Habiru, Hapiru – Raamatun tietosanakirja

HABIRU, HAPIRU hä’ bĭ rōō. ”Habiru” tai ”hapiru” -nimellä tunnettu kansa esiintyy 1900-1800-luvuille eaa. ajoittuvissa kiilakirjoitusteksteissä Etelä-Mesopotamiassa, Vähä-Aasiassa sekä Haranin ja Marin alueilla. Ne mainitaan usein Amarna-kirjeissä (14. vuosisata eaa.). Habirun kiilteinen ideogrammi on SA GAZ. Egyptiläisissä teksteissä niitä kutsutaan nimellä ’apiru. Ugarilainen muoto on ’apiruma. Monet tutkijat panevat merkille näiden muotojen samankaltaisuuden heprean ’ibrin kanssa ja päättelevät, että habiru (hapiru) on identtinen Raamatun heprealaisten kanssa.

Habiru kattoi paljon laajemman maantieteellisen alueen kuin se, jolla Raamatun heprealaiset liikkuivat. Voidaan päätellä, että kansa, joka tavallisesti tunnettiin israelilaisina, yksilöitiin ajoittain habiruiksi, mutta että termi habiru käsitti monia muita kansoja, joilla oli samankaltainen asema kuin israelilaisilla.

Että habiru on israelilaisia kattavampi nimi, käy ilmi siitä, että Eber (1. Moos. 10:24), joka oli Seelahin poika ja Seemin pojanpoika, jonka mukaan heprealaiset on nimetty, eli kahdeksan sukupolvea ennen Jaakobia (Israelia), jonka mukaan israelilaiset on nimetty. Tässä mielessä kaikki israelilaiset ovat iberi, ”heprealaisia”, mutta kaikkien heprealaisten ei tarvitse olla israelilaisia.

Lähi-idän ei-raamatullisessa kirjallisuudessa habiru esiintyy maattomina yksilöinä, jotka elävät vakiintuneen yhteiskuntajärjestyksen ulkopuolella. He esiintyvät palkkasotureina Babyloniasta peräisin olevissa teksteissä. Nutsissa he myivät itsensä orjiksi ansaitakseen elantonsa. Jerusalemin Abdi-Hiban kirjeissä Egyptin Akenatonille valitetaan, että habirut olivat uhka Kanaanin vallitsevalle asemalle. Jotkut tutkijat näkevät näissä viittauksissa kanaanilaisen version Joosuan valloittamasta Kanaanista.

Heprealaisesta juuresta, josta Eberin nimi ja sana heprealainen ovat peräisin, välittyy ajatus ylittämisestä. Tätä on tulkittu maantieteellisesti ja ajateltu, että Eber ja heprealaiset tulivat Eufrat-joen jälkeiseltä alueelta. Ehkä sanan keksivät vakiintuneet asukkaat, jotka pitivät uusia tulokkaita (missä tahansa he esiintyivätkin) ”ylimenijöinä” tai tunkeilijoina. Sana menettäisi siten kaiken etnisen merkityksensä, ja sitä voitaisiin käyttää mihin tahansa ihmisryhmään, jolla ei ollut maata tai sosiaalista asemaa vakiintuneessa yhteiskuntajärjestyksessä. Sanalla mustalainen on ollut vastaava historia uudempina aikoina.

Kerran (1. Moos. 14:13) Aabrahamia kutsutaan ”heprealaiseksi”. Vankitovereilleen Joosef oli ”nuori heprealainen” (1 Moos 41:12). Termiä heprealainen käytetään yleensä yhteyksissä, joissa Raamatun kansa – israelilaiset, kuten heitä alettiin kutsua – identifioi itsensä ulkomaalaisille tai puhuttelee heitä. Tällaisissa yhteyksissä oletettavasti tuttu sana ”heprealainen” näyttää olleen käyttökelpoinen tunnistamiskeino.

Tässä mielessä termi Habiru käsittää raamatulliset heprealaiset eli israelilaiset. Se sisältää kuitenkin myös monia muita kansoja.