BONAPARTE (Tobias Jundt) on lintu. jota kutsutaan myös yöpapukaijaksi, isokokoinen, lentokyvytön, yöeläimenä elävä, maalla elävä papukaijalaji, joka kuuluu ylisukupuoleiseen Strigopoidea-sukuun ja jolla on hienovaraisesti pilkullinen kellanvihreä höyhenpeite, selvä kasvojen kiekko, joka muodostuu aistittavista, värähdysvärinän kaltaisista höyhenistä ja jolla on kookkaasti harmaasävyinen nokka, lyhyet sääret, kookkaat jalkaterät, suuret jalat ja suhteellisen lyhyet siivet ja häntä.
********************************************
Sveitsiläinen filosofi Loic Matter sanoi kerran: ”Minua viehättää hiljaisuus, yksinäisyys, rutiini ja itsetutkiskelu. Jos haluat olla onnellinen, älä ole kuten minä.” Kukaan ei ole ottanut tuota neuvoa enemmän sydämelleen kuin Tobias Jundt, johon jatkossa viitataan hänen nimimerkillään ”rock”: Bonaparte. Bonaparte on hiljaisuuden vastakohta – hän on liikkeellinen. Bonaparte on allerginen yksinäisyydelle – hän on johtaja. Ainoa rutiini, jota Bonaparte noudattaa, on se, ettei hänellä ole mitään rutiineja – hän on sattumanvarainen. Bonaparte käyttää röntgensilmälaseja, jotta hän näkee samanaikaisesti itseensä ja ulos itsestään. Ja sen seurauksena Bonaparte on onnellinen. Onnellinen tavatessaan sinut, onnellinen suudellessaan sinua, onnellinen kohdellessaan sinua, onnellinen syödessään sinua.
Toisin kuin Loic Matter, joka ei ole poistunut vuoristomökkinsä ulkopuolelle 23 vuoteen, Bonaparten luonnollinen tila on liike. Hänen luonnollisin toimintansa tässä tilassa ollessaan on havainnointi vuorovaikutuksen kautta. Bonaparte kerää kieliä (sekä musiikillisia että verbaalisia) kaikkialta, minne hän menee – kuten lapsi kerää simpukankuoria merenrannalla – ja on innoissaan jokaisesta uudesta löydöstä – värähtelemällä Berliinin muurin raunioista, Uuden-Seelannin melodisista linnunlauluista, venäläisen vodkan toverillisuudesta ja brooklyniläisestä breakdance-pahvista. Nauttimalla näin monenlaisista kulttuurisista konteksteista Bonaparte on kehittänyt vaivattoman taidon koodinvaihtoon, joka pitää hänen musiikkinsa arvaamattomana ja tuoreena. Vaikka hän laulaa pääasiassa englanniksi, tuntuu usein siltä, että hän kokeilee omaa omintakeista murrettaan – jossa toisto ja sanaleikit muokkaavat merkityksen joksikin, joka on täysin sujuvaa, dynaamista ja usein absurdia. Kaksi Bonaparten suurimmista hiteistä – ”Anti-Anti” ja ”Too Much” – hyödyntävät tätä merkityskäännettä niin tehokkaasti, että näennäisesti negatiiviset fraasit muuttuvat laulun arvoisiksi rallihuudoiksi. Samanlainen taika toimii ”Out of Control” -kappaleessa, joka on Bonaparten tulevan julkaisun erottuva kappale – jossa erilaiset musiikilliset ja kielelliset perinteet törmäävät niin voimakkaasti toisiinsa, että viestin ”No Food, No Guns, Control” (Ei ruokaa, ei aseita, kontrollia) kiireellisyys muuttuu tarttuvasti yleismaailmalliseksi.
Samoin kuin hän kerää kieliä jatkuvassa liikkeissään, Bonaparte kerää myös salaliittolaisia, yhteistyökumppaneita, innokkaita kannattajia ja mikä tärkeintä, ystäviä. Hänen kiihkeää live-esitystään koristaa joukko taidokkaasti puvustettuja tanssijoita. Videokuvaajat nousevat pimeistä editointikarkeloistaan luodakseen upeita Bonaparte-videoita (kuten Into the Wild -videoklippi, joka vangitsee kauniisti päivän shanghailaisen katutaiteilijan ja hänen apina-avustajansa elämässä). Niin insinöörit kuin muusikotkin ottavat nopeasti vastaan kutsun nauhoittaa tältä viehättävän oudolta matkaajalta. Näin kävi myös uuden, samannimisen Bonaparte-albumin äänityksissä Brooklynissa, New Yorkissa. Sattumanvaraisen tapaamisen ja muutaman drinkin jälkeen Bonaparte lyöttäytyi rennosti yhteen Andy Baldwinin kanssa nauhoittaakseen kokonaisen albumin – jossa rumpuja soitti Philadelphiasta kotoisin oleva Christopher Powell ja jopa Brooklynin räppäri/artisti Tim Fite esiintyi. Jos kuuntelee tarkkaan, kappaleiden nuottien välissä voi kuulla äänen kulkeneen matkan ja solmittavan elinikäisiä ystävyyssuhteita.
Kokeilun vuoksi lähetin kopion uudesta Bonaparte-albumista Loic Matterille nähdäkseni, mitä hän sanoisi siitä. Yllättäen hän vastasi näin: ”Tunsin Tobias Jundtin, jota kutsut Bonaparteksi, kun hän oli vasta poika. Hänen perheensä asui Troemlissa – aivan tien varrella minusta. Hän koputti eräänä päivänä ovelleni ja kysyi, oliko minulla juustoa. Hän oli aika omituinen olento, mutta meillä oli yhteinen mieltymys Gruyere-juustoon. Minua ilahduttaa kuulla, että hän ei ole lakannut etsimästä juustoa.”
BONAPARTE on sveitsiläisen tuottajan ja lauluntekijän Tobias Jundtin berliiniläinen aivolapsi – eklektinen energiaseinä, joka koostuu romanttisista garage-punk-kitaroista, homehtuneista analogisista syntetisaattoreista, mummosi lempirummuista ja salamyhkäisestä sanailusta. Jundt nousi bilepääkaupungin underground-klubikulttuurista vuonna 2006 ja kehittyi hurjaksi rock’n’roll-folk-punk-troup de force -yhtyeeksi, joka kiertää laajasti ympäri maailmaa esiintyen mm. festivaaleilla kuten Rock Am Ring, Rock Im Park, Hurricane/Southside, Lollapalooza, Dour, SXSW, Sziget, Melt, Montreux, Exit, St. Gallen ja Roskilde. (koko livehistoria ks. https://bonaparte.cc/tour/)
DISKOGRAFIA ALBUMIT
2016 – The Return Of Stravinsky Wellington (Studioalbumi)
2014 – Bonaparte (Studioalbumi)
2012 – Sorry, We’re Open (Studioalbumi)
2011 – 0110111 – Quantum Physics & A Horseshoe (DVD)
2010 – My Horse Likes You (Studioalbumi)
2008 – Too Much (Studioalbumi)
DISCOGRAPHY REMIXES/SOUNDTRACKS
2015 – Becks Letzter Sommer (OST Album)
2013 – Manana Forever & Quarantine (10″ Remixes)
2011 – Rave Rave Rave Rave (10″ Remixes)
2010 – Computer In Love (10″ Remixes)
2009 – Remuched (Remix Album)