East End Women’s Museum

NSS:ään ja Fabian Societyyn osallistumisensa kautta Annie oli solminut vahvan ystävyyssuhteen Pall Mall Gazetten päätoimittajan W. T. Steadin kanssa. Vuonna 1889 Stead pyysi Annieta arvostelemaan kaksiosaista teosta The Secret Doctrine (Salainen oppi), jonka oli kirjoittanut Madame H. P. Blavatsky, joka oli perustanut vuonna 1875 Teosofisen seuran – uskonnollisen ja filosofisen liikkeen, joka yhdisti mystiikan ja spiritualismin metafysiikkaan. Seurasta muodostui ”veljeskunta”, joka edisti ykseyttä, ja sen tehtävänä oli myös valmistaa maailmaa ”Maailmanopettajan” tuloa varten, kun tämä saapuu maan päälle. Seuran sisällöstä innostuneena Annie tapasi Blavatskyn ja hänestä tuli hänen oppilaansa, ja hän oli vihdoin löytänyt totuuden etsinnässään ”elämäni kunnian”. Annie liittyi virallisesti teosofiseen liikkeeseen 21. toukokuuta 1889.

Madame Blavatsky perusti myös vuonna 1890 Bow Roadilla sijaitsevan Working Women’s Clubin.

INDIA

Vuonna 1891 kuoli Charles Bradlaugh, josta oli tullut yksi Annien läheisimmistä ja pitkäaikaisimmista ystävistä. Ehkäpä tunnustuksena tästä Annie päätti lopettaa omaelämäkertansa tälle vuodelle kirjoittaessaan sitä vuonna 1893, 46-vuotiaana.

Autobiografian lisäksi Annien teosofiset uskomukset johtivat hänet sitten Intiaan, jossa hän toimi teosofian lähetyssaarnaajana, kampanjoi naisten oikeuksien puolesta ja ajoi Intian itsehallintoa. Hänen sitoutumisensa Intian koulutusjärjestelmään palkittiin filosofian tohtorin arvonimellä vuonna 1921, ja hän toimi Teosofisen seuran kansainvälisenä presidenttinä vuodesta 1907 kuolemaansa asti vuonna 1933. Vuonna 1910 Annie otti huostaansa nuoren pojan, J. Krishnamurtin, jonka hän uskoi olevan maailman seuraava messias. Tämän pitkän aktivistisen uran ohella Annie kirjoitti runsaasti ja osallistui julkiseen keskusteluun sekä Britanniassa että Intiassa monista eri aiheista (luettelo teoksista on alla).

Annie Besant kuoli 20. syyskuuta 1933 Intian Tamil Nadussa (entinen Madras) 84-vuotiaana. Vaikka Annie eli määrätietoisesti itsenäistä elämää, hän kärsi valinnoistaan kovasti, kuten niin monet muutkin aikansa uraauurtavat naiset, ja hänen omien sanojensa mukaan ”suurella hinnalla olin saanut vapauteni”. Annie osoitti kerta toisensa jälkeen, että hänen elämänsä kului pyrkiessään parantamaan maailmaa parhaansa mukaan. Omaelämäkerrassaan Annie kuvailee elämäänsä ”keskivertoelämäksi”. Uskon, että voimme olla yhtä mieltä siitä, että viktoriaanisen ja edvardiaanisen yhteiskunnan kaikki konventiot ohittaneen totuuden tavoittelunsa ansiosta Annie vietti elämää, joka oli kaikkea muuta kuin keskivertoa.

Lähteet ja lisätietoa

Besant, Annie. Annie Besant: omaelämäkerta

Knowlton, Charles. Filosofian hedelmiä: A Treatise on the Population Question. Eds. Charles Bradlaugh ja Annie Besant. San Francisco: Francis San Francisco: The Reader’s Library, 1891. https://archive.org/details/fruitsphilosoph00knogoog

National Secular Society, https://www.secularism.org.uk/the-fruits-of-philosophy-trial.html

Theosophical Society, https://www.ts-adyar.org/content/annie-besant-1847-1933

British Newspaper Archive. The Penny Illustrated Paper, ’Mr Bradlaugh in Court’, Lontoo, lauantai 14. huhtikuuta 1877, s227

Tekijä

Chloe Wilson työskentelee ja toimii vapaaehtoistyöntekijänä kulttuuriperinnön parissa Lontoossa ja on kiinnostunut historiasta lähinnä sukupuolen ja poliittisen historian alalla. Twitter: @chloevwilson

.