Esiintyvyys

Relevanssi autismin kannalta:

Yhdysvaltalaisen Centers for Disease Control and Prevention -järjestön mukaan Yhdysvalloissa keskimäärin yhdellä lapsella 110:stä on autismin kirjon häiriö. Esiintyvyysarviot vaihtelevat kuitenkin osavaltioittain. Esimerkiksi New Jerseyssä autismin esiintyvyys on 1 lapsella 100:sta, mikä on häiriön korkein esiintyvyys Yhdysvalloissa1.

Autismin esiintyvyys kasvoi Kalifornian osavaltiossa 0,6 tapauksesta 1 000 syntynyttä lasta kohti vuonna 1995 4,1 tapaukseen 1 000 syntynyttä lasta kohti vuonna 20072. Tapausten piikki tapahtui kuitenkin ensin suhteellisen vaurailla alueilla. Kun tietoisuus autismikirjon häiriöstä ja palvelujen saatavuus jakautuivat tasaisemmin koko väestössä, sosioekonomiset tekijät, kuten asuinalueen vauraus, vaikuttivat vähemmän todennäköisesti siihen, että lapsi sai diagnoosin3.

On myös raportoitu autismin ”klustereista”, joissa keskimääräistä korkeammat luvut esiintyvät somalimaahanmuuttajien keskuudessa Minnesotassa ja Ruotsissa.

Eräs tutkijaryhmä havaitsi, että 7-17-vuotiaiden somalilaislasten keskuudessa autismikirjon häiriöiden esiintyvyys on Tukholmassa melkein nelinkertainen ei-somalialaisiin lapsiin verrattuna4. Minneapolisissa somalien osuus kaupungin julkisten koulujen väestöstä on 6 prosenttia, mutta he muodostavat 17 prosenttia varhaiskasvatuksen erityisoppilaista, joilla on autismi, Minnesotan osavaltion opetusministeriön tilastojen mukaan.

Autismin maailmanlaajuinen esiintyvyys:

Mielenterveyttä koskevan tietoisuuden puute, heikko lääketieteellinen infrastruktuuri ja sosiaalinen leimautuminen vaikuttavat osaltaan siihen, että monissa maissa ei tunneta kovin hyvin autismin esiintyvyyttä. Tämä vaikeuttaa esiintyvyyteen mahdollisesti vaikuttavien geneettisten, ympäristöön liittyvien ja kulttuuristen tekijöiden määrittämistä.

Ensimmäiset esiintyvyysarviot missä tahansa maassa ovat yleensä alhaisia. Tämä johtuu osittain siitä, että varhaiset tutkimukset perustuvat yleensä sairauskertomuksiin, jotka ovat usein puutteellisia ja joissain tapauksissa olemattomia. Ensimmäisessä tutkimuksessa autismin esiintyvyydestä Omanissa todettiin esimerkiksi, että koko maassa oli vain 114 lasta, joilla oli autismin kirjavuushäiriö, eli esiintyvyys oli 1,4 tapausta 10 000 lasta kohti5.

Populaatiopohjainen lähestymistapa, jossa autismin kirjavuushäiriö selvitetään henkilöistä, joilla ei ole diagnoosia, tuottaa todennäköisesti paljon suurempia lukuja. Esimerkiksi Etelä-Koreassa tehdyssä ensimmäisessä kattavassa autismitutkimuksessa todettiin, että häiriön esiintyvyys on 2,65 prosenttia, mikä on yli kaksinkertainen määrä Yhdysvalloissa raportoituihin tapauksiin verrattuna6. Kolme neljäsosaa tutkimuksessa havaituista lapsista ei ollut aiemmin saanut autismidiagnoosia, ja he saivat opetusta tavallisissa luokkahuoneissa.

Muissa maissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että tapausten määrä vaihtelee Ranskan viidestä tapauksesta 10 000:ta asukasta kohti ja Japanin 181 tapaukseen 10 000:ta asukasta kohti.

Luvut vaihtelevat myös maiden sisällä. Esimerkiksi vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että Länsi-Australiassa lapsi saa todennäköisemmin autismidiagnoosin, jos hän on esikoinen, jos hänet on synnyttänyt yli 40-vuotias nainen tai jos hän kuuluu perheeseen, jolla on korkeampi taloudellinen asema.

Tutkijat 12 maassa tekevät yhteistyötä Maailman terveysjärjestön rahoittamassa systemaattisessa katsauksessa autismin esiintyvyydestä eri puolilla maailmaa.