Herodes Arkelaus
Joosephus kirjoittaa, että Herodes Suuri (Arkelauksen isä) oli kuolemansa aikaan Jerikossa. Juuri ennen viimeistä matkaansa Jerikoon hän oli syvästi sekaantunut uskonnolliseen tulipaloon. Herodes oli asettanut temppelin sisäänkäynnin yläpuolelle kultaisen kotkan, jota pidettiin jumalanpilkkana. Kotka hakattiin alas kirveillä. Kaksi opettajaa ja noin 40 muuta nuorta pidätettiin tämän teon vuoksi ja heidät tuhottiin. Herodes puolusti tekojaan ja tarjosi hyökkäyksen edeltäjiään, dynastisia hasmonialaisia vastaan. Herodes tappoi kaikki hasmoneläisten miespuoliset sukupolven seuraajat. Fariseukset olivat jo pitkään hyökänneet myös hasmoneläisiä vastaan, koska he olivat orjuuden aikana saaneet sukujuurensa kreikkalaisilta. Tätä rotusyrjintää fariseukset toistivat Aleksanteri Johanneksen ja kuningatar Salomen valtakaudella.
Tämän nimenomaisen taustatiedon annettuaan Josefus aloitti selostuksen Arkelaoksen valtakauden päivistä ennen vuoden 4 eaa. pääsiäistä. Arkelaus pukeutui valkoisiin vaatteisiin ja nousi kultaiselle valtaistuimelle ja näytti olevan kiltti Jerusalemin kansalle lepyttääkseen sen toiveita pienemmistä veroista ja Herodeksen vihollisten (poliittisen) vangitsemisen lopettamisesta. Kuulustelujen käytös näytti jossain vaiheessa muuttuvan, ja väkijoukko alkoi vaatia niiden Herodeksen väen rangaistusta, jotka olivat määränneet kahden opettajan ja 40 nuorukaisen kuoleman. He vaativat myös ylimmäisen papin vaihtamista Herodeksen nimittämästä ylimmäisestä papista ylimmäiseen pappiin, ”joka oli hurskaampi ja puhtaampi”. Josefus ei kerro, kuka olisi ”hurskaampi ja puhtaampi”. Tähän pyyntöön Arkelaus kuitenkin suostui, vaikka hän alkoi suuttua väkijoukkojen olettamuksista. Arkelaus pyysi maltillisuutta ja sanoi väkijoukoille, että kaikki olisi hyvin, jos he jättäisivät vihamielisyytensä syrjään ja odottaisivat, kunnes Caesar Augustus vahvistaisi hänet kuninkaaksi.
Sitten Arkelaus lähti juhlimaan ystäviensä kanssa. Oli ilta, ja pimeyden laskeutuessa kaupungin yllä alkoi suru ja valitus. Arkelaus alkoi huolestua, kun ihmiset alkoivat virrata temppelialueelle ja ne, jotka itkivät opettajien menetystä, jatkoivat hyvin äänekästä suruaan. Ihmisten uhkaava käytös kiihtyi. Henry St. John Thackerayn Josephuksen käännöksessä todetaan tässä näin: ”Opettajien surunvalittelun edistäjät seisoivat temppelin rungossa hankkimassa rekrytointeja ryhmittymälleen”. Josefus ei kerro meille, keitä nämä ”surutyön edistäjät”, jotka rekrytoivat temppelin sisällä olevasta ruumiista, saattoivat olla.
Arkelaus lähetti sitten kenraalin, joitakin muita henkilöitä ja lopulta ”kohortin komentajana toimivan tribuunin” järkeilemään näiden ”kapinoitsijoiden” kanssa, jotta nämä lopettaisivat ”innovaationsa” ja odottelisivat, että Arkelaus voisi palata Roomasta Caesarin luo. Ne, jotka tulivat Arkelaoksen luota, kivitettiin, ja monet tapettiin. Kivittämisen jälkeen ne, jotka kivittivät sotilaita, palasivat uhriensa pariin, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Josefus ei kerro, kuka suoritti uhrit temppelissä. Kello oli puolenyön jälkeen, ja Arkelaus käski yhtäkkiä koko armeijan kaupunkiin temppeliin. Josefus kirjoittaa kuolleiden määräksi 3000. Arkelaus lähetti sanansaattajia ympäri kaupunkia ilmoittamaan pääsiäisen peruuttamisesta.
Arkelaus purjehti nopeasti Caesarin luo ja kohtasi joukon vihollisia – oman perheensä. Antipas, Arkelaoksen nuorempi veli, joka oli syrjäytetty Herodeksen testamentista päiviä aiemmin, väitti, että Arkelaus vain teeskenteli surua isänsä puolesta, itki päivisin ja osallistui suureen ”hilpeyteen” öisin. Arkelaoksen toteuttamat uhkaukset, jotka päättyivät 3 000 ihmisen kuolemaan temppelissä, eivät olleet vain uhkauksia Jerusalemissa pääsiäisenä olleita jumalanpalvelijoita kohtaan, vaan ne olivat myös uhka keisarille itselleen, koska Arkelaus toimi kaikin tavoin kuninkaana, ennen kuin keisari oli antanut tällaisen arvonimen.
Tässä vaiheessa Nikolaus Damaskolainen väitti Caesarille, että Arkelaus toimi asianmukaisesti ja että Herodeksen testamentti, joka oli oletettavasti kirjoitettu muutamaa viikkoa aikaisemmin (ja jolla hän luovutti kuninkuuden Arkelaukselle ja Antipateria vastaan), olisi katsottava päteväksi. Testamentin muuttaminen Arkelaoksen hyväksi esitetään Herodeksen oikeaksi valinnaksi, ja sen väitetään tapahtuneen Herodeksen ollessa järjissään, koska hän jätti lopullisen päätöksen keisarille. Testamentin muuttaminen näyttää olevan yksi Herodeksen viimeisistä teoista, ja sen todistaa Jerikosta eräs ”Ptolemaios”, Herodeksen sinetin vartija. Nikolaus Damaskolainen oli ollut Herodeksen luottamusmies vuosien ajan. Hän oli uskollinen Roomalle. Ptolemaios oli Nikolaus Damaskolaisen veli.
Archelaus lankesi väittelyn päätteeksi Caesarin jalkoihin. Caesar nosti hänet ylös ja totesi, että Arkelaus ”oli arvokas seuraamaan isäänsä”. Caesar antoi Arkelaukselle etnarkan arvonimen ja jakoi valtakunnan. Rooma vakiinnuttaisi valtansa myöhemmin.
Näin Arkelaus sai Juudean tetrarkian isänsä testamentin kautta, vaikka aiempi testamentti oli testamentannut sen hänen veljelleen Antipakselle. Armeija julisti hänet kuninkaaksi, mutta kieltäytyi ottamasta titteliä vastaan ennen kuin oli esittänyt vaatimuksensa Caesar Augustukselle Roomassa. Roomassa Antipas ja monet juutalaiset vastustivat häntä, sillä he pelkäsivät hänen julmuuttaan, joka perustui 3 000 ihmisen murhaan, mutta vuonna 4 eaa. Augustus myönsi hänelle suurimman osan valtakunnasta (Samaria, Juudea ja Idumea) etnarkan (etnisen ryhmän hallitsija) arvonimellä.
Joosepos ilmoittaa Arkelaoksen ensimmäiseksi vaimoksi yksinkertaisesti Mariamnen, ehkä Mariamne III:n, Aristobulus IV:n tyttären, josta hän erosi mennäkseen naimisiin Glafyran kanssa. Hän oli Arkelaoksen veljen Aleksanterin leski, vaikka hänen toinen aviomiehensä, Mauretanian kuningas Juba, oli elossa. Tämä Mooseksen lain rikkominen sekä Arkelaoksen jatkuva julmuus herättivät juutalaisten raivon, ja he valittivat asiasta Augustukselle. Arkelaus joutui huonoon maineeseen, ja hänet syöstiin vallasta 10. hallitusvuotenaan ja karkotettiin Wieniin (nykyisin Vienne) Galliaan. Samariasta, varsinaisesta Juudeasta ja Idumeasta tuli Rooman provinssin Iudaia.