How Dallas Rapper Big Tuck’s ”Purple Hulk” Shaped The City’s Hip Hop Scene

Vuonna 2004 eteläisen Dallasin räppäri Big Tuck julkaisi kappaleen, josta tuli nopeasti yksi kaupungin pysyvimmistä ja rakastetuimmista hip hop -hymneistä.

Musiikkikirjailija Taylor Crumptonin mukaan ”Southside Da Realist” ja sitä vastaava albumi ”Purple Hulk” viitoittivat tietä Dallasin hiphop-skenelle.

Taylor Crumpton on dallasilaislähtöinen musiikkitoimittaja, joka kirjoittaa hip hopista, popkulttuurista ja politiikasta. Kuva: Danny Acosta, Taylor Crumptonin luvalla.

”Luulen, että Tuck todella antoi meille paikan pöydän ääressä”, Crumpton sanoo. ”Mielestäni kaikki, jotka ovat nyt suosittuja: Yella Beezy, Trapboy Freddy, edesmennyt Mo3. He pystyivät tavallaan seisomaan Tuckin olkapäällä saadakseen kansallista menestystä.”

Crumpton tutkii Big Tuckin ”Purple Hulkin” perintöä uudessa kirjassaan. Hän oli yksi viidestä kirjailijasta, jotka New York Timesin bestseller-kirjailija ja teksasilaislähtöinen Shea Serrano valitsi kirjoittamaan yhdestä hip hop -albumista.

Valittujen teosten joukossa on muun muassa sellaisia blockbuster-albumeita kuin Lil’ Kimin ”Hard Core” ja Kendrick Lamarin ”To Pimp A Butterfly”. Vaikka ”Purple Hulk” ei ehkä saavuttanut yhtä laajaa menestystä kuin nuo levyt, Crumpton sanoo, että Big Tuckin debyytti jätti silti pysyvän vaikutuksen hip hopiin.

Hän puhui KERA:lle albumista ja uudesta kirjastaan.

Perez: Aloitetaan Big Tuckista. Millaista tilaa hän asuu Dallasin hip hopin tarinassa?

Crumpton: Tuck: Dallasin hip hopin alkuaikoina niin monet etelän räppärit yrittivät jäljitellä erityisesti itärannikkoa. Joten kun ajattelemme niitä varhaisia levyjä, kuten Nemesis. Kuulee New Yorkin kaltaisen inspiroiman flow’n. Sitten on The D.O.C., joka tunnetusti muutti Los Angelesiin ja heijasti hyvin paljon gangsterirapin soundia.

Kun Tuck tuli Dirty South Rydazin kanssa, se oli ensimmäinen hetki, jolloin räppäri ei yrittänyt jäljitellä toisen rannikon soundia tai aluetta tai toimitusta. Mielestäni hän vain tuntui niin aidosti dallasilaiselta. Se on luultavasti se, mikä on ikuistanut hänet kaupungin mestariksi. Kun kuulet hänet, kuulet itsesi. Kuulet meidät.

Perez: Puhutaanpa ”Southside Da Realistista”. Se on tämä oodi Etelä-Dallakselle, ja se on hip hop -fanien rakastama. Kerro minulle tämän kappaleen historiasta, sen perinnöstä ja hetkestä, jonka Big Tuck vangitsi tähän.

Crumpton: ”Southside Da Realist” on gangsteriräpin hymni puhtaimmillaan siinä mielessä, mitä gangsteriräpin alku oli aikoinaan. Kun ajattelemme, miten se oli kerronnallisen tarinankerronnan kaari, koska jos luet sanoitukset ja nouset autoosi, voit kirjaimellisesti ajaa ympäri Dallasia ja sinulla on kuva, polttopiste siitä, mitä kappaleessa tapahtui tuona suorana aikakautena.

PEREZ: ”Southside” on ilmeisesti albumin kruununjalokivi, mutta mitkä ovat muut kohokohdat sinulle?

Crumpton: Rakkain kappaleeni sillä on ”Tussle”. Nauran, koska voin ajatella, kuinka monta kertaa olen ollut ystävieni kanssa vain huutamassa sanoituksia.

Yksi ystävistäni, Brooklyn White, on Essencen toimittaja. Hän kirjoittaa siitä, kuinka mustat naiset, monesti laulajat eivät pysty ilmaisemaan vihaansa ja raivoaan juuri siksi, että yhteiskunnalliset käsitykset mustasta naisesta ovat aggressiivisia.

Mulle ”Tussle” on se yksi biisi, jossa jos haluan saada sen pois päältäni, jos olen vihainen maailmalle, jos olen vihainen yhteiskunnalle yleensä, voin laittaa ”Tusslen” soimaan. Olen riidanhaluinen. Vedän hiuksiani. Vedän vaatteistani. Huudan, huudan ja kiljun. Sen lopussa se on parempi kuin paras terapiaistuntoni.”

Perez: ”Purple Hulk” kuulostaa myös albumilta, joka on tarkoitettu kuunneltavaksi yhteisöllisesti, ikään kuin should-to-shoulder-klubilla. Dallasilla on rikas historia mitä tulee tanssiin hip hopissa. Kerro minulle kaupungin Boogie-aikakaudesta.

Crumpton: NPR:n Southern hip hop -projektissa kirjoitin yhdestä noista boogie-hymneistä. Se oli Lil Wilin ”My Dougie”, joka on kuin pahamaineinen Dallas vs. L.A. -jännite siitä, miten L.A. otti Dougien. Tanssista tuli niin suosittu, että ESPN kutsui vuotta 2010 ”Dougien vuodeksi.”

Dallaksessa on aina ollut rikas b-poikien ja hiphop-tanssijoiden yhteisö. On olemassa fantastinen dokumentti nimeltä ”We from Dallas”, joka analysoi hyvin, kuinka vaikutusvaltainen kaupungin tanssikulttuuri on hiphop-kulttuurissa.

Meillä on aina ollut tanssijoita Soul Trainissä tai esiintymässä kilpailuissa. Se oli sitä aikaa, kun sosiaalinen media oli vasta alkanut tykätä, saada se on tulosta. Se ei ollut kapitalistisia jättiläisiä, joita meillä on nykyään. Menit vain sinne ja esiintyit. Sosiaalinen media räjäytti sen sisarkaupunkiemme ulkopuolelle. Shreveportin, New Orleansin, Arkansasin ja Oklahoma Cityn ulkopuolelle. Tämä tuttu juttu levisi maailmanlaajuisesti. Se näkyy yhä nykyäänkin suosituissa tansseissa. Ajattelen esimerkiksi 10K Cashia Dallasista Tik Tokissa, josta tuli suosittu tanssimalla. Ilmeisesti hän kasvoi boogie-liikkeen aikana ikänsä perusteella. Näemme, että monet näistä nuorista räppäreistä, jotka ovat Texasista. Heidän tanssinsa ammentaa boogie-liikkeestä. Se on kuin jatkuvaa kehitystä.

Perez: Olet kirjoittanut paljon Dallasista ja siitä, miten se elää Houstonin varjossa. Kerro lisää tuosta dynamiikasta ja siitä, mitä mielestäsi puuttuu, jotta kaupunki saisi ansionsa mukaan?

Crumpton: Dallas on aina ollut jakelumarkkina. Olemme aina olleet markkinat tuottajille. Olemme siis olleet musiikkiteollisuudessa kulissien takana, ja Houstonilla oli olemassa oleva infrastruktuuri musiikkiteollisuudestaan ennen hip hopia. Heillä oli paikallinen jakelija ja levy-yhtiöitä. Heillä oli jo pääomaa, joka auttoi saamaan huomiota. Joten olimme tavallaan vähän jäljessä.

Juttelin T-Town Musicin George Lopezin kanssa, joka on Dirty South Rydazin takana. Se, mitä hän teki T-Town Musicin kanssa, yhdisti Dallasin hyvin paljon kolmannen rannikon hip hopin nousuun, joka tunnetaan myös etelän hip hopina, 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Hänen liikkeessään dallasilaiset ihmiset pystyivät kuuntelemaan musiikkia Houstonista, New Orleansista ja näistä etelän pääkaupungeista.

Houston itse asiassa todella auttoi Big Tuckia ”Purple Hulk”-biisissä, koska näet, että Chamillionaire on siinä mukana. Jos katsot heidän aiempia mixtapejaan, monet Dirty South Rydazin jäsenet olivat Swishahousen mixtapeilla.

Dallasin ollessa altavastaajakaupunki, Dallas sai edistää niin paljon mielikuvitusta, luovuutta ja innovaatiota, koska isojen levy-yhtiöiden silmät eivät aina katso sinuun.

Hip hopissa on useita eri sfäärejä vaihtoehtoisesta gangsteriin, valtavirtaan, undergroundiin ja indieen. Meillä on täällä kaikkia makuja, ja toivon, että kansallinen musiikkiteollisuus katsoo sitä ja todella haluaa antaa tarvittavaa infrastruktuuritukea eikä saalistussopimuksia. Syy siihen, miksi meillä ei ole nykyään niin paljon OG:tä, on se, että 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa heillä oli tuhoisat levytyssopimukset, jotka todella rajoittivat heidän itsenäisyyttään ja luovuuttaan. Se on taiteilijoille pahinta, mitä voi tehdä.

Perez: Sinulla on ollut myrskyisä vuosi. Uuden kirjasi lisäksi sinulla on ollut sivusivuja Harper’s Bazaarissa ja The Washington Postissa. Millainen vuosi 2020 on ollut sinulle?

Crumpton: Se on ollut hurja vuosi tähän mennessä. Aloitin vuoden sosiaalityöntekijänä asunnottomien nuorten parissa Bay Arealla. Nyt lopetan vuoden kokopäiväisenä freelancerina, kulttuurikriitikkona ja kirjailijana. Minusta se on hieno kehitysaskel siinä, että pandemian aikana on todella pitänyt ottaa uskonhyppy ja luottaa itseensä sekä siihen tuttuun tukeen, jota olen saanut. Paljon ystäviä ja perhettä ja vertaisia sosiaalisessa mediassa.

Minusta tuntuu, että jopa tämän projektin kohdalla nimenomaan minulla oli niin paljon vaikeuksia, koska Tuckin albumin aikaan siitä ei uutisoitu paikallisesti kovin paljon. He saivat valtakunnallista uutisointia vasta sen jälkeen, kun T-Town Music sai sopimuksensa. Minun oli haastateltava niitä harvoja ihmisiä, jotka olivat kirjoittaneet heistä. Zac Crainia, joka oli Dallas Observerin entinen musiikkikriitikko ja työskentelee nyt D-lehdessä, George Lopezia T-Town Musicista, Pikahssoa, joka pyörittää DFW Hip Hop History -Facebook-sivua. Suuri osa kirjasta on oikeastaan lainauksia heidän haastatteluistaan, koska he olivat ainoat ihmiset, jotka olivat tuohon ajankohtaan nähden läsnä historiassa.

Onko vinkkiä? Lähetä sähköpostia Miguel Perezille osoitteeseen . Voit seurata häntä Twitterissä @quillindie.

Art&Seek on mahdollista jäsentemme anteliaisuuden ansiosta. Jos pidät tätä raportointia arvokkaana, harkitse verovähennyskelpoisen lahjoituksen tekemistä jo tänään. Kiitos.