Häirintä johti murhaan Appalachian Trailillä

James L. Jordan, 30, West Yarmouthista, Massachusettsista, ilmestyi maanantaina liittovaltion oikeuteen, jossa häntä syytettiin murhasta ja pahoinpitelystä murhatarkoituksessa sen jälkeen, kun verinen hyökkäys varhain lauantaiaamuna Appalachian Trailillä jätti yhden retkeilijän kuolemaan ja toisen sairaalaan. Tuomari määräsi Jordanin vangittavaksi odottamaan psykiatrista arviointia.

Virginian läntisen piirikunnan Yhdysvaltain piirituomioistuimeen jätetyn rikosilmoituksen mukaan välikohtaus alkoi, kun Jordan lähestyi neljän retkeilijän ryhmää (oikeudenkäyntiasiakirjoista ei käy ilmi, millä tavoin nämä neljä olivat yhteydessä toisiinsa) jossain Jeffersonin kansallismetsässä Länsi-Virginiassa perjantai-iltana.

Oikeusasiakirjoissa retkeilijät kertoivat, että Jordan ”käyttäytyi häiriintyneesti ja epävakaasti ja soitti kitaraansa ja lauloi”. Myöhemmin samana iltana nelikko pystytti leirin muutaman kilometrin päähän ensimmäisen kohtaamisen tapahtumapaikasta, Virginian Wythe Countyyn. Jordan ilmestyi paikalle ja alkoi uhkailla retkeilijöitä heidän suojissaan sanoen, että hän aikoi ”kaataa bensiiniä heidän telttoihinsa ja polttaa heidät kuoliaaksi”. Tässä vaiheessa neljä retkeilijää päätti siirtää leiripaikkansa. Jordan hyökkäsi sitten heidän kimppuunsa veitsen kanssa. Kaksi retkeilijöistä juoksi polkua pohjoiseen paetakseen. He soittivat hätänumeroon kello 2.30 yöllä ja kertoivat, että heitä jahtasi mies, jolla oli veitsi.

Väitetään, että Jordan luopui lopulta takaa-ajosta ja palasi leiripaikalle, joka sijaitsi lähellä Mount Rogers National Recreation Area -aluetta. Sen jälkeen hän kuulemma alkoi huutaa kahdelle jäljelle jääneelle retkeilijälle, miehelle ja naiselle. Jordanin ja miespuolisen retkeilijän, jonka FBI tunnisti tiistaina 43-vuotiaaksi Richard S. Sanchez Jr:ksi Oklahomasta, välille syntyi sanallinen riita. Sanchez soitti kännykästään hätäpuhelun. Sen jälkeen Jordan alkoi puukottaa häntä ylävartaloon, kun naispuolinen retkeilijä, jota ei ole tunnistettu, katseli vierestä.

Vakuutusjulistuksen mukaan naisvaeltaja yritti juosta karkuun, kun hän näki miespuolisen vaelluskumppaninsa kaatuvan maahan. Jordan lähti hänen peräänsä. Kun hän sai hänet kiinni, naisvaeltaja nosti kätensä antautumiseen. Jordan alkoi sitten puukottaa häntä. Nainen sai useita pistohaavoja ennen kuin kaatui ja esitti kuollutta. Jordan lähti sitten viranomaisten mukaan ja palasi leirintäalueelle.

Jordanin lähdettyä naisvaeltaja nousi ylös ja jatkoi juoksemista polkua pitkin, törmäten lopulta kaksikkoon, joka leiriytyi aivan polun varrella. Nämä kaksi reppureissaajaa auttoivat sitten naisuhria vaeltamaan vielä kuusi kilometriä polunpäähän, jossa he soittivat hätänumeroon. Haavoittunut retkeilijä kuljetettiin läheiseen terveyskeskukseen Bristoliin, Tennesseen osavaltioon, jossa hän toipuu vammoistaan.

Jordan lähti sillä välin takaisin polkua pitkin ja lähestyi toista reppureissaajaparia, joka nukkui teltassaan, huutaen heille, että hän tarvitsi taskulamppua.

”He olivat todella haluttomia vain puhumaan hänelle. Heidän mielestään se oli hieman epätavallista”, sanoi Wythe Countyn sheriffi Keith Dunagan lehdistötilaisuudessa sunnuntaina. ”He eivät edes nähneet henkilöä, ja onneksi hän ei tullut ulos teltasta.”

Viranomaiset pystyivät läheisen matkapuhelinmaston pingien avulla selvittämään ensimmäisen puukotuksen likimääräisen sijainnin. Sen jälkeen Wythen piirikunnan sheriffin toimiston taktinen ryhmä aloitti neljän mailin mittaisen vaelluksen rikospaikalle. Lauantaiaamuna kello 6.14 ryhmä saapui leirintäalueelle, jossa ensimmäinen hyökkäys tapahtui. Sieltä se löysi Sanchezin ruumiin, joka kuoli vammoihinsa, sekä koiran, joka sitten johdatti ryhmän epäillyn luo. Apulaisseriffit löysivät verta Jordanin vaatteista ja pidättivät hänet.

”Meillä oli koko tac-joukkueemme siellä, joten hän antautui viisaasti itsekseen”

sanoi Dunagan.

Oikeusasiakirjojen mukaan taktinen ryhmä löysi myös ison veitsen, jonka uskottiin olevan murha-ase, uhrin ruumiin läheisyydestä.

Sekä naispuolinen puukottajauhri että kaksi Jordania pakenevaa retkeilijää tunnistivat hänet hyökkääjäksi. Sheriffin osasto sulki yhdessä Virginian osavaltion poliisin kanssa noin 16 mailia polkua rikospaikkatutkinnan loppuun saattamiseksi. Kyseinen osuus avattiin uudelleen sunnuntaina.

Koska Appalachian Trail on kansallispuistopalvelun hallinnoima, FBI:llä on lopullinen toimivalta siellä tehdyissä rikoksissa. Virginiassa Richmondissa sijaitsevan FBI:n kenttätoimiston tiedottaja Dee Rybiski vahvisti maanantaina puhelimitse, että kyseisen toimiston todistusaineistoa keräävä yksikkö oli keräämässä todistusaineistoa polulla.

Jordan, joka antoi itselleen polun nimeksi ”Sovereign” (hallitsija), on ollut tunnetusti kiusankappale polulla jo useita kuukausia. Huhtikuun puolivälissä hänen väitettiin uhkailleen useita retkeilijöitä Tennesseessä sijaitsevalla majapaikalla. Kun retkeilijät saapuivat majapaikkaan noin päivää myöhemmin, he ilmoittivat tapauksesta Mike Hensleylle, Tennesseen Unicoin piirikunnan sheriffille, joka haastatteli heitä myöhään samana iltana.

”Tiesimme, että tämän pojan kanssa oli ongelmia täällä alhaalla”, Hensley kertoi minulle puhelimitse maanantaina. ”Se, mikä todella kiinnitti huomioni, oli se, että yksi retkeilijöistä sanoi sanoneensa heille: ’Tästä tulee huono päivä retkeilijöille polulla’.” Tämän kuultuaan Hensley sanoo lähettäneensä heti apulaisseriffit paikalle, mutta he eivät onnistuneet löytämään Jordania. Pohjois-Carolinan viranomaiset havaitsivat hänet noin päivää myöhemmin, mutta hänestä ei ollut pidätysmääräystä, joten he eivät pidättäneet häntä.

Hensleyn mukaan retkeilijät havaitsivat Jordanin käyttäytyvän oudosti polun alkupäässä 21. huhtikuuta, kun hän pyysi retkeilijöiltä salasanaa, jota he tarvitsivat päästäkseen polulle. Sitten 22. huhtikuuta Jordan ilmestyi tienristeykseen, jossa polun enkelit olivat jakamassa ruokaa retkeilijöille. Jordan aloitti sanallisen riidan joidenkin paikalla olleiden reppureissaajien kanssa, jotka myös hälyttivät viranomaiset. Hänet otettiin kiinni väärennetyn henkilöllisyystodistuksen, marihuanan ja muiden huumausaineiden kanssa. Hänellä oli mukanaan myös 17-tuumainen selviytymisveitsi. Veitsi on Unicoin sheriffin toimiston todistusaineistohuoneessa. On epäselvää, milloin tai mistä hän osti veitsen, jolla hän tappoi retkeilijän tänä viikonloppuna.

Hensleyn mukaan kukaan niistä retkeilijöistä, joiden kimppuun Jordan oli hyökännyt huhtikuisessa välikohtauksessa, ei halunnut nostaa syytettä tai todistaa oikeudessa, joten Jordan pidätettiin vain väärennetyn henkilöllisyystodistuksen ja huumausainesyytteiden vuoksi. Hän tunnusti syyllisyytensä ja hänet määrättiin pysymään poissa polulta.

”Tein kaikkeni”, Hensley sanoo. ”Ainoa asia, jonka pystyin tekemään, oli tyytyä niihin syytteisiin, joita minulla oli. Tiesin, että tämä kaveri oli vakava ongelma.” Mutta uutiset hänen uhkaavasta käytöksestään kulkivat polkua pitkin, kun raportit ”Sovereignin” ahdistelevan muita retkeilijöitä jatkuivat.

Matthew ”Odie” Norman, tunnettu entinen AT:n läpikulkumatkustaja ja Hiker’s Yearbook -vuosikirjan (vuosittainen rekisteri vaeltajista polulla) perustaja, kohtasi Jordanin toukokuun 2. päivänä polun alkupäässä lähistöllä Tennesseen Roan Mountainin osavaltiopuistossa. Norman tunnisti Jordanin hänen pidätyskuvastaan, jota oli levitetty laajalti polkuyhteisössä, ja kutsui Jordanin illalliselle.

”Me kaikki tiesimme jo silloin hänen väkivaltaisesta kanssakäymisestään”, Norman kertoi minulle maanantaina puhelimitse motellista lähellä Abingdonia, Virginiassa, jonne FBI on majoittanut hänet ja neljä muuta Jordanin rikoksen todistajaa. ”Tarkoitukseni oli saada hänet pois polulta oman ja muiden retkeilijöiden turvallisuuden vuoksi.”

Norman kertoo, että päivällisellä Jordan kertoi hänelle, että retkeilijöitä – joita Jordan kutsui ”vuoristoihmisiksi” – uhkailivat ”soluttautujat, jotka yrittivät varastaa heidän instrumenttinsa”, ja että Jordan pysyi polulla suojellakseen ”vuoristoihmisiä” vahingoittumasta.”

Normanin mukaan Jordan kertoi Jordanin myös sanoneen, että hänellä oli perhettä Marylandissa. Norman tarjoutui ostamaan hänelle Greyhoundin bussilipun sinne, ja Jordan suostui. Yhdessä Jordanin koiran kanssa he matkustivat 90 mailia Johnston Cityyn Tennesseen osavaltiossa ja laittoivat hänet bussiin.

”En halunnut laittaa häntä mihinkään lähellekään polkukaupunkia”, Norman sanoo.

Yön jälkeen Norman sanoo, että Jordan ja hänen koiransa (jolla oli palveluseläinvaljaat) viettivät yön tennesseeläisessä motellissa. Toukokuun 3. päivänä Jordan nousi pohjoiseen menevään bussiin. Mutta ilmeisesti hän ja hänen koiransa poistuivat kyydistä seuraavalla pysäkillä.

Toukokuun 5. päivänä reppureissaajat ilmoittivat kielteisistä kohtaamisista Jordanin kanssa Shenandoahin kansallispuistossa ja sen ympäristössä.

Toisin kuin aiemmissa tapauksissa, joissa retkeilijöiden kimppuun on hyökätty tai heidät on tapettu Appalachian Trail -reitin varrella, tämän tapauksen erottaa siitä se seikka, että tapausta edelsi kuuden viikon ajan jatkunut valitusten tekeminen Jordanin käyttäytymisestä. Maanantaina retkeilijät ihmettelivät sosiaalisessa mediassa, miksi mitään ei ollut tehty enempää – etenkin kun otetaan huomioon, että Virginian alueella on tähän aikaan vuodesta paljon retkeilijöitä.

Appalachian Trail Conservancy -järjestön (voittoa tavoittelematon järjestö, joka on omistautunut polun säilyttämiselle ja hallinnoinnille) kustantaja Brian King sanoo, että järjestö oli tietoinen toistuvista valituksista, jotka koskivat Jordania, ja se oli kehottanut retkeilijöitä ottamaan yhteyttä paikallisiin viranomaisiin tai soittamaan hätänumeroon. Järjestö oli myös pyytänyt ridge runnerejaan (ihmisiä, jotka sijaitsevat polun varrella auttaakseen ja vastatakseen kysymyksiin) varoittamaan retkeilijöitä mahdollisista kohtaamisista Jordanin kanssa.

”Uhkaukset, joita Jordan esitti, olivat vahvasti tutkassamme”, King sanoo.

Retkeilijät, joiden kanssa puhuin, sanoivat, etteivät he nähneet mitään varoituksia tai muita varoituksia mahdollisista väkivaltaisuuksista alueella. Kansallispuistopalvelu ohjasi kaikki kysymykset FBI:lle, joka ei tiennyt, oliko varoituksia lähetetty, koska se olisi tapahtunut ennen rikosta.

Norman sanoo, että hän ja muut retkeilijät haluavat yhä vastauksen siihen, miksi Jordanin annettiin jäädä polulle.

”Olemme täysin järkyttyneitä ja pettyneitä siihen, ettei mitään olisi voitu tehdä enempää”, Norman sanoo.