Ei-steroidisten tulehduskipulääkkeiden riskit ja hyödyt lapsilla: vertailu parasetamoliin

Ei-steroidisilla tulehduskipulääkkeillä (NSAID-lääkkeillä) on antipyreettisiä, kipua lievittäviä ja tulehdusta estäviä vaikutuksia. Niitä käytetään usein lapsilla, ja niillä on lukuisia terapeuttisia käyttöaiheita, joista yleisimpiä ovat kuume, leikkauksen jälkeinen kipu ja tulehdussairaudet, kuten juveniili idiopaattinen artriitti (JIA) ja Kawasakin tauti. Niiden pääasiallinen vaikutusmekanismi perustuu prostaglandiinien biosynteesin estämiseen estämällä syklo-oksigenaasia (COX). Useimpien tulehduskipulääkkeiden dispositiota on tutkittu pääasiassa > tai = 2-vuotiailla lapsilla. Aikuisiin verrattuna NSAID-lääkkeiden, kuten diklofenaakin, ibuprofeenin (3 kuukauden ja 2,5 vuoden ikäiset imeväiset), ketorolaakin ja nimesuliidin jakaantumistilavuus ja puhdistuma olivat lapsilla suuremmat. Eliminaation puoliintumisaika oli lapsilla samanlainen kuin aikuisilla. Nämä farmakokineettiset erot saattavat olla kliinisesti merkittäviä, jolloin lapsilla tarvitaan suurempia aloitus- ja/tai ylläpitoannoksia. Ibuprofeeni, asetyylisalisyylihappo (ASA) ja parasetamoli ovat yleisimmin käytettyjä aineita kuumeen alentamiseen lapsilla. Viimeisten 20 vuoden aikana suurin osa kiinnostuksesta on kohdistunut ibuprofeeniin ja parasetamoliin, koska ASA:n käytön ja Reyen oireyhtymän välillä on ollut yhteys. Kun otetaan huomioon sen verrattavissa oleva antipyreettinen teho mutta parempi siedettävyysprofiili, parasetamolin, kun sitä käytetään asianmukaisesti ikään sopeutetuilla valmisteilla, pitäisi edelleen olla ensisijainen hoitomuoto lasten kuumeen hoidossa. Tällä hetkellä ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että näiden kahden kuumelääkkeen samanaikaista käyttöä voitaisiin suositella. Useimmat tulehduskipulääkkeet aiheuttavat lievää tai kohtalaista kipua lievittävää vaikutusta, lukuun ottamatta ketorolaakkia, jolla on voimakas kipua lievittävä vaikutus. Ketorolakin, ketoprofeenin, diklofenaakin ja ibuprofeenin analgeettista tehoa postoperatiivisen kivun hoidossa on tutkittu pääasiassa kerta-annoksen jälkeen > tai = 1 vuoden ikäisillä lapsilla, joille on tehty pieniä leikkauksia. Kun niitä käytettiin joko yksinään tai kaudaali- tai epiduraalipuudutuksen yhteydessä, niillä oli opioideja säästävä vaikutus ja ne olivat hyvin siedettyjä. Lukuun ottamatta ketorolaakin käyttöä lapsilla, joille tehdään nielurisaleikkaus ja joiden kohdalla postoperatiivisen verenvuodon riski on kiistanalainen, ei tulehduskipulääkkeisiin ole liittynyt lisääntynyttä perioperatiivisen verenvuodon riskiä. Tulehduskipulääkkeet ovat JIA:n ensisijainen hoitomuoto. Ne näyttävät olevan yhtä tehokkaita ja siedettyjä lukuun ottamatta ASA:ta, johon liittyy enemmän haittavaikutuksia. ASA:ta on käytetty vuosia Kawasakin taudin hoidossa, ja se on osa vakiohoitoa yhdessä suonensisäisten gammaglobuliinien kanssa. Viime aikoina kystiseen fibroosiin (CF) liittyvästä keuhkotulehduksesta on tullut tulehduskipulääkkeiden uusi kohde. Ibuprofeenista saaduista lupaavista alustavista tuloksista huolimatta moniin kysymyksiin on vastattava, ennen kuin tästä uudesta strategiasta tulee osa CF-potilaiden tavanomaista hoitoa. Yhteenvetona voidaan todeta, että tulehduskipulääkkeet alentavat tehokkaasti kuumetta, lievittävät kipua ja vähentävät tulehdusta lapsilla, ja niiden sietokyky on hyvä. Tarvitaan farmakokineettisiä tutkimuksia, jotta voidaan karakterisoida NSAID-lääkkeiden dispositiota hyvin pienillä lapsilla ja käyttää niitä järkevästi. Toistaiseksi ei ole julkaistu tutkimuksia erityisten COX-2-estäjien dispositiosta, siedettävyydestä ja tehosta lapsilla. Näistä aineista on saatava lisää kliinistä kokemusta aikuisilla, ennen kuin erityisiä COX-2:n estäjiä tutkitaan lapsilla.