Guidelines for the treatment of hypothyroidism: prepared by the american thyroid association task force on thyroid hormone replacement

Taustaa: Tämä voi selittää, miksi jotkut potilaat voivat huonosti käyttäessään levotyroksiinimonoterapiaa. Tämän työryhmän tarkoituksena oli tarkastella levotyroksiinihoidon tavoitteita, tavanomaisen levotyroksiinihoidon optimaalista määräämistä, levotyroksiinihoitoon tyytymättömyyden lähteitä, hoitovaihtoehtoja koskevaa näyttöä ja asiaan liittyviä tietopuutteita. Halusimme selvittää, onko hyvin suunnitelluista tutkimuksista saatu riittävästi uutta tietoa, joka antaisi aihetta jatkaa tällaisia hoitoja ja muuttaa nykyistä hoitokäytäntöä. Tämä asiakirja on tarkoitettu antamaan tietoa kilpirauhashormonikorvaushoitoa koskevasta kliinisestä päätöksenteosta; se ei korvaa yksilöllistä kliinistä harkintaa.

Menetelmät: Työryhmän jäsenet tunnistivat 24 kysymystä, jotka liittyvät kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon. Tämän jälkeen tarkasteltiin kuhunkin kysymykseen liittyvää kliinistä kirjallisuutta. Kliinisiä katsauksia täydennettiin tarvittaessa asiaan liittyvillä mekanistisilla ja penkkitutkimuskirjallisuuskatsauksilla, jotka translaatiotutkijaryhmämme teki. Eettiset arvioinnit teki tarvittaessa bioeetikko. Kysymyksiin annetut vastaukset muotoiltiin mahdollisuuksien mukaan muodollisen kliinisen suosituksen muotoon. Jos vastaukset eivät soveltuneet muodolliseen kliiniseen suositukseen, laadittiin yhteenvetovastauslausuma ilman muodollista kliinistä suositusta. Kliinisten suositusten osalta todistusaineisto arvioitiin ja kunkin kliinisen suosituksen vahvuus arvioitiin American College of Physicians -järjestelmän mukaisesti. Lopullinen asiakirja järjestettiin siten, että kukin aihe esitellään kysymyksellä, jota seuraa virallinen kliininen suositus. Sidosryhmiltä saatiin palautetta kansallisessa kokouksessa, minkä jälkeen asiakirjassa käsiteltyjä kliinisiä kysymyksiä tarkennettiin jonkin verran. Työryhmä pääsi yhteisymmärrykseen kaikista suosituksista.

Tulokset: Tarkastelimme seuraavia terapeuttisia luokkia: (i) levotyroksiinihoito, (ii) muut kuin levotyroksiinipohjaiset kilpirauhashormonihoidot ja (iii) kilpirauhashormonianalogien käyttö. Toiseen luokkaan kuuluivat kilpirauhasuutteet, synteettinen yhdistelmähoito, trijodityroniinihoito ja kilpirauhashormonivalmisteet.

Päätelmät: Tulimme siihen johtopäätökseen, että levotyroksiinin tulisi pysyä standardihoitona kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Emme löytäneet johdonmukaisesti vahvaa näyttöä vaihtoehtoisten valmisteiden (esim. levotyroksiini-liothyroniiniyhdistelmähoito tai kilpirauhasuutehoito tai muut) paremmuudesta kuin levotyroksiinin monoterapia terveysvaikutusten parantamisessa. Esimerkkejä tulevista tutkimustarpeista ovat muun muassa parempien kilpirauhasen euthyreoosin biomarkkereiden kehittäminen tyrotropiinimittauksia täydentämään, seerumin trijodityroniinipitoisuuksien mekanistinen tutkimus (mukaan luettuina iän ja sairauden tilan vaikutukset, suhde kudospitoisuuksiin sekä mahdollinen terapeuttinen kohdentaminen) ja pitkän aikavälin kliiniset tutkimukset, joissa testataan yhdistelmähoitoa tai kilpirauhasuutteita (mukaan luettuina alaryhmien vaikutukset). Lisätutkimuksia tarvitaan myös sellaisten kilpirauhashormonianalogien kehittämiseksi, joiden hyöty-riskiprofiili on suotuisa.