”Every ’never’ I ever said came true”: Transitions from opioid pills to herooin injecting

Tässä laadullisessa tutkimuksessa dokumentoidaan Philadelphiassa ja San Franciscossa asuvien käyttäjien polut heroiinin pistämiseen ennen farmaseuttista opioidipillereiden epidemiaa ja sen aikana. Aineisto kerättiin syvällisillä, puolistrukturoiduilla haastatteluilla (jotka tehtiin vuosina 2010-2012) ja jotka toteutettiin Philadelphiassa (2007-12) ja San Franciscossa (1994-2007, 2012) kadulla asuvia huumeiden käyttäjiä ja jälleenmyyjiä koskevien pidempiaikaisten osallistuvan havainnoinnin ja etnografisten tutkimusten taustaa vasten. Philadelphia ja San Francisco valittiin niiden erilaisten poliittisten talouksien, maahanmuuttomallien ja heroiinilähdetyyppien vuoksi. Philadelphiassa etnografit löysivät heroiinia ruiskuttavia, yleensä valkoihoisia käyttäjiä, jotka olivat aloittaneet opiaattien käyttöuransa reseptiopioideilla eivätkä siirtyneet muista huumeista. Sekä Philadelphiassa että San Franciscossa suurin osa haastatelluista nuorista heroiinipistoskäyttäjistä aloitti huumeidenkäytön opioidipillereillä – yleensä Percocetilla (oksikodoni ja parasetamoli), geneerisellä lyhytvaikutteisella oksikodonilla tai OxyContinilla (pitkävaikutteinen oksikodoni) – ennen kuin he siirtyivät heroiiniin, jota he käyttivät tavallisesti aluksi nenän kautta inhaloimalla (nuuskaamalla) tai polttamalla, minkä jälkeen he alkoivat käyttää heroiinia. Suurin osa Philadelphian käyttäjistä oli syntynyt kaupungissa tai sen esikaupunkialueilla ja aloittanut sekä opioidipillereiden että heroiinin käytön siellä, kun taas monet San Franciscon käyttäjistä olivat aloittaneet pillereiden ja joskus heroiinin käytön muualla ja muuttaneet kaupunkiin eri puolilta maata. Nuorempien pistoskäyttäjien siirtymismallit olivat kuitenkin samankaltaisia molemmissa kaupungeissa, mikä viittaa kehittyvään kansalliseen malliin. Sen sijaan vanhemmat käyttäjät sekä Philadelphiassa että San Franciscossa olivat todennäköisemmin siirtyneet heroiinin pistämiseen muista kuin opiaattihuumeista, kuten kannabiksesta, metamfetamiinista ja kokaiinista. Farmaseuttisten opioidien aloittajat ilmoittivat tyypillisesti siirtyneensä heroiiniin kustannussyistä ja siksi, että tarjonta oli helpommin saatavilla sen jälkeen, kun he olivat tulleet fyysisesti ja emotionaalisesti riippuvaisiksi opioidipillereistä. Monet ilmaisivat yllättyneisyytensä ja tyrmistyneisyytensä siitä, että he olivat siirtyneet nuuskaamaan ja sittemmin pistämään heroiinia. Historiallisesti ja rakenteellisesti nämä käyttäjät joutuivat opiaattien tarjonnan kahden merkittävän kehityksen risteyskohtaan: (1) opiaattipillereiden määrääminen lisääntyi yli 500 prosenttia vuosina 1997-2005, mikä johti siihen, että heroiinia vähemmän leimattujen opiaattien ohjatut toimitukset olivat helposti saatavilla, ja (2) heroiinitarjonta oli ylikuormitettu sen jälkeen, kun Kolumbiasta peräisin olevaa heroiinia tuotiin Yhdysvaltoihin 1990-luvun alussa, mikä alensi hintaa ja lisäsi puhtausastetta vähittäiskaupassa. Valtakunnallinen heroiinin käytön noususykli saattaa olla käynnissä nuorten kaupunki-, esikaupunki- ja maaseutunuorten keskuudessa, mitä ruokkii laajalle levinnyt reseptillä myytävien opioidipillereiden käyttö.