivämäärään liitetään jokin muinainen legenda. Itse asiassa vasta paljon myöhemmin ne alkavat kiinnostaa meitä uudelleen.

Vuonna 5194 annaalit siirtyivät ”Maailman aikakaudesta” ”Kristuksen aikakauteen”, ja tuon siirron myötä annaalit alkavat osoittaa kipinää enemmän aktiivisuutta kuin pelkkää kuninkaiden nimien kirjaamista. Esimerkiksi vuonna 226 jKr. valtaan nousee kuningas nimeltä Cormac mac Airt, ”Conn of the Hundred Battlesin” pojanpoika. Vuonna 240 jKr. Cormac valloittaa Skotlannin, ja vuonna 241 jKr. Leinsterin kuningas teurastaa hänen perheensä. Cormac menettää taistelussa silmänsä, mutta selviää hengissä, mutta kuolee neljänkymmenen vuoden kuninkaana tukehtuessaan lohen luuhun. Aikakirjat kertovat, että tämä johtui druidien langettamasta kirouksesta, jonka druidit langettivat hänen päälleen kostoksi siitä, että hän oli kääntynyt kristinuskoon (vaikka tämä tapahtui noin 200 vuotta ennen Pyhää Patrickia). Ehkä se, että Cormac oli myös vastuussa Irlannin ensimmäisen historian laatimisesta, johti kuitenkin siihen, että hän sai niin paljon huomiota Annalsissa. Tästä eteenpäin Neljällä mestarilla oli paljon muutakin ammennettavaa, ja itse asiassa tähän mennessä käsitellyt 3000 vuotta ovat vain ensimmäinen kolmannes tästä ensimmäisestä niteestä.

Eivät tietenkään kaikki Annalsin outoudet liity esihistoriaan. Siinä kerrotaan esimerkiksi yksityiskohtaisesti Pyhän Patrickin ruumiista käydystä taistelusta, kun kukin kuningas halusi kunnian haudata suuren miehen, ja siitä, miten Jumala lähetti jokaiselle heistä illuusion ruumiista, jotta he lähtivät voitokkaina matkaan, mutta se katosi, kun he olivat päässeet kotiin. Vuonna 664 jKr. he kertovat yksityiskohtaisesti auringonpimennyksestä (tapahtuma, joka oli ilmeisesti ja epätavallisella tavalla totaalinen koko Euroopassa, sillä useat historiat mainitsevat sen). He puhuvat myös suuresta rutosta, jota he kutsuvat Buidhe Connailiksi. Buidhe tarkoittaa keltaista, ja Connailin on joskus katsottu tarkoittavan Tir Connailia, kuten Donegal historiallisesti tunnettiin, joten ajatellaan, että tämä saattaa viitata johonkin tautiin, jonka oireena oli keltaisuus ja joka iski ensimmäisen kerran Donegaliin. Kaksisataa vuotta myöhemmin Loch Lephinn muuttui veriseksi. Aikaisemmin, vuonna 755 jKr. eräs pappi tappoi Kildaren piispan, kun tämä oli menossa sakastista alttarille, ”mistä seurasi, että siitä lähtien pappi ei ole viettänyt messua piispan läsnä ollessa Kildaressa”. Vuonna 684 jKr. sattui sekä eläinrutto, jonka seurauksena ”yksikään tuhannesta” ei jäänyt eloon, että niin ankara talvi, että Skotlannin ja Irlannin välinen meri jäätyi. Vuonna 767 jKr. tuli suuri ukkonen ja salamointi sekä pelon vitsaus, jota kutsuttiin (jostain syystä) ”käsien taputuksen messuksi”. Vuonna 887 jKr. kerrotaan merenneidosta, joka oli sata yhdeksänkymmentäviisi jalkaa pitkä ja joka heitettiin rantaan ”Alban maassa”.

Niinhän se menee historiassa – totuutta on mahdotonta erottaa legendasta. Annalit ovat arvokas historiallinen lähde, ja niiden kirjoittamisajankohta (alle kolmekymmentä vuotta yhdeksänvuotisen sodan jälkeen) tarkoittaa, että niissä on paljon tarkkaa tietoa. Neljä ystävää asetti itselleen suuren haasteen koota kaikki Irlannin historiat, ja vaikka saatammekin pilkata (tietysti ihastuneina) joitakin niistä asioista, jotka he päättivät sisällyttää, on silti parempi, että he tekivät niin, sillä muuten emme olisi lukeneet sitä. Ehkäpä jossakin tulevassa artikkelissa voin sukeltaa uudelleen historiankirjoihin ja kertoa myöhempien vuosien oudoista asioista, mutta se saa odottaa toista päivää. Nostakaamme nyt malja mestareille, jotka antoivat meille myöhemmille sukupolville tiedon suuren lahjan, josta ei saa koskaan kieltäytyä.