Hämmästyttävä työkalujen käyttö eläinkunnassa

Työkalujen käyttöä – elottomien esineiden ottamista ja niiden käyttämistä ongelman ratkaisemiseen – pidettiin vielä suhteellisen hiljattain yksinomaan ihmisen taitona. Mutta mitä enemmän havainnoimme luontoa, sitä enemmän saamme selville erikoisia tapoja, joilla muut eläimet ovat onnistuneet selviytymään.

Joskus työkalut ovat yksinkertaisia – esimerkiksi Galapagossaarten suomut käyttävät kaktuksen piikkejä kalastellakseen hyönteisiä onkaloista. Mutta jotkut eläimet ovat hyvin kehittyneitä työkalujensa käytössä, ja ne ryhtyvät valmistamaan esineitä niiden tehokkuuden parantamiseksi.

Simpanssit – lähimmät sukulaisemme – käyttävät työkaluja hämmästyttävän ketterästi. Ne muokkaavat oksista ”kalastustyökaluja” poimiakseen termiittejä sieltä, minne niiden kädet eivät ylety; ne valmistavat ”pesusieniä” pureskelemalla lehtiä ja upottamalla ne puun koloissa olevaan veteen juodakseen; ne valmistavat kivistä ”vasaroita” ja ”anvileja” pähkinöiden murtamiseksi, ja ne heittelevät keppejä tai kiviä aseiden tapaan pelotellakseen kilpailijoita.

Ja hyvin satunnaisesti niiden on nähty metsästävän muita kädellisiä ”keihäillä”.

Filmintekijät ovat ikuistaneet tämän harvinaisen ja poikkeuksellisen tapahtuman Life Story -sarjaan. Yllä olevassa jaksossa Senegalissa villi simpanssi katkaisee oksan ja muokkaa sen päästä terävän kärjen, kun nuorempi oppipoika katsoo vierestä. Uhri: onttoon tukkiin piiloutunut galago eli bushbaby. Metsästäjä työntää ”keihään” tukkiin ja testaa, onko sen päässä verta. Lopulta hän huuhtoo bushbabyn ulos ja syö sen.

Kelly Boyer Ontl, antropologian tohtorikoulutettava Iowan osavaltion yliopistossa Yhdysvalloissa, on tutkinut tätä keihästä metsästävien simpanssien joukkoa Fongolissa Senegalissa – ainoaa simpanssipopulaatiota, jossa keihäsmetsästystä oksilla on havaittu säännöllisesti.

Hänen mukaansa asiantuntijat yrittävät yhä selvittää, liittyykö keihään tekemisen taito ”oppimiseen” vai ”yksinkertaisesti sopeutumiseen paikalliseen ympäristöön”.

”Simpanssit käyttävät keppiä termiittikalastuskoettimina, mehiläispesien lyöjinä tai galagojen metsästyskeppinä. Olemme myös nähneet simpanssien käyttävän keppejä saalistajien karkottamiseen tai ei-toivottujen tunkeilijoiden torjumiseen… Simpansseille kepit ja oksat ovat monikäyttöisiä työkaluja, jotka vaativat asiayhteydestä ja tilanteesta riippuen erilaisia modifikaatioita, käyttötekniikoita ja erilaista hienovaraisuutta tai voimaa käyttääkseen niitä”, Boyer Ontl sanoo.

”Tämä kyky käyttää esinettä useissa eri tilanteissa ja mukauttaa sitä tarpeen mukaan on mielestäni merkki älykkyydestä.”

Työkalujen valmistus eläimillä on kiehtonut tiedemiehiä, koska 60-luvulle asti ihmiset uskoivat, että vain me yksin kykenimme tekemään työkaluja. Löytö, jonka mukaan simpanssit käyttivät keppejä proteiinipitoisten termiittien irrottamiseen, pakotti meidät miettimään asiaa uudelleen.

Nerokkaat gorillat

Vuonna 2005 tutkijat kirjasivat ensimmäisen kerran työkalujen käytön luonnonvaraisilla gorilloilla. Läntisten gorillojen (Gorilla gorilla) ryhmä asui suometsässä Pohjois-Kongossa. Vesistön rannalla asuminen aiheutti joukolle myös erityisen ongelman: miten ylittää syvät lammikot turvallisesti.

Yksellä aikuisella naaraalla oli ratkaisu. Tutkijat todistivat, kuinka ”Leahiksi” nimetty gorilla käytti metrin mittaista keppiä mittausvälineenä testatakseen vesialtaan syvyyttä, jonka se halusi ylittää. Pitäessään oksaa pystysuorassa se ojensi sen eteenpäin ja työnsi sen veteen. Sitten se kahlasi veteen testaten usein syvyyttä. Ryhmä kirjasi: ”Sitten hän siirtyi kauemmas altaaseen pitäen irrotettua oksaa oikeassa kädessään ja käyttäen sitä kävelykeppinä asentotukena.”

”Leah” eteni tällä tekniikalla 8-10 metriä altaaseen, ennen kuin hän näytti muuttavan mieltään ja palasi kutsuvien vauvojensa luokse veden äärelle. Sen jälkeen se johti perheensä penkereen reunan ympäri halutulle ruokailupaikalle.

Toisessa samassa artikkelissa kirjatussa toisessa havainnossa luonnonvaraisten gorillojen työkalujen käytöstä oli kyse toisesta aikuisesta naaraasta nimeltä ”Efi”, joka poimi pensaanrungon ja asetti sen eteensä suoalueelle sillaksi. ”Emme voineet nähdä, oliko silta tarpeeksi pitkä ylittämään suomaata, mutta se antoi naaraalle varmasti enemmän vakautta jalkojen alla ja tuki hänen painoaan ainakin osan matkasta”, tutkijat kirjoittivat.

Nämä havainnot osoittivat, että elinympäristön tyyppi – eikä vain ruoka – voi ohjata työkalujen käyttöä.

Ja kuva gorillasta, joka seisoo pystyasennossa käyttämässä mittakeppejä, muistutti siitä, kuinka samankaltaisia nämä ihmisapinat ovat kuin me itse. Yksi tutkijoista, tohtori Thomas Breuer, sanoi tuolloin: ”Se, mikä näissä havainnoissa on kiehtovaa, on samankaltaisuus sen välillä, mitä nämä olennot ovat tehneet, ja sen välillä, mitä me teemme lammen ylittämisen yhteydessä.”

Vain viime vuosina tutkijat havaitsivat, että mustekalat jakavat kyvyn käyttää työkaluja tunnettujen työkalujen käyttäjien, kuten ihmisapinoiden, kanssa. Pääjalkaiset ovat tunnettuja ongelmanratkaisukyvyistään, mutta vuonna 2009 Indonesiassa elävien suonimustekalojen (Amphioctopus marginatus) innovatiivinen kookospähkinänkuorien käyttö yllätti tutkijat.

Yllä olevassa klipissä, joka on kuvattu myös Life Story -lehteä varten, nähdään, kuinka yksi pehmytkenkäinen otus ottaa kookospähkinänpuolikkaan käsivartensa väliin ja lähtee etsimään toista. Sitten se sulkeutuu itse tekemäänsä suojakuoreen piiloutuakseen saalistavilta seepioilta. Kookospähkinää käytetään jopa pakoajoneuvona – sen sisällä oleva mustekala rullaa pois vaarasta.

Papukaijat ovat osoittaneet vankeudessa työkalujen tekoa, jota ei ole nähty luonnossa. Vuonna 2012 vangittuna pidetty Goffin-kakadu nimeltä Figaro hämmästytti tutkijoita, kun se puri spontaanisti irti puunpalan ja käytti sitä vipuna päästäkseen cashew-pähkinään verkkoaidan toisella puolella. Kyseessä oli ensimmäinen kirjattu esimerkki papukaijojen työkalunkäytöstä.

Mahdollisesti yllättäen eräs toinen lintu – Uuden-Kaledonian varis – antaa simpansseille kyytiä eläinkunnan mestarillisimpina työkalunkäyttäjinä.

Korppikotkat ovat osoittaneet hämmästyttävää älykkyyttä lukuisissa tutkimuksissa, mutta Uuden-Kaledonian varikset ovat varisten joukossa ainutlaatuisia, sillä niillä on pitkälle kehitetyt työkalujen käyttötaidot. Ne käyttävät ainakin neljää erilaista työkalua saadakseen ruokaa eri tilanteissa. Yksi hienovarainen tekniikka on ärsyttää saalista ohuella tikulla, jolloin se puree ja raahautuu ulos piilopaikastaan. Joillekin variksille kehittyy sellainen kiintymys tiettyyn työkaluun, että ne kantavat sitä mukanaan.

Työkaluihin suuntautunut yhteiskunta viittaa siihen, että työkalujen suunnittelu saattaa siirtyä kulttuurisesti Uuden-Kaledonian varisten keskuudessa, kun ne oppivat muilta ryhmän jäseniltä, miten tietyt mallit valmistetaan onnistuneesti. Nuorten oppipoikien taitojen oppiminen voi viedä useita kuukausia.

Mutta ei ole epäilystäkään siitä, että juuri simpanssien, lähimpien eläinsukulaistemme, käyttäytyminen kertoi meille ensimmäisenä, että työkalujen käyttö ei ole yksinomaan ihmisen kyky. Loppujen lopuksi meitä erottaa vain noin 250 000 sukupolvea.

Katsokaa simpanssien huomattavat metsästystaidot Life Story -ohjelmassa torstaina 7. marraskuuta kello 21.00 BBC One -kanavalla.

Katsokaa simpanssien huomattavat metsästystaidot.