Frontiers in Psychology

Kiintymyssuhde on syvä ja kestävä emotionaalinen side, joka yhdistää ihmisen toiseen yli ajan ja paikan (Bowlby, 1969; Ainsworth, 1973). Bowlby katsoi, että lasten suhde äitiinsä on tärkeä heidän sosiaalisen, emotionaalisen ja kognitiivisen kehityksensä kannalta. Erityisesti hän korosti varhaisen äidistä irtautumisen ja siihen liittyvien traumaattisten kokemusten sekä myöhemmän sopeutumattomuuden välisen yhteyden merkitystä. Hänen kiintymyssuhdeteoriansa tarjoaa kehyksen, jonka avulla voidaan selittää, miten vanhemman ja lapsen välinen suhde syntyy ja vaikuttaa myöhempään kehitykseen, ja siitä tulee lapsen sosiaalis-emotionaalisen sopeutumisen ja kognitiivisen kasvun keskeinen määrittäjä (Belski ja Fearon, 2002; Bernier ja Meins, 2008).

Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana kiintymyssuhdeteorialla oli tärkeä rooli arvioinnin, interventioiden ja psykoterapian alalla, ja se on perustana monenlaisille erilaisille näkökulmille ja käytännöille. Muun muassa jotkin tällaisista näkökulmista ja käytännöistä erottuvat merkityksellisten seuraustensa ja vaikutustensa vuoksi, kuten (1) traumaattisten tai laiminlyötyjen siteiden rooli varhaisiin hoitajiin; (2) potilaan kiintymyssuhdemallin, kiintymyssuhdepuolustusten ja affektien säätelyn laadun arvioinnin tärkeys, jotta voidaan suunnitella sekä yksilöllisiä terapioita että dyadisia/triadisia interventioita, joiden tarkoituksena on edistää psykologista kehittymistä ja hyvinvointia lapsilla ja aikuisilla; (3) läheisen, intensiivisen, emotionaalisen ja johdonmukaisen terapeuttisen hoitosuhteen antamisen tärkeys potilaan hoidon suhteen suhteen suhteen kannalta (Wallin, 2007). Kiintymyssuhdeteorian puitteissa työskentelyn perimmäisenä tavoitteena on luoda interventioissa tai psykoterapeuttisessa hoidossa uudelleen kiintymyssuhdekokemus, ”joka korvaa ainakin jossain määrin sen, mitä asiakas jäi ensimmäisellä kerralla vaille” (Wylie ja Turner, 2011, s. 1). Viime vuosina kiintymyssuhteen ja neurotieteen välinen integraatio on korostanut sitä, kuinka ”tietynlaisen erikoistuneen ihmissuhteen ja virittyneen yhteyden taito ei ainoastaan auta ihmisiä tuntemaan oloaan paremmaksi, vaan muuttaa syvästi myös heidän aivojensa fyysistä toimintaa ja rakennetta” (Schore ja Schore, 2008, 2010; Wylie ja Turner, 2011, s. 1). 17; Schore ja Newton, 2012).

Tämä E-kirja on mielenkiintoinen kokoelma alkuperäisiä teoreettisia malleja, sekä kliinisissä että ei-kliinisissä populaatioissa tehtyjä empiirisiä tutkimuksia ja yksittäisiä tapaustutkimuksia, jotka antavat näyttöä tarpeesta siirtää psykologista ymmärrystä kohti kiintymyssuhdeteorian kehystä. Kaikissa papereissa on joitakin yhteisiä asioita: Toiseksi päätavoitteena on aina käyttää näitä kiintymyssuhteen käsitteitä monimenetelmällisessä arvioinnissa, jolla voidaan vahvistaa tulosten ja tulkintojen inkrementaalista validiteettia; ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, tarve ottaa huomioon paitsi globaalit kiintymyssuhdeluokitukset (turvallinen, hylkäävä, huolestunut ja järjestäytymätön) myös implisiittiset ulottuvuudet, jotka johtavat tällaiseen yleiseen luokitteluun, kuten mielen johdonmukaisuus, reflektiivinen toiminta, todisteet turvallisesta lähtökohdasta, toimintakyky, puolustusmekanismit: kaikki nämä ulottuvuudet voivat tarjota merkityksellisempää tietoa potilaan sisäisestä maailmasta. Koska jokainen kiintymyssuhdemalli esiintyy ainutlaatuisella tavalla, syvällisempi tieto sen toiminnasta voisi tarjota kliinikoille yksilöllisen tulkinta-avaimen kullekin yksittäiselle potilaalle, mikä auttaisi luomaan synkronoidun ja reagoivan yhteyden, jotta voitaisiin tarjota toinen mahdollisuus turvallisen perustan rakentamiseen (Wylie ja Turner, 2011).

E-kirja alkaa mielenkiintoisella kirjoituksella, jonka on kirjoittanut Schore (2014) ja jossa kirjoittaja ehdottaa interpersoonallisen neurobiologisen teoreettisen mallin varhaista sosio-emotionaalista kehitystä kuvaavaa teoriapohjaista mallia, joka koskisi sekä tyypillistä että a-tyypillistä (autistista) lapsen kehitystä. Käsikirjoitus on omaperäinen työ, joka on linjassa Schoren panoksen kanssa affektiivisen vuorovaikutussäätelyn ja neurotieteen alalla, ja siinä ehdotetaan, miten varhaiskehityksen oikeiden aivojen sosiaalisia ja emotionaalisia toimintoja käsittelevä viimeaikainen kirjallisuus voi paitsi kuroa umpeen kiintymyssuhteen ja autismin erilliset maailmat, myös helpottaa varhaisen puuttumisen tehokkaampia kiintymyssuhde- ja autismimalleja.

Seuraavaksi on vuorossa sarja alkuperäistutkimuksia äidin ja lapsen välisestä vuorovaikutussuhteesta: näissä artikkeleissa keskitytään äidin ja lapsen välisen vuorovaikutussuhteen vaikutusten selvittämiseen riskiperheiden kohdalla (De Falco et al., 2014), äideissä, jotka esittivät käsittelemättömän trauman (Iyengar ym., 2014), ja huumeriippuvaisissa äideissä, jotka majoittuivat terapeuttiseen yhteisöön lastensa kanssa (De Palo ym., 2014). Monimenetelmällisessä arviointikehyksessä nämä artikkelit antavat oivaltavia viitteitä sekä interventio-ohjelmien sisällyttämiskriteereistä että hoidon suunnittelusta vanhemmuuden taitojen tukemiseksi näissä erityisissä äiti-lapsi-dyadeissa.

Kahdessa muussa artikkelissa esitellään alkuperäistutkimusta, jossa keskitytään kiintymyssuhteen arvioimiseen ihmisillä, joilla on syömishäiriö tai syömishäiriö, käyttäen aikuisten aikuisten kiintymyssuhteen projektiivista kuvajärjestelmää (Adult Attachment Projective Picture System) (George ja West, 2012). Delvecchio et al. (2014) paperi kuvaa uutta kiintymyssuhteen käsitteellistä mallia, jolla pyritään ymmärtämään puolustavan syrjäytymisen roolia varhaisten ihmissuhteiden kehityksessä. Tällainen malli liittyy anoreksian oireiden myöhempiin ilmenemismuotoihin. Mazzeschin ym. (2014) käsikirjoitus osoitti isän ja äidin kiintymyssuhteen aseman roolin lapsuusiän lihavuuden synnyssä ja ylläpitämisessä. Aiempien artikkelien mukaisesti näissä kahdessa kirjoituksessa ehdotetaan oivaltavia vaikutuksia myös ennaltaehkäisyyn ja kliinisiin interventioihin.

Tämän osion jälkeen seuraa joukko todella mielenkiintoisia kliinisiä tapaustutkimuksia, jotka perustuvat enimmäkseen aikuisten kiintymyssuhteen projektiivisen kuvajärjestelmän (Adult Attachment Projective Picture System) käyttöön yhdessä muiden validoitujen ja tehokkaiden välineiden kanssa, ja niissä ehdotetaan tärkeitä kiintymyssuhteeseen perustuvia suosituksia interventioihin. Ensinnäkin Georgen ja Buchheimin (2014) käsikirjoitus osoittaa AAP:n käytön edut traumatisoituneen potilaan arvioinnissa sairaalahoidossa. He esittävät tapaustutkimuksen havainnollistamaan niitä AAP:n osia, jotka ovat erityisen merkityksellisiä psykodynaamisen käsitteistön kannalta. Pazzagli et al. (2014) esittelevät tapauksen, jossa raportoidaan korkeasta vanhempien välisestä konfliktista AAP:n ja Circle of Security Parenting (COS-P) -menetelmän käytön avulla; kirjoittajat tarjoavat erityisiä kliinisiä ja kontekstuaalisia viitteitä COS-P:n soveltamiseksi. Salcuni et al. (2014) laatimassa artikkelissa AAP:stä, Symptom Check List 90 Revised (SCL-90-R) ja Shedler-Westen Assessment Procedure (SWAP-200) -arviointimenettelystä koostuvaa kliinistä patteristoa käytettiin nuoren aikuisen paniikkihäiriöpotilaan psykoterapian ennakko- ja jälkiarviointivaiheessa; kirjoittajat esittivät syyt siihen, miksi he ottivat käyttöön psykodynaamisen lähestymistavan, jossa kiinnitettiin erityishuomiota kiintymyssuhdeteoreettiseen asenteeseen, jonka he katsoivat olevan valintakeino tälle potilasta varten. Mukana oli myös omaperäinen tulkinta psykoterapian muutoksesta psykodynaamisen diagnostiikan käsikirjan (PDM) avulla.

Johtopäätöksenä Pacen (2014) mielipidekirjoitus valottaa ystävä- ja perhehaastattelun (Friend and Family Interview, FFI; Steele ja Steele, 2005; Steele et al. julkaisematon käsikirjoitus), uudenlainen menetelmä, joka on kehitetty nuorten yksilöiden sisäisten suhteiden arvioimiseksi ja jota käytetään usein adoptoitujen näytteiden kanssa, ja huomauttaa, että on tarpeen ottaa huomioon paitsi globaalit kiintymyssuhdeluokitukset (turvallinen, hylkäävä, huolestunut ja epäjärjestäytynyt) myös muut tärkeät FFI-ulottuvuudet (johdonmukaisuus, reflektiivinen toiminto, todisteet turvallisesta perustasta jne.), jotka voisivat tarjota merkityksellisempää tietoa adoptiolasten sisäisestä maailmasta.

Erittely eturistiriidoista

Tekijä vakuuttaa, että tutkimus tehtiin ilman kaupallisia tai taloudellisia suhteita, jotka voitaisiin tulkita mahdolliseksi eturistiriidaksi.

Kiitokset

Tämän pääkirjoituksen lopussa haluan kiittää Frontiersin henkilökuntaa ja tohtori Castelnuovoa siitä mahdollisuudesta, jonka he antoivat minulle. Erityinen huomionosoitus kuuluu kaikille kirjoittajille, jotka suostuivat osallistumaan tähän aiheeseen omaperäisillä panoksillaan, ja kaikille arvioijille, jotka edistivät tutkimuksen ja käsikirjoitusten laatua täsmällisillä kommenteillaan. Lopuksi erityinen kiitos kuuluu tohtori Diana Miconille ja tohtori Gea Calcagnolle heidän arvokkaasta työstään sekä ystävällisestä ja ammattitaitoisesta yhteistyöstä tässä kiinnittymistä käsittelevässä erikoisnumerossa.