Hornwort
Hornwort, (divisioona Anthocerotophyta), jota kutsutaan myös sarvipäiseksi maksaruohoksi, mikä tahansa noin 300:sta lajista pieniä verisuonettomia kasveja. Sarvivälkkeet kasvavat yleensä kostealla maaperällä tai kallioilla trooppisilla ja lämpimillä lauhkeilla alueilla. Suurimman suvun, Anthoceros, levinneisyys on maailmanlaajuinen. Dendroceros ja Megaceros ovat pääasiassa trooppisia sukuja. Sarvivälkekasveilla on ikivanha sukulinja, ja niiden uskotaan kuuluvan varhaisimpiin maalla kehittyneisiin kasveihin.
J. Ziffer/1978
Traditionaalisesti sarvivälkkeet on luokiteltu bryofyyteihin yhdessä sammalten (jako Bryophyta) ja maksaruohojen (jako Marchantiophyta) kanssa. Joissakin luokittelujärjestelmissä sarvivälkäkasvit on ryhmitelty sarvipäisiksi maksaruohokasveiksi alaluokkaan Anthocerotidae (luokka Hepaticae), luokkaan Anthocerotopsida, järjestykseen Anthocerotales. Molekyylitodisteet viittaavat kuitenkin siihen, että sarvivälkekasveilla on sammalista ja maksaruohoista erilainen evoluutiohistoria, ja kasvit on nyt sijoitettu omaan taksonomiseen jakoonsa, Anthocerotophyta. Ryhmän luokittelu on edelleen kiistanalainen, ja sarvivälkekasvien sukujen, sukujen ja lajien määrää tarkistetaan.
Kasvien gametofyytit (sukupuolisukupolvi) ovat tyypillisesti litteitä, epäsäännöllisesti liuskoittuneita (thallose) rakenteita, joiden läpimitta on yleensä alle 2 cm. Sporofyytti eli suvuton sukupolvi muodostaa kartiomaisen sylinterin. Sporofyytti on ravinteiden ja veden suhteen riippuvainen kiinnittyneestä gametofyytistä. Useimmat sporofyytit kasvavat jopa 5 cm:n pituisiksi. Thalluksessa eli litteässä gametofyytissä ei yleensä ole keskihaaraketta. Sukuelimet on upotettu taluksen yläpintaan. Ritsoidit (juuren kaltaiset rakenteet) alapinnalla ankkuroivat kasvin. Taluksessa olevissa onteloissa on joskus sinilevä Nostocin pesäkkeitä.
Sarvivälkkeet eroavat muista bryofyytteistä siinä, että niillä on sporofyytin tyvessä jatkuvan kasvun alue ja suuri epäsäännöllinen jalka. Varsi, joka kiinnittää jalan itiökapseliin maksaruohoissa, puuttuu sarviruohoista.
Sarvilajit lisääntyvät sukupuolisesti vedessä kulkevien siittiöiden avulla, jotka kulkeutuvat uroksen sukupuolielimestä (antheridium) naaraan sukupuolielimeen (archegonium). Naaraan sukupuolielimessä olevasta hedelmöittyneestä munasolusta kehittyy pitkulainen itiöemä (sporangium), joka jakautuu pituussuunnassa kasvaessaan ja vapauttaa sen sisällä kehittyneet itiöt. Elaterit (pitkulaiset solut, jotka auttavat itiöiden leviämisessä) ovat yleensä epäsäännöllisiä ja monisoluisia.