Englantilais-burmalaiset sodat

Kolme sotaa käytiin Burman ja brittiläisen siirtomaaimperiumin välillä 1800-luvulla.

ESIMMÄINEN ANGLANTILAIS-BURMALAINEN SOTA VUOSINA 1824-1826

Kahdeksaatoista vuosisadan loppupuolelta lähtien burmalaiskuningas Bodawpaya (r. 1782-1817) laajensi valtakuntaansa jatkuvasti länteen. Samaan aikaan britit saivat aluevaltaa Bengalissa ja muualla Intiassa. Vuonna 1784 Bodawpaya hyökkäsi Bengalinlahden rannikolla sijaitsevaan Arakanin kuningaskuntaan ja liitti sen itselleen ja toi rajansa siihen, mistä tuli myöhemmin Brittiläinen Intia. Britannian alueelta käsin toimivat arakanilaiskapinalliset loivat jännittyneen tilanteen englantilais-burmanilaiselle rajalle, mikä johti usein rajaselkkauksiin. Burmalaiset uhkasivat hyökkäyksellä, jos britit eivät onnistuneet pysäyttämään kapinallisten tunkeutumista alueeltaan.

Kahdeksastoista vuosisadan lopulla Britannian Bengalin pohjoispuolella sijaitseva Assamin kuningaskunta oli taantumassa. Valtakunta kattoi Brahmaputran laakson Himalajalta joen suulle Bengalin tasangolle. Assamin hovin kilpailevat ryhmät kääntyivät sekä brittien että burmalaisten puoleen saadakseen apua, mikä johti brittiläiseen retkikuntaan vuonna 1792. Vuonna 1817 Assamin hovin levottomuudet johtivat uuteen avunpyyntöön, ja tällä kertaa Bodawpaya lähetti maahanhyökkäysarmeijan. Assamilaiset kukistettiin, ja maahan asetettiin burmalaismielinen pääministeri.

Kaksi vuosikymmentä aiemmin Bodawpaya oli hyökännyt Manipuriin, pieneen laaksoon Chindwin-joen länsipuolella sijoittuvaan kuningaskuntaan, ja asettanut sinne nukkeprinssin. Vuonna 1819 Manipurin prinssi vakuutti riippumattomuuttaan Burman hovista jättämällä osallistumatta Bodawpayan seuraajan Bagyidawin kruunajaisiin. Burmalaiset tunkeutuivat uudelleen ja asettivat Manipuriin pysyvän varuskunnan. Manipur muodostaisi nyt tukikohdan, josta käsin Burman sotaretket Assamiin jatkuisivat. Vuosien paikallisten levottomuuksien jälkeen Bagyidaw lähetti vuonna 1821 kenraali Mahabanulan 20 000 miehen vahvuisen armeijan kanssa vuorten yli vakiinnuttamaan burmalaisen vallan Assamissa. Vuonna 1823, kun assamilaisten vastarinta oli suurelta osin murtunut, Mahabandula perusti tukikohtansa Rangpuriin ja aloitti hyökkäykset Cachariin ja Jaintiaan. Britit puolestaan julistivat Cacharin ja Jaintjan protektoraatiksi. Brittiläinen Bengali oli nyt pohjois- ja itärajoiltaan Burman valtakunnan saartama.

Tammikuussa 1824 Mahabandula otti komennon haltuunsa Arakanissa ja aloitti sotaretken Chittagongia vastaan lopullisena tavoitteenaan Bengalin valtaaminen. Vastauksena 5. maaliskuuta 1824 britit julistivat sodan Burmalle päämajassaan Fort Williamissa Kalkutassa sijaitsevasta päämajastaan. Brittien suunnitelmana oli vetää Mahabandulan joukot pois Bengalin rajalta suorittamalla laajamittainen meriteitse tapahtuva hyökkäys Ala-Burmaan. Sir Archibald Campbellin johtama hyökkäys Rangooniin yllätti burmalaiset täysin, ja kaupunki vallattiin 10. toukokuuta 1824 ilman hyökkääjien tappioita. Uutiset Rangoonin kukistumisesta pakottivat Mahabandulan nopeaan perääntymiseen. Rangoonin brittiläiset joukot eivät sillä välin olleet voineet edetä maata ylöspäin, koska niillä ei ollut riittäviä jokikuljetuksia. Saatuaan monsuunin jälkeen täydennystä Campbell jatkoi operaatioita, ja vuonna 1825 Danubyun taistelussa Mahabandula kaatui, ja samana vuonna valloitettiin Arakan, Ala-Burma ja Tenasserim.

Toisen taistelun jälkeen tie Burman pääkaupunkiin Amarapuraan oli auki. Campbellilla oli nyt käytössään riittävät jokiliikennevälineet, ja Irrawaddya pitkin edettiin nopeasti. Brittien rauhanehdot olivat niin huikeat, että vasta kun brittiarmeija saapui Yandaboon, muutaman päivän marssin päähän Burman pääkaupungista, burmalaiset hyväksyivät ehdot. Yandabon rauhan jälkeen burmalaiset olivat luovuttaneet briteille Arakanin, Tenasserimin, Assamin ja Manipurin. Korvaus rupioina, joka vastasi yhtä miljoonaa Englannin puntaa, maksettiin sen takaamiseksi, että brittijoukot poistuvat Ala-Burmasta.

KAKSI ANGLAIS-BURMALAISTEN SOTAA VUONNA 1852

Burman kunniaton tappio ensimmäisessä sodassa ei saanut aikaan muutosta suhtautumisessa britteihin. Peräkkäiset burmalaiset kuninkaat menivät niin pitkälle, että he peruuttivat Yandabon sopimuksen ja kohtelivat kenraalikuvernöörin edustajia halveksuen. Kun kuningas Tharrawaddy oli tukahduttanut kapinat Ala-Burmassa vuosina 1838 ja 1840, hän järjesti Rangoonin vierailullaan vuonna 1841 sotilasnäytöksen, joka aiheutti suurta levottomuutta briteissä Arakanissa ja Tenasserimissa. Kuningas Pagan, joka oli tullut Tharrawaddyn seuraajaksi vuonna 1846, keskitti energiansa uskonnollisiin velvollisuuksiinsa ja jätti päivittäisen hallinnon ministeriensä hoidettavaksi. Rangoonissa tämä tarkoitti sitä, että taipumaton burmalaishallinto yhdistettynä rahanahneisiin brittikauppiaisiin loi epävakaan ilmapiirin. Vuonna 1851 jännitys purkautui, ja Rangoonin kuvernöörin ja kahden brittikauppiaan välinen pieni välikohtaus johti siihen, että kenraalikuvernööri Dalhousie lähetti Rangooniin kolme sotalaivaa, jotka pyysivät Rangooniin korvauksia.

Vaikka burmalaiset suostuivat Dalhousien vaatimuksiin, Rangoonin tilanne riistäytyi käsistä, kun laivaston laivuetta johtanut brittiläinen kommodori koki, että Rangoonin uusi kuvernööri oli kohdellut häntä epäoikeudenmukaisesti. Kommodori saartoi sataman, tuhosi kaikki Rangoonin lähistöllä olleet sota-alukset ja otti haltuunsa Burman kruunulle kuuluneen aluksen. Sota oli nyt välitön. Dalhousie lähetti burmalaisille uuden uhkavaatimuksen, jossa hän vaati korvausta sotavalmisteluista. Kun uhkavaatimuksen voimassaolo päättyi 1. huhtikuuta 1852, britit olivat jo rantautuneet Ala-Burmaan.

Tällä kertaa britit saapuivat hyvin valmistautuneina, riittävin tarvikkein ja riittävin jokikuljetuksin. Muutamassa päivässä Rangoon ja Martaban vallattiin. Kun burmalaiset eivät enää tarjonneet vastarintaa, Dalhousie päätti miehittää laajoja alueita Ala-Burmassa, jotka koostuivat pääasiassa entisestä Pegun maakunnasta, pyrkimyksenään yhdistää Arakan ja Tenasserim ja luoda vakaa ja elinkelpoinen uusi siirtomaa. Odottamatta virallista sopimusta burmalaisten kanssa Dalhousie julisti Ala-Burman liittämisen 20. joulukuuta 1852. Burman hovissa rauhanpuolue syrjäytti kuningas Paganin, ja muutama kuukausi Ala-Burman liittämisen jälkeen kruunattiin uusi kuningas Mindon. Rauhanneuvotteluissa kuningas Mindon yritti turhaan saada takaisin rikkaat teak-metsät, jotka britit olivat vieneet.

KOLMAS ANGLAIS-BURMALAINEN SOTA VUONNA 1885

1870-luvun loppupuolella, samaan aikaan kun Ranska oli lujittamassa otettaan Vietnamissa, Laosissa ja Kambodžassa, poliitikot ja virkamiehet Isossa-Britanniassa ja Intiassa alkoivat miettiä väliintuloa siihen, mitä Burman kuningaskunnasta oli jäljellä. He pelkäsivät Ranskan vaikutusvaltaa Burmassa ja suhtautuivat epäluuloisesti Burman edustustoihin Euroopan pääkaupungeissa. Samaan aikaan britit kiinnostuivat yhä enemmän mahdollisuudesta käydä kauppaa Kiinan kanssa Burman kautta. Jotkut virkamiehet pitivät Burmaa jopa ”valtatienä Kiinaan”. Merkantilististen kuninkaiden aiemmin mustasukkaisesti vartioima Burman talous avattiin brittiläiselle kaupalle.

Britannian kaupan hillitön laajeneminen merkitsi kuitenkin sitä, että burmalaiset myönnytykset brittiläisille kauppiaille eivät koskaan menneet riittävän nopeasti ja pitkälle. Brittikauppiaat kehittivät suuria intressejä Pohjois-Burman rubiinien, teakin ja öljyn kaupassa. Vuosina 1862 ja 1867 tehdyissä kauppasopimuksissa Burmaan luotiin epävirallinen imperiumi. Viimeisinä vuosina ennen kolmannen sodan alkamista Burman kruunu omaksui politiikan, jonka tavoitteena oli kehittää ystävällisiä suhteita Britannian eurooppalaisiin kilpailijoihin, kuten Ranskaan ja Italiaan. Vuonna 1878 kuningas Mindonin kuoltua hänen poikansa Thibaw nousi valtaistuimelle. Toisen kauppakiistan jälkeen vuonna 1885 ja Ranskan kasvavan vaikutusvallan pelossa Burmassa lordi Randolph Churchill, Intian ulkoministeri, päätti tunkeutua Ylä-Burmaan ja syrjäyttää Thibawin. Sota alkoi 14. marraskuuta 1885, ja kaksi viikkoa myöhemmin, lähes verettömän sotaretken jälkeen, pääkaupunki Mandalay piiritettiin ja kuningas antautui. Thibaw lähetettiin maanpakoon Intiaan, ja britit ottivat Burman hallintaansa.

sekä Burma, brittiläinen; Empire, brittiläinen.

BIBLIOGRAFIA

Hall, D.G.E. A History of South-east Asia, 4th rev. ed. London: Macmillan, 1981.

Pollak, Oliver B. Empires in Collision: Anglo-Burmese Relations in the Mid-Nineteenth Century. Westport, CT: Greenwood Press, 1979.

Wilson, Horace Hayman. Kertomus Burman sodasta vuosina 1824-25. London: W.H. Allen and Co., 1852.

.