Hyvänlaatuisten luomen syöpään muuttumisen estäminen | Penn Today

Ihmisten luomet ovat yleensä samankokoisia, -värisiä ja -muotoisia. Yleensä niitä ei ole syntyessään, ja ne alkavat pieninä pisteinä, jotka kasvavat hitaasti yhden tai kahden vuoden ajan muutamaan millimetriin, noin lyijykynän pyyhekumin kokoisiksi, ja pysähtyvät sitten. Solut eivät kuole, vaan ne ovat vain olemassa.

Lääketieteellisesti luomi tunnetaan hyvänlaatuisena kasvaimena tai melanosyyttien hyvänlaatuisena lisääntymisenä. Melanosyytit ovat soluja, jotka antavat ihmisen iholle sen pigmenttimuutoksen.

”Onneksi suurin osa luomeista, joita ihmisillä on, on vaarattomia, ja ne istuvat siellä koko elämänsä ajan eivätkä aiheuta mitään ongelmia”, sanoo Todd W. Ridky, ihotautien apulaisprofessori Perelmanin lääketieteen korkeakoulussa. ”Luomet ovat luultavasti ihmisen yleisin kasvain. Ne ovat hyvänlaatuisia, mutta silti epänormaaleja kasvaimia.”

Hyvänlaatuisesti lisääntyvät melanosyytit aiheuttavat luomeja, pahanlaatuisesti lisääntyvät melanoomaa, joka on vaarallinen ja mahdollisesti tappava ihosyövän muoto. Ridky sanoo, että melko suuri osa – kolmannes, ehkä jopa puolet – kaikista melanoomista alkaa jo olemassa olevasta hyvänlaatuisesta luomenmuodosta.

Viimeaikaiset tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että BRAF-geenin mutaatio aiheuttaa epänormaalin melanosyyttikasvun suurimmassa osassa luomeja ja melanoomia. Ridky sanoo, että mutaatio on ”ikään kuin kaasupoljin” BRAF-geenille, joka saa sen olemaan ”superaktiivinen”, mikä johtaa melanosyyttien liialliseen lisääntymiseen.

Vuoden tai kahden lisääntymisen jälkeen useimmat luomet pysähtyvät, kun jokin biologinen jarru pysäyttää kasvun. Ihotautilääkäreiden ja syöpäbiologien pitkäaikaiset, ratkaisemattomat kysymykset ovat olleet:

Ridky ja kollegat ovat löytäneet vastauksen. Cancer Discovery -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa he tunnistivat merkittävän geneettisen tekijän, joka jarruttaa lisääntyviä luomeja ja pitää ne tyypillisessä syöpä- ja kasvuvapaassa tilassa.

Tutkijat lähtivät selvittämään, miten ihmiskeho normaalisti pysäyttää melanosyyttien kasvun. Tätä varten he ottivat melanosyyttejä ihmispotilaiden luomeista ja vertasivat niitä tavallisen ihmisen ihon melanosyytteihin.

Ridky ja kollegat tarkastelivat useimpia tärkeimpiä tunnettuja solujen sisällä olevia proteiinitekijöitä, jotka vaikuttavat solusykliin eli koneistoon, jonka avulla solut jakautuvat. He huomasivat p15-proteiinin massiivisen induktion luomen soluissa. Muissa yhteyksissä p15:n on tiedetty estävän solujen jakautumista.

”Myyräsoluissa oli 140 kertaa enemmän p15-proteiinia kuin tavallisissa melanosyyteissä”, Ridky sanoo.

Tutkijat tekivät useita testejä, jotka vahvistivat, että p15 on välttämätön ja riittävä melanosyyttien lisääntymisen pysäyttämiseksi. Sen puuttuessa luomen melanosyytit kehittävät kyvyn jakautua uudelleen ja edetä syöväksi.

”Jokaisessa tarkastelemassamme luomissa oli paljon p15-proteiinia koko luomen alueella, mutta monissa melanoomissa p15:n määrä oli joko alentunut tai sitä ei ollut lainkaan”, Ridky sanoo.

Ridky sanoo, että heidän havainnoistaan voi olla suurta hyötyä ihotautien hoidossa ja ne voivat mahdollisesti vaikuttaa potilaiden hoitoon. Ihotautilääkärit törmäävät toisinaan tapauksiin, joissa he eivät ole täysin varmoja siitä, onko epätyypillisen näköinen luomi melanooma vai ei.

”Usein se on selvää, mutta on tapauksia, joissa se ei ole selvää”, Ridky sanoo. ”Jos p15 on hävinnyt, se olisi aika pahaenteinen merkki. Luultavasti haluaisit kohdella kyseistä leesiota enemmän kuin melanoomaa kuin luomea.”

Jos lääketieteen ammattilaiset voisivat palauttaa p15:n syöpäsairaiden melanosyyttisolujen soluihin, joiden p15-pitoisuus on alhainen, Ridky sanoo, että kasvaimen kasvu todennäköisesti hidastuisi tai pysähtyisi. Tällaista teknologiaa ei kuitenkaan ole tällä hetkellä olemassa.

”On ajateltavissa, että voisi olla jokin lääke, jokin pieni molekyyli, jota voitaisiin käyttää p15:n uudelleenaktivoimiseen joissakin tapauksissa, mutta se vaatii lisätutkimuksia”, hän sanoo.