Gastro-Bismol/Gastro-Bismol L

Farmakologia: Farmakodynamiikka: Vismuttisubsalisylaatti on kolmenarvoisen vismutin ja salisyylihapon liukenematon suola, jossa kussakin molekyylissä on 42 % salisylaattia ja 58 % vismuttia. Vismuttiyhdisteillä on osoitettu olevan lukuisia vaikutuksia ruoansulatuskanavassa, mukaan lukien antibakteerinen aktiivisuus, mahalaukun limakalvoa suojaavat vaikutukset, haavaumapohjan ja liman sitominen sekä sappihappojen sitominen.
Vismutti-subsalisylaatilla näyttäisi olevan antisekretorisia ja antimikrobisia vaikutuksia in vitro, ja se saattaa antaa jonkin verran tulehdusta ehkäiseviä vaikutuksia. Salisylaattiosa tuottaa antisekretoriset ja anti-inflammatoriset vaikutukset, kun taas vismuttiosalla voi olla suoria antimikrobisia vaikutuksia bakteeri- ja virusperäisiä enteropatogeenejä vastaan.
Vismutti-subsalisylaatin terapeuttiset vaikutukset gastriitissa sekä maha- ja pohjukaissuolihaavassa on johtunut ensisijaisesti rauhoittavista ja sytoprotektiivisista ominaisuuksista. Vismuttisubsalisylaatti häiritsee Helicobacter pylori -solun eheyttä ja estää organismin tarttumista mahalaukun epiteeliin. Toinen mekanismi, jolla vismuttiyhdisteet vaikuttavat H. pyloriin, on sen ureaasi-, fosfolipaasi- ja proteolyyttisen aktiivisuuden estäminen. Kun peptisiin haavaumiin liittyvä H. pylori eliminoidaan, ruokatorven vaurion paranemisnopeus paranee ja uusiutumisen mahdollisuus vähenee. Vismuttisubsalisylaatin in vitro -minimi-inhibitorinen pitoisuus (MIC) H. pylori -bakteerille on 2-32 mcg/ml, ja nämä pitoisuudet saavutetaan paikallisesti mahalaukun limakalvolla.
Vismuttisubsalisylaatin ripulitautia ehkäisevät vaikutukset näyttävät välittyvän sekä antimikrobisten että antisekretoristen ominaisuuksien kautta. Suoraa antimikrobista vaikutusta on raportoitu lukuisia ripulin patogeenejä vastaan, mukaan lukien E. coli, salmonella, Clostridium difficile, Campylobacter jejuni ja shigella. Myös muut normaaliin mikroflooraan kuuluvat aerobiset ja anaerobiset bakteerit estyvät in vitro, vaikka mahalaukun tai ulosteen normaaliflooran kokonaiskoostumus ei näytä muuttuneen.
Farmakokinetiikka: Aika huippupitoisuuteen (tmax): Suun kautta: 1,8-5 tuntia. Annosteltaessa 524 mg vismuttisubsalisylaattia (30 ml suspensiota) 30 minuutin välein yhteensä 8 annosta 3,5 tunnin aikana havaittiin 137 mcg/ml:n salisylaattihuippupitoisuuksia seerumissa; huippupitoisuudet esiintyivät 5 tunnin kuluttua 1. annoksen antamisesta. Vakaan tilan salisylaattipitoisuuden plasmassa ilmoitettiin olevan 24 mcg/ml 2 viikon hoidon jälkeen annettaessa vismuttisubsalisylaattia 30 ml (1 tabletti) 4 kertaa vuorokaudessa 3 viikon ajan (vuorokausiannos 2,1 g).
Imeytyminen: Biologinen hyötyosuus: Gastro-Bismol: Alle 1 % (vismutti), >80 % (salisyylihappo) vismutin seerumin vismuttipitoisuudet vismutsubsalisylaatin oraalisen annon jälkeen ovat tyypillisesti alhaiset johtuen huonosta ruoansulatuskanavan imeytymisestä. Normaalit vismuttipitoisuudet plasmassa ovat <10 mcg/L.
Vismutsubsalisylaatin salisylaattiosa sitä vastoin imeytyy lähes täydellisesti, ja 95 % kunkin annoksen salisylaatista saadaan talteen virtsasta 72 tunnin kuluttua.
Gastro-Bismol L: Vismutsubsalisylaatti dissosioituu kemiallisesti ruoansulatuskanavassa. Yksi (1) Gastro-Bismol L -tabletti tuottaa 408 mg salisylaattia. Nielemisen jälkeen salisylaatti imeytyy ja >90 % siitä palautuu virtsaan; plasman pitoisuudet ovat samankaltaisia kuin vastaavan aspiraaniannoksen jälkeen saavutetut pitoisuudet. Vismutin imeytyminen on vähäistä.
Jakaantuminen: Vismutti sitoutuu 90-prosenttisesti plasman proteiineihin. Imeytynyt vismutti sitoutuu useisiin kudospaikkoihin ja erittyy hitaasti useiden kuukausien kuluessa. Vismutin puoliintumisaika (t½) on 5-11 vuorokautta.
Metabolia: Vismutsubsalisylaatti hydrolysoituu mahalaukussa vismuttioksikloridiksi ja salisyylihapoksi. Osa muuttumattomasta vismutsubsalisylaatista kulkeutuu pohjukaissuoleen ja reagoi muiden anionien kanssa; näistä reaktioista vapautuu edelleen salisylaattia. Salisylaatti imeytyy ensisijaisesti ohutsuolessa.
Paksusuolessa vismuttioksikloridi, dissosioitumaton vismutti-subsalisylaatti, vismutti-subkarbonaatti ja vismuttifosfaatti reagoivat vety-sulfiitin kanssa muodostaen vismuttisulfidia; tämä suola on musta ja liukenematon, ja se selittää vismutti-subsalisylaatin käyttöön liittyvän harmittoman ulosteen tummumisen.
Eritys: Vismuttisubsalisylaatista imeytynyttä salisylaattia esiintyy äidinmaidossa. Munuaisten kautta tapahtuva erittyminen (virtsaan): Salisylaatti 95 %. Yli 99 % vismuttisubsalisylaattiannoksessa olevasta vismutista erittyy ulosteeseen.
Toksikologia: Salisylaattipitoisuuksiin plasmassa 200-390 mcg/ml liittyy haittavaikutuksia (esim. tinnitus, hyperventilaatio, kuivuminen), ja akuuttia salisylaattimyrkytystä esiintyy pitoisuuksilla, jotka ylittävät 400 mcg/ml.
”Turvallisina” seerumin vismuttitasoina vismuttisuolahoidon aikana pidetään <50 mcg/L. Useimmilla potilailla, joilla on vismuttienkefalopatia, veren vismuttitaso on ollut yli 100 mcg/L (yleisemmin >500 mcg/L). Eräässä tapauksessa, jossa enkefalopatia liittyi vismuttisalisylaatin antoon, veren vismuttipitoisuus sairaalaan tullessa oli 72 mcg/ml; tämä laski 10 mcg/ml:aan kahden viikon kuluttua.