FDA hyväksyi GSK:n BENLYSTAn ensimmäisenä lääkkeenä aktiivista lupusnefriittiä sairastaville aikuispotilaille Yhdysvalloissa

Vain medialle ja sijoittajille

Vapautettu: Lontoo, Iso-Britannia

Hyväksyntä perustuu lähes 10 vuoden lupuskokemukseen

GlaxoSmithKline plc (LSE/NYSE: GSK) ilmoitti, että Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) on hyväksynyt BENLYSTAn (belimumabi) aktiivista lupusnefriittiä (LN) sairastavien aikuispotilaiden, jotka saavat tavanomaista lääkehoitoa, hoitoon. Lupusnefriitti on systeemisen lupus erythematosuksen (SLE), lupuksen yleisimmän muodon, aiheuttama vakava munuaistulehdus, joka voi johtaa loppuvaiheen munuaistautiin, joka vaatii dialyysiä tai munuaisensiirtoa. Hyväksyntä laajentaa nykyistä käyttöaihetta Yhdysvalloissa siten, että se kattaa sekä SLE:n että LN:n sekä laskimonsisäisten että ihonalaisten formulaatioiden osalta.

Tohtori Hal Barron, GSK:n tieteellinen johtaja ja R&D:n johtaja, sanoi: ”Noin 40 prosentille potilaista, joilla on systeeminen lupus erythematosus, kehittyy lupusnefriitti, joka aiheuttaa tulehduksen munuaisissa ja voi johtaa loppuvaiheen munuaissairauteen. BENLYSTA on ensimmäinen lääke, joka on hyväksytty systeemisen lupuksen ja aktiivista lupusnefriittiä sairastavien aikuisten hoitoon, mikä on tärkeä edistysaskel tätä parantumatonta autoimmuunisairautta sairastavien potilaiden hoidossa.”

FADAn hyväksyntä aktiivista LN:ää sairastaville aikuispotilaille on seurausta läpimurtohoitoluokituksesta ja prioriteettitarkastelusta, ja se perustuu positiivisiin tuloksiin BLISS-LN-tutkimuksessa (Efficacy and Safety of Belimumab in Adult Patients with Active Lupus Nephritis) ja tyydyttämätön hoidon tarpeeseen kyseisessä potilassukupolvessa. BLISS-LN-tutkimus on suurin ja pisin aktiivisessa LN:ssä tehty vaiheen 3 tutkimus, johon osallistui 448 aikuispotilasta. Tutkimus saavutti ensisijaisen päätetapahtumansa osoittaen, että tilastollisesti merkitsevästi useampi potilas saavutti primaarisen tehollisen munuaisvasteen (PERR) kahden vuoden (tai 104 viikon) kuluttua, kun aikuisilla aktiivista LN:ää sairastavilla potilailla, jotka saivat BENLYSTA-hoitoa ja vakiohoitoa, verrattuna lumelääkkeeseen ja vakiohoitoon (43 % vs. 32 %, todennäköisyyssuhde (95 %:n indeksiosuus (95 %:n indeksiosuus (95 %:n indeksiosuus (95 %:n indeksiosuus (95 % CI)) oli 1,55 (1,04, 2,32)), p = 0,0311. Tilastollinen merkitsevyys lumelääkkeeseen verrattuna saavutettiin kaikissa neljässä tärkeässä toissijaisessa päätetapahtumassa, mukaan lukien täydellinen munuaisvaste ja aika munuaistapahtumaan tai kuolemaan. Turvallisuustulokset ovat sopusoinnussa BENLYSTAn tunnetun turvallisuusprofiilin kanssa.

Tohtori Richard Furie, reumatologian osaston ylilääkäri ja professori Feinstein Institutes for Medical Research -laitoksessa Northwell Healthissä ja BLISS-LN-tutkimuksen johtava tutkija, kommentoi: ”Olemme jo pitkään pyrkineet parantamaan lupusnefriittipotilaiden hoitotuloksia. Niiden neljän vuosikymmenen aikana, jolloin olen hoitanut lupuspotilaita, emme ole pystyneet saavuttamaan remissiota kuin vain kolmanneksella lupusnefriittipotilaista, ja kaikista ponnisteluistamme huolimatta 10-30 prosenttia lupusnefriittipotilaista etenee edelleen loppuvaiheen munuaistaudiksi. BLISS-LN-tutkimuksen tiedot osoittavat, että vakiohoitoon lisätty BENLYSTA ei ainoastaan lisännyt hoitovasteiden määrää kahden vuoden aikana, vaan se myös esti munuaissairauden pahenemisen aktiivista lupusnefriittiä sairastavilla potilailla verrattuna pelkkään vakiohoitoon. Siksi on ilahduttavaa nähdä vuosikymmenien tutkimustyön tulokset.”

Tohtori Brad Rovin, Ohio State University Wexner Medical Centerin nefrologian osaston johtaja ja kliinisen tutkimuksen hallintakeskuksen lääketieteellinen johtaja, kommentoi: ”Lupusnefriittipotilaiden hoidon yleistavoitteena on viivästyttää munuaisten korvaushoitojen, kuten dialyysin ja elinsiirron, tarvetta. BLISS-LN-tutkimus osoitti, että BENLYSTA-hoidon lisääminen vakiohoitoon lisäsi merkittävästi PERR-arvoa ja että potilaiden riski saada munuaistapahtuma pieneni 49 prosenttia. Minua rohkaisee edistyminen lupusnefriitin hoidossa.”

Tietoa BLISS-LN-tutkimuksesta
BLISS-LN on 104 viikkoa kestävä, satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumelääkekontrolloitu vaiheen 3, 104 viikon mittainen, hyväksynnän jälkeinen sitoutumistutkimus, jossa arvioidaan laskimonsisäisesti (IV) annettavan BENLYSTA-valmisteen (BENLYSTA 10 mg/kg) ja vakiohoidon (mykofenolaattimofetiili induktio- ja ylläpitohoitona) tehoa ja turvallisuutta, tai syklofosfamidi induktiohoitona, jota seuraa atsatiopriini ylläpitohoitona, sekä steroidit) verrattuna lumelääkkeeseen ja vakiohoitoon aikuispotilailla, joilla on aktiivinen LN. Aktiivinen LN varmistettiin munuaisbiopsialla seulontakäynnin yhteydessä käyttäen vuoden 2003 International Society of Nephrology/Renal Pathology Societyn kriteerejä viimeisten 6 kuukauden aikana, ja kliinisesti aktiivinen munuaistauti vaati induktiohoitoa.

Lupusnefriitistä (LN)
Systeeminen lupus erythematosus (SLE), joka on lupuksen yleisin muoto, on krooninen, parantumaton autoimmuunisairaus, johon liittyy erilaisia oireita, jotka voivat vaihdella ajan mittaan, kuten kivuliaita tai turvonneita niveliä, voimakasta väsymystä, selittämätöntä kuumeilua, ihottumaa ja elinvaurioita. Lupusnefriitissä (LN) SLE aiheuttaa munuaistulehduksen (turvotusta tai arpeutumista) pienissä verisuonissa, jotka suodattavat jätteitä munuaisissa (glomerulukset) ja joskus munuaisissa, hyökkäämällä niitä vastaan kuin tautia vastaan. LN voi johtaa loppuvaiheen munuaistautiin, joka edellyttää munuaisdialyysiä tai elinsiirtoa. Huolimatta parannuksista sekä diagnosoinnissa että hoidossa viime vuosikymmeninä, LN on edelleen huonon ennusteen indikaattori., LN:n ilmenemismuotoja ovat muun muassa proteinuria, seerumin kreatiniinin kohoaminen ja virtsan laskeuman esiintyminen.

Tietoa BENLYSTAsta (belimumabi)
BENLYSTA, BLyS-spesifinen inhibiittori, on inhimillinen monoklonaalinen vasta-aine, joka sitoutuu liukoiseen BLyS:ään. BENLYSTA ei sitoudu suoraan B-soluihin. Sitouttamalla BLyS:ää BENLYSTA estää B-solujen, myös autoreaktiivisten B-solujen, selviytymistä ja vähentää B-solujen erilaistumista immunoglobuliineja tuottaviksi plasmasoluiksi. Se hyväksyttiin ensimmäisen kerran vuonna 2011, ja se on ensimmäinen ja ainoa biologinen lääke, joka on hyväksytty sekä SLE:n että LN:n hoitoon yli 50 vuoteen.

Jatkossa esitetyt tiedot perustuvat BENLYSTA:n USA:n lääkemääräysohjeeseen vain myyntiluvan saaneissa käyttöaiheissa. Katso kaikki BENLYSTAa koskevat merkityt turvallisuustiedot täydellisestä lääkemääräyksestä.

käyttöaihe

BENLYSTA on tarkoitettu ≥5-vuotiaille potilaille, joilla on aktiivinen, autovasta-ainepositiivinen systeeminen lupus erythematosus (SLE) ja jotka saavat tavanomaista hoitoa, sekä ≥18-vuotiaille potilaille, joilla on aktiivinen lupusnefriitti ja jotka saavat tavanomaista hoitoa. Ihonalainen (SC) formulaatio on hyväksytty ≥18-vuotiaille potilaille. BENLYSTAa ei suositella potilaille, joilla on vaikea aktiivinen keskushermostolupus tai yhdessä muiden biologisten lääkkeiden kanssa.

TÄRKEÄT TURVALLISUUSTIEDOT

VALMISTELUOHJEET
Edellinen anafylaksia BENLYSTAn käytön yhteydessä.

VAROITUKSET JA VAROTOIMENPITEET
Vaikeat infektiot: Vakavia ja joskus kuolemaan johtaneita infektioita on raportoitu potilailla, jotka saavat immunosuppressiivisia aineita, mukaan lukien BENLYSTA. Vakavien infektioiden esiintyvyys oli samanlainen BENLYSTAa ja lumelääkettä saaneilla potilailla, kun taas kuolemaan johtaneita infektioita esiintyi useammin BENLYSTAlla. BENLYSTA IV:llä hoidettujen SLE:tä sairastavien aikuisten yleisimpiä vakavia infektioita olivat keuhkokuume, virtsatieinfektio, selluliitti ja keuhkoputkentulehdus. Käytä varovaisuutta potilailla, joilla on vakavia tai kroonisia infektioita, ja harkitse hoidon keskeyttämistä potilailla, joilla on uusi infektio.

Progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia (PML): JC-virukseen liittyvän PML:n tapauksia, jotka johtivat neurologisiin vajaatoimintoihin, mukaan lukien kuolemaan johtaneet tapaukset, on raportoitu SLE:tä sairastavilla potilailla, jotka saivat immunosuppressantteja, mukaan lukien BENLYSTA. Jos PML varmistuu, harkitse immunosuppressiivisen hoidon, mukaan lukien BENLYSTA, lopettamista.

Yliherkkyysreaktiot (mukaan lukien anafylaksia): Akuutteja yliherkkyysreaktioita, mukaan lukien anafylaksia (esim. hypotensio, angioedeema, urtikaria tai muu ihottuma, kutina ja hengenahdistus) ja kuolema, on raportoitu, myös potilailla, jotka ovat aiemmin sietäneet BENLYSTAa. Yleensä reaktioita esiintyi tuntien kuluessa infuusiosta, mutta niitä voi esiintyä myöhemmin. Ei-akuutteja yliherkkyysreaktioita (esim. ihottumaa, pahoinvointia, väsymystä, myalgiaa, päänsärkyä ja kasvojen turvotusta) esiintyi tyypillisesti jopa viikon ajan infuusion jälkeen. Potilailla, joilla on aiemmin ollut useita lääkeallergioita tai merkittäviä yliherkkyysreaktioita, voi olla suurentunut riski. BENLYSTA SC:llä systeemiset yliherkkyysreaktiot olivat samankaltaisia kuin infuusiotutkimuksissa.

Hoitohenkilökunnan on seurattava potilaita infuusion antamisen aikana ja sen jälkeen ja oltava valmis hallitsemaan anafylaksiaa; anafylaksian hoito on keskeytettävä välittömästi, jos vakava reaktio ilmenee. Esilääkitys voi lieventää tai peittää yliherkkyysreaktiota. Neuvo potilaita yliherkkyysoireista ja ohjeista heitä hakeutumaan välittömästi lääkärin hoitoon, jos reaktio ilmenee.

Infuusioreaktiot: Vakavia infuusioreaktioita (esim. bradykardia, myalgia, päänsärky, ihottuma, urtikaria ja hypotensio) raportoitiin aikuisilla. Hoitohenkilökunnan on seurattava potilaita ja hoidettava reaktioita, jos niitä ilmenee. Esilääkitys voi lieventää tai peittää reaktiota. Jos infuusioreaktio kehittyy, hidasta tai keskeytä infuusio.

Depressio ja itsetuhoisuus:. Aikuisten tutkimuksissa psykiatrisia tapahtumia raportoitiin useammin BENLYSTA IV:llä liittyen pääasiassa masennukseen liittyviin tapahtumiin, unettomuuteen ja ahdistuneisuuteen; vakaviin psykiatrisiin tapahtumiin kuului vakava masennus ja itsetuhoisuus, mukaan lukien 2 loppuun saatettua itsemurhaa. BENLYSTA SC -tutkimuksessa ei raportoitu vakavia masennukseen liittyviä tapahtumia tai itsemurhia. Ennen BENLYSTA-hoidon lisäämistä on arvioitava potilaiden masennus- ja itsemurhariski ja seurattava heitä hoidon aikana. Ohjeista potilaita/huoltajia ottamaan yhteyttä terveydenhuoltohenkilökuntaan, jos heillä ilmenee uutta tai pahenevaa masennusta, itsemurha-ajatuksia tai muita mielialan muutoksia.

Maligniteetti: BENLYSTAn vaikutusta pahanlaatuisten kasvainten kehittymiseen ei tunneta; sen vaikutusmekanismi saattaa lisätä pahanlaatuisten kasvainten riskiä.

Immunisaatio: Eläviä rokotteita ei tule antaa 30 päivään ennen BENLYSTAa tai samanaikaisesti sen kanssa, koska kliinistä turvallisuutta ei ole varmistettu.

Käyttö biologisten hoitojen kanssa: BENLYSTAa ei ole tutkittu eikä sitä suositella käytettäväksi yhdessä muiden biologisten hoitojen kanssa, mukaan lukien B-solujen kohdehoidot.

HAITTAVAIKUTUKSET:
Aikuisten SLE:n kliinisissä tutkimuksissa yleisimmät vakavat haittavaikutukset olivat vakavia infektioita, BENLYSTA IV 6,0 % (lumelääke 5,2 %), joista osa oli kuolemaan johtaneita infektioita BENLYSTA IV 0,3 % (lumelääke 0,1 %). Haittavaikutukset, joita esiintyi ≥ 3 %:lla aikuisista ja ≥ 1 % enemmän kuin lumelääkkeellä: pahoinvointi 15 % (12 %); ripuli 12 % (9 %); pyreksia 10 % (8 %); nenänielutulehdus 9 % (7 %); keuhkoputkentulehdus 9 % (5 %); unettomuus 7 % (5 %); raajakipu 6 % (4 %); masennus 5 % (4 %); migreeni 5 % (4 %); nielurisatulehdus 5 % (3 %); rakkotulehdus 4 % (3 %); leukopenia 4 % (2 %); viruksen aiheuttama gastroenteriitti 3 % (1 %).

Aikuispotilailla, joilla oli aktiivinen lupusnefriitti, vakavia infektioita esiintyi 14 %:lla BENLYSTA IV -valmistetta saaneista potilaista (lumelääke 17 %), joista osa oli kuolemaan johtaneita infektioita, BENLYSTA 0,9 % (lumelääke 0,9 %). Haittavaikutukset, joita esiintyi ≥ 3 %:lla aikuisista ja ≥ 1 %:lla enemmän kuin lumelääkkeellä, vastasivat BENLYSTA IV:n tunnettua turvallisuusprofiilia SLE-potilailla.

Haittavaikutukset ≥ 5-vuotiailla lapsipotilailla, jotka saivat BENLYSTA IV:tä, vastasivat aikuisilla havaittuja haittavaikutuksia.

BENLYSTA SC:n havaittu turvallisuusprofiili aikuisilla vastasi BENLYSTA IV:n tunnettua turvallisuusprofiilia lukuun ottamatta injektiokohdan paikallisia reaktioita.

KÄYTTÖ ERITYISRYHMISSÄ
Raskaus: Raskaana olevista naisista ei ole riittävästi tietoja sen selvittämiseksi, liittyykö lääkkeeseen riski suuriin synnynnäisiin epämuodostumiin tai keskenmenoon. Riski-hyötyarvioinnin jälkeen, jos ehkäisy on perusteltua, hedelmällisessä iässä olevien naisten on käytettävä ehkäisyä hoidon aikana ja ≥4 kuukauden ajan viimeisen hoidon jälkeen.

Raskaudenrekisteri: Terveydenhuollon ammattilaisia kannustetaan rekisteröimään potilaat ja raskaana olevia naisia kannustetaan rekisteröitymään itse soittamalla numeroon 1-877-681-6296.

Laktointi: Tietoja belimumabin esiintymisestä ihmismaidossa, vaikutuksista imetettävään lapseen tai vaikutuksista maidontuotantoon ei ole saatavilla. Harkitse imetyksen kehitys- ja terveyshyötyjä suhteessa äidin kliiniseen BENLYSTA-tarpeeseen ja mahdollisiin haitallisiin vaikutuksiin imetettävälle lapselle tai äidin perussairaudesta johtuviin mahdollisiin haittavaikutuksiin.

Pediatrinen käyttö: Turvallisuutta ja tehoa ei ole osoitettu BENLYSTA IV:n osalta SLE-potilailla, jotka ovat <5-vuotiaita, ja aktiivisilla LN-potilailla, jotka ovat <18-vuotiaita, eikä BENLYSTA SC:n osalta BENLYSTA:n osalta SLE:n ja SLE- ja LN:n piiriin kuuluvilla potilailla, jotka ovat alle 9588>18-vuotiaita.

GSK:n sitoutuminen immunologiaan
GSK on keskittynyt tutkimaan ja kehittämään lääkkeitä immuunivälitteisiin sairauksiin, kuten lupukseen ja nivelreumaan, jotka aiheuttavat potilaille ja yhteiskunnalle merkittävän terveysrasitteen. Maailman johtavat tutkijamme keskittyvät tutkimuksessaan immuunijärjestelmän biologiaan tavoitteenaan kehittää immunologiaan perustuvia lääkkeitä, joilla on mahdollisuus muuttaa tulehdussairauksien kulkua. Ainoana yhtiönä, jolla on biologinen hoito, joka on hyväksytty aikuisten ja lasten lupukseen, GSK on edelläkävijä, joka auttaa potilaita ja heidän perheitään hallitsemaan tätä kroonista, tulehduksellista autoimmuunisairautta. Tavoitteenamme on kehittää mullistavia lääkkeitä, jotka voivat muuttaa tulehdussairauden kulkua, jotta ihmiset voisivat elää parhaan päivänsä, joka päivä.

Tietoa GSK:sta
GSK on tiedejohtoinen maailmanlaajuinen terveydenhuoltoyhtiö, jolla on erityinen tarkoitus: auttaa ihmisiä tekemään enemmän, voimaan paremmin ja elämään pidempään. Lisätietoja on osoitteessa www.gsk.com/about-us.

Varoituslausuma tulevaisuutta koskevista lausunnoista
GSK varoittaa sijoittajia siitä, että kaikkiin GSK:n tulevaisuutta koskeviin lausumiin tai ennusteisiin, mukaan lukien tässä tiedotteessa esitetyt lausumat, liittyy riskejä ja epävarmuustekijöitä, jotka voivat aiheuttaa sen, että todelliset tulokset poikkeavat olennaisesti ennustetuista. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa ne, jotka on kuvattu yhtiön vuoden 2019 vuosikertomuksen Form 20-F kohdassa 3.D ”Riskitekijät” ja jotka on esitetty GSK:n kolmannen vuosineljänneksen tulosten kohdassa ”Tärkeimmät riskit ja epävarmuustekijät”, sekä COVID-19-pandemian mahdolliset vaikutukset.

National Kidney Foundation, Lupus and Kidney Disease (Lupus Nephritis). Saatavilla osoitteessa https://www.kidney.org/atoz/content/lupus

Gordon C, Hayne D, Pusey C, et al. European Consensus Statement on the Terminology used in the Management of Lupus Glomerulonephritis. Lupus 2009;18:257-26.

Waldman M ja Appel GB. Update of the Treatment of Lupus Nephritis. Kidney International 2006;70:1403-1412.